keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Movember meni jo, mutta

Lapsuuteni Lego-ukolla oli luonnetta.


Minäkin ilmeisesti olen äiti, joka toivoo lapsensa leikkivän samanlaisilla leluilla kuin itse leikki pienenä. Mistähän löytäisin samanlaisen lelukoiran kuin minulla oli leikki-iässä? Vaaleanpunaisesta talutushihnasta saattoi valita haukkumisvaihteen tai kävelyvaihteen. Koiran valkoinen, pitkä untuturkki oli selvittämättömässä takussa ja jossain vaiheessa toinen takajalka murtui. Nämä vauriot siis siinä vaiheessa, kun en enää pelännyt koiraa.

Haikaileeko joku muu lapsuutensa lelujen perään? Mitkä lelut ovat jääneet mieleen?

14 kommenttia:

  1. Mä haikailen ainakin lapsuuden lelujen perään... Suosikkeja olivat Fortuna-peli sekä Kimble. Suunnitelmissa hommata molemmat myös pojalle... :D

    VastaaPoista
  2. Sari: niitä lapsuuden pelejä riittääkin! perinteinen muistipeli (se, jonka kannessa luki memory) ja Afrikan tähti ja Monopoli (jota en tosin jaksa enää nykyään pelata kun siinä on ihan liian pitkä vaihe se, kun yksi pärjää ja muut kituu!).

    VastaaPoista
  3. Mulla oli hei ihan samanlainen koira! Sain sen joskus Joulupukilta. Ei muuten ole kauheasti jäänyt leluja mieleen, ne parit Barbi-nuket tietysti mitä oli, mutta enemmänkin on ehkä jäänyt mieleen H:n Barbit ja oheistarvikkeet, koska olin aina vähän kateellinen niistä :D

    VastaaPoista
  4. aniiti: mullekin toi joulupukki sen koiran ja pelkäsin sitä aluksi kamalasti. niitä oli silloin muistaakseni aika monilla.

    VastaaPoista
  5. Heh, onkohan meillä ollut samanlaiset go go -koirat :D Toivoin sitä silloin ihan valtavasti ja se oli ihana... Nyt ajattelen että se on ihan kamala ;) Joten pitäää ka jossain asioissa joustaa vaikkei lapsen toiveet menisi yhteen oman maun kanssa.

    VastaaPoista
  6. Onneli: varmasti on ihan samanlaiset hirvitykset omistettu! ei ihme, että pelkäsin sitä aluksi. myöhemmin joskus lukioaikoina näin taidenäyttelyssä videoinstallaation, jossa oli monta tuollaista koiraa ja tyttö. se oli aika vaikuttava.

    VastaaPoista
  7. minulle legot olivat aina hyvin rakkaita, barbien lisäksi tietysti. legoilla voisin rakennella hienoja taloja edelleen, jollen kokisi sitä hiukan noloksi.

    VastaaPoista
  8. ehdottomasti barbit (ja ne niiden aiemmin jo mainitut oheistarvikkeet esim keittiö ja kylpyhuone, jotka tyhmänä 12-vuotiaana myin pilkkahintaan iltatorilla .. vieläki harmittaa). sitten myös sellaiset kakkunuket, joiden helman sai käännettyä ja tietysti nukketalo. ja legotkin kyllä. myös minä omistin tuon koiran.. :) mutta kyllästyin siihen aika nopeasti. tästä tuli nyt vähän leluluettelo, mutta kun alkoi oikein ajatella niin tuli vaikka mitä mieleen :)

    VastaaPoista
  9. Hei! me ollaan tunnettu jo vuosia, ja vasta nyt ilmenee että meillä on ollut pienenä samallaiset koirat.. Sain siis n. 6-vuotiaana maltankoiraa muistuttavan lelukoiran, joka käveli ja haukkui :) sillä oli joku tosi vaikea nimi, joku percival tai jotain. Mutta se oli ihana! :D

    VastaaPoista
  10. tuuve: legoilla rakentelu on ihmeen kivaa! joskus lapsenvahtina ollessani on ollut täysi työ, että maltan antaa lasten rakentaa myös itse enkä vain toteuttaisi omia visioitani.

    hanna: mokoma 12-vuotias iltatorikauppias! mulla taas meinaa vieläkin tulla itku, kun muistelen rakasta aarrettani kaleidoskooppia, joka katosi.

    wikke: tämäkin vielä! kyllä meillä varmasti on ollut jokin alitajuinen yhteys jo silloin. tai sitten vanhemmillamme on ollut, minä ainakin sain koiran lahjaksi ennen kuin ymmärsin edes toivoa sellaista.

    VastaaPoista
  11. Mä harrastin roolileikkejä, siksi kaikki värikkäät isot huivit ja prinsessapukimet oli aika jees. Veljen kanssa rakennettiin brio-junarataa ja legojuttuja. Pienempänä olin hulluna siihen vempeleeseen, mihin laitettiin pyöreitä kuvakiekkoja ja katseltiin niitä. En muista sen nimeä. Se oli punainen. Myös barbit oli parhaita. Äiti itki yksi joulu, kun osti mulle barbin vaikka kuulemma tiesi, että olen jo liian iso niille. Siksi just. Sitten mäkin itkin.

    VastaaPoista
  12. Sisko: muisteltiin joskus niitä kuvakiekkojuttuja, miten nekin oli niin kiinnostavia lapsena :)

    VastaaPoista
  13. Tulin vain kiittämään YouTube linkistä Lapin Joulu -kappaleeseen. Kiva kun olit sen löytänyt. Tuota vanhaa kaunista kappaletta kuulee liian harvoin.

    VastaaPoista
  14. trina: eipä kestä :) törmäsin postaukseesi kun googlettelin kyseistä runoa.

    VastaaPoista