keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Syksy ei masenna minua samalla tavalla kuin monia muita. Sateella laitan kumpparit ja otan sateenvarjon. Kannattaa muuten ostaa joku ihan superkiva ja kestävä sateenvarjo ja saappaat, niin oikein toivoo sadetta. Minulla on pisarakuvioinen Marimekon varjo, joka on kestänyt jo vaikka mitä kuluneina vuosina, mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa.

Tosiaan, syksy ei masenna minua samalla tavalla kuin monia muita. Olo oli silti kovin nuutunut tänään kun kuljetin kaupungilta keltaista kassia, jonkalainen oli joka toisella ohikulkijalla. Minun kassissani oli hollantilaista goudaa ja sähköhammasharjan vaihtopäitä, mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa.

Tänään maailman hurmaavin tytär, jonka kanssa vietän päiväni, läväytti useaan otteeseen kaikkein leveimmän hymynsä tai naurunsa juuri silloin kun oma oloni alkoi olla erittäin huumorintajuton. Sama maailman hurmaavin tytär nimittäin viihdyttää ajoittain syömälakoilla ja viiden minuutin pätkissä nukutuilla päiväunilla tai epämääräisellä vaipan rutinalla juuri silloin kun olen pukenut molemmille ulkovaatteet ja ajoittanut lähdön johonkin sovittuun tapaamiseen minuutin tarkkuudella. Toteanpahan tähän väliin vielä, etten voi lakata ihailemasta niitä ystäviäni, joilla on ulos lähtiessä aina itsensä lisäksi vähintään kaksi puettavaa.

Aikaisemmin oli vaikea kuvitella, millaista on olla uupunut, vaikka kalenterissa on vain kaksi merkintää koko viikolle. Maanantaina sentään muistin hakea apteekista vauvan antibiootin, jota raukka joutuu syömään koko loppuvuoden. (Olemme viimeisen kuukauden aikana olleet kahteen otteeseen yökunnissa sairaalan lastenosastolla tytön virtsatieinfektioiden vuoksi ja nyt niitä vastaan aloitettiin estolääkitys. Mitään syytä tulehdusten toistumiselle ei ole löytynyt.) Maanantain hyvämuistisuuden vastapainoksi vastasin tänään korvat punoittaen puhelimeen, kun luomupiirin ystävällinen vastuuhenkilö kyseli, olinko tietoinen, että luomujako oli tänään. Onneksi tilauksestani oli tällä kertaa jäänyt pois kaikki muu paitsi perunat ja kananmunat ja sama ihana vastuuhenkilö lupasi lunastaa tilaukseni itselleen.

Nyt en enää muista, mistä minun alunperin piti kirjoittaa. Mutta haluaisin sanoa, että kun luet tätä, voisit miettiä jonkun, jota haluat ilahduttaa. Lähettää vaikka jollekin kauniin postikortin tai suklaalevyn tai leipoa omenapiirakan ja soittaa kaverille, saako tulla kylään sen kanssa.

4 kommenttia:

  1. Olipas kiva juttu! :) Ei sitä aina tarvi niin tiettyä asiaa ollakaan kun päivittelee. Ilahduin varsinkin tuosta alusta, minäkin nimittäin tykkään syksystä, oikeastaan se on lempivuodenaikani. Sateet on kivoja ku mulla on niin hienot kumpparit, millä voin tallustella, ja mitkä mahtuu näihin turvonneisiinkin jalkoihin oikein hyvin! Ja tuulinen sää on lempisääni, tänään vaan vähän ärsytti kun olin pukenut liian vähän vaatetta. Tuulisella säällä on ihanaa kulkea jos on tarpeeksi vaatetta ettei tuuli pääse luihin asti. Ja oikein pahalla säällä on ihana olla sisällä ja päivitellä että hui kamala kun siellä tulee tuota vettä ja tuulee niin että puut natisee!

    No mutta ei tämän enempää, ei minullakaan sen kummempaa asiaa ollut. :)

    VastaaPoista
  2. Emmi: tuulinen sää on minustakin ihan kiva, mutta jos sataa ja tuulee kovasti samaan aikaan, sateenvarjo voi olla vähän vaikea hallita :)

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Miten mulla on ihan samanlainen fiilis lähes joka päivä? :D

    Oma halpissateenvarjoni (varmaan viideskymmenes sellainen) meni viime viikolla rikki. Onneksi äiti vinkkasi hänellä olleen Unicefin nettikaupasta tilatun sateenvarjon jo kolme vuotta, on kuulemma tosi kestävä ja myyntihinnasta menee osa hyväntekeväisyyteen. Sellaisen siis aion tilata! :)

    VastaaPoista
  4. Juille: unicefin hyvästä sateenvarjosta tulee varmaan tuplasti hyvä mieli!

    VastaaPoista