lauantai 29. lokakuuta 2011

Lauantaiajatuksia


Sain tällä viikolla vihdoin lokakuun alussa eräästä nettikaupasta tilaamani kokonaan luonnonkumisen tutin. En kerro tässä, mistä sen tilasin, koska nettikauppa ei mielestäni ansaitse suositteluja. Teen nettiostoksiani mielelläni pienistä, suomalaisista nettikaupoista. Tiedättehän, sellaisista, joita joku pyörittää yksin kotoaan käsin, pakkaa tuotteet itse kierrätyskuoreen ja kirjoittaa kirjekuoren päälle nimen kuulakärkikynällä. Tavallisesti sellaisista nettikaupoista saa oikein ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Nyt opin erehdyksen kautta, että nämäkin nettikaupat kannattaa aina googlata ennen ostosten tekemistä. En ollut ensimmäinen, jonka tilauksen toimituksessa kesti lähes kuukausi luvatun 2-7 arkipäivän sijaan ja jonka sähköposteihin vastattiin vasta pitkän viiveen jälkeen ylimalkaisella viestillä, jossa kerrottiin omistajan olleen "terveyssyistä" poissa hoitamasta tilauksia.

Ymmärrän täysin, että yhden ihmisen (?) pyörittämässä yrityksessä yllättävä sairastuminen voi aiheuttaa viiveitä tilauksissa. Mielestäni tällöin pitäisi kuitenkin pyrkiä tiedottamaan asiakkaille mahdollisimman pian toimitusvaikeuksista, jos ei henkilökohtaisella sähköpostilla, niin vaikkapa nettikaupan etusivulla tai sähköpostin poissaoloviestillä. Vaikka sitten jälkeenpäin, jos heti ei onnistu esimerkiksi sairaalahoidon vuoksi. Virheitä tosin sattuu enkä tämän vuoksi vielä hylkäisi nettikauppaa, jos usealla keskustelupalstalla ei olisi kerrottu samanlaisista kokemuksista kyseisen yrityksen suhteen vuosien ajalta. Kauppias olisi minusta voinut vaikka tarjota mahdollisuutta kaupan purkuun, niin itselleni olisi jäänyt asioinnista paljon parempi maku. (Vaikken olisikaan purkanut kauppaa.)

Mutta ei enempää tätä vaahtoamista, todettakoon vain, että nettikauppa tosiaan kannattaa googlata ennen tilauksen tekemistä.

Taustalla muuten näkyy jo jonkin aikaa lukeilla ollut F. Scott Fitzgeraldin kirja Kultahattu. Kirja on mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka se onkin kiertänyt minulla pitkin pöydänkulmia kesken olevana jo melko pitkään. Ehkä tämän viikonlopun aikana lukaisen sen loppuun ja siirryn seuraavaan kiinnostavaan kirjaan.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Uudet lasten- (ja aikuisten!) vaatesuosikit





kuvat: Soft Galleryn fb-sivu 

Mini Rodini ja Bobo Choses -hehkutusta on saatu varmaan kuulla täällä jo ihan tarpeeksi, joten esittelen kaksi muuta suosikkiani. Yllä olevissa kuvissa on tanskalaisen Soft Galleryn vaatteita. Voisin ottaa meille nämä kaikki! Saisin itsekin vähän vaihtelua mustaharmaaseen pukeutumiseeni. Nyt jokin suomalainen kauppa saa vähän äkkiä hankkia näitä valikoimiinsa!

Alla on puolestaan pari suosikkiani Modéerska Husetilta. En tiedä suomalaisista jälleenmyyjistä, mutta ainakin ruotsalaisista nettikaupoista saa tilattua. Hinnat ovat nopean nettiselailun perusteella vähän peruslastenvaatteita kalliimpia, bodysta saa maksaa noin neljäkymppiä.



kuvat: modeerskahuset.com

tiistai 25. lokakuuta 2011

Superhelppo neulemekko vauvalle (eli neuleohjeita epäkäytännöllisille)

Minua rasittaa melkoisesti se, etten yleensä löydä etsimääni neuleohjetta mistään. Halusin tehdä tytölleni mekon, joka olisi neulottu ja yksinkertainen. Tärkeää oli myös se, etten joudu koko ajan tuijottamaan ohjetta ja laskemaan silmukoita, koska se vie nopeasti neulomisesta kaiken ilon. En löytänyt ohjetta mistään, joten päätin kerrankin luottaa itseeni ja kehittää sellaisen päästäni.


Kuvassa on lisätty kontrastia selkeyden vuoksi, mistä syystä myös neuleen epätasaisuus korostuu. Jos neulekäsialasi ei ole siisteimmästä päästä, suosittelen valitsemaan mahdollisimman tumman langan, jolloin yksittäiset silmukat eivät erotu niin hyvin. Itse valitsin tuollaisen tummanvihreän (kuva vääristää väriä), jossa virheet eivät luonnonvalossa kamalan hyvin näy.

Mekko on neulottu koon 3 tai 3,5 pyöröpuikoilla, en ole ihan varma. Puikot kannattaa joka tapauksessa valita oman käsialan mukaan. Lankana käytin Maija-nimistä Gjestalin villasekoitelankaa (tietoja ja värivalikoimaa näkee esimerkiksi täältä). Lankaa kului vähän päälle kaksi 50 g kerää eli osta kolme, jos haluat tehdä tällaisen mekon tästä langasta. Lopuista voit neuloa vauvalle vaikka tossut, lapaset tai molemmat. Jos haluat jostain syystä välttämättä käyttää Novitan lankaa, luulisin, että Nalle on paksuudeltaan sopivaa. Mekko on tarkoitettu käytettäväksi bodyn/paidan ja sukkisten kanssa, joten langan ei välttämättä ole pakko olla kovin pehmeää.

Ja sitten ohjeeseen (Tällä ohjeella tulee minun käsialallani noin 60-70 senttiselle vauvalle sopiva mekko, isomman voit tehdä samalla ohjeella käyttämällä paksumpaa lankaa ja isompia puikkoja. Kannattaa kuitenkin ottaa mittoja ja neuloa mallitilkkuja oikean koon varmistamiseksi, jos alat kikkailla lankavalinnoilla.):

Luo pyöröpuikoille 180 silmukkaa. Tämä on mekon helma. Neulo vähän matkaa joustinneuletta yksi oikein, yksi nurin. Itse neuloin noin 1 cm, mutta olisi saanut neuloa enemmänkin, nyt helma kääntyy vähän turhan helposti ylöspäin. Jos et neulo alkuun joustinneuletta, helma alkaa rullaantua ulospäin. Tämä voi tietysti olla myös toivottu efekti.

Seuraavaksi neulo noin 4 cm sileää neuletta. Sen jälkeen tee kavennukset niin, että puikoille jää 170 silmukkaa. Käytännössä tämä tapahtuu neulomalla aina joka 17. ja 18. silmukka oikein yhteen. Neulo jälleen noin 4 cm sileää. Tämän jälkeen tee taas kavennuskerros niin, että puikoille jää nyt 160 silmukkaa eli aina joka 16. ja 17. silmukka yhteen. Jälleen 4 cm sileää ja taas kavennukset, joka 15. ja 16. silmukka yhteen. Kavennuskerros tulee aina 4 cm välein ja jokaisella kavennuskerroksella vähennetään 10 silmukkaa (eli seuraavilla kavennuskerroksilla joka 14. ja 15., joka 13. ja 14. ja joka 12. ja 13. yhteen), kunnes jäljellä on 120 silmukkaa. Viimeisen kavennuskerroksen jälkeen neulo vielä noin 4 cm sileää neuletta.

Tämän jälkeen tarvittaisiin pariton määrä silmukoita, koska helmineule pyöröpuikoilla ei oikein onnistu muuten. Tämä hoituu näppärästi kaventamalla (salaa) kaksi silmukkaa oikein yhteen ennen helmineuleen aloittamista. (Jos et halua syyllistyä moiseen rikokseen, voit toki neuloa mekon yläosan vaikkapa joustinneuleena tai sileänä neuleena, omalla vastuulla.) Helmineulettahan neulotaan niin, että ensin neulotaan vuorotellen oikea ja nurja silmukka ja sen jälkeen neulotaan aina oikea silmukka nurin ja nurja oikein. Jos et osaa ennestään tai ymmärrä selostustani, googlaa helmineule. Neulo helmineuletta noin 6 cm ja päättele sitten silmukat. Yritä päätellä melko löyhästi, ettei mekon yläreuna kiristä.

Tämän jälkeen pitää neuloa vielä mekolle olkaimet. Minä neuloin nekin helmineuleena. Nosta jokaisen puikon alussa ensimmäinen silmukka neulomatta, tai saat vielä epäsiistimmät olkaimet kuin minun tekemässäni mekossa. Minun olkaimieni leveys oli 8 silmukkaa. Minun mekossani olkainten pituus on 25 cm ja ne ovat ehkä aavistuksen liian pitkät, koska joustavat pystysuunnassa. Tietysti voit kokeilla olkaimien neulomista myös vaakasuunnassa. Jos et halua, että olkaimet laitetaan takaa ristiin, tee niistä vähän lyhyemmät.

Lopuksi kiinnitä olkaimet ompelemalla tai virkkaamalla sopiviin kohtiin mekon yläreunaan. Virkkaa olkainten toisiin päihin ketjusilmukoista napinlävet. (Itse en osaa juuri ollenkaan virkata, tein vain sopivan pituisen pätkän silmukoita. Eikös niitä jonossa olevia silmukoita sanota ketjusilmukoiksi? Kiinnitin sitten ketjun pään sellaisella hienoudella, jota kutsutaan tietääkseni kiinteäksi silmukaksi.) Napinläven koko määräytyy luonnollisestikin napin koon perusteella. Kokeile, mahtuuko valitsemasi nappi siitä läpi juuri ja juuri. Silloin se on sopivan kokoinen. Muussa tapauksessa pura viimeiset silmukat ja kokeile uudestaan. Nappien valinnassa suosittelen turvallisuussyistä sellaisia, joissa on reikiä enkä tuollaisia, jotka minun tekemässäni mekossa on. Nuo minun valitsemani näyttävät siinä määrin karkeilta, että lapsella voi tulla mieleen maistaa ja vauvojen mielestähän kaikkea on joka tapauksessa mukava tunkea suuhun. Mitkä napit sitten valitsitkin, kiinnitä ne lujasti ompelemalla mekon etupuolelle, noin puoliväliin helmineuletta.

Toivottavasti ohjeestani saa selvää. Lisäkysymyksiä saa myös esittää. Ohjetta saa kopioida, muokata ja levittää minun puolestani vapaasti.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kuvaton postaus

Vauvasta ei vastasyntynyttä isompana ole tainnut olla yhtään kuvaa blogissa. Olen joskus miettinyt vauvan kuvien julkaisemista ja ajatellut, että vastasyntynyt ei vielä ole niin kovin tunnistettavan näköinen, että voin hyvin julkaista sellaisen kuvan. Nyt vauvan kuvia tuntuisi vähän oudolta julkaista myös siksi, että olen pitänyt omatkin kasvoni piilossa. Saatan tietysti olla tunnistettavissa joidenkin muiden juttujen perusteella, mutta en jaksa alkaa ihan kamalan tarkaksi, muuten koko bloggaamisessa ei enää olisi kamalasti ideaa. Syy tunnistettavuuden välttelylle on se, että valmistun pian ammattiin, jossa asiakassuhteiden on tärkeä pysyä puhtaasti asiakassuhteina ja tunnistettavuus voi pahimmillaan olla turvalisuusriski. Pidän itse enemmän blogeista, joissa kirjoittaja esiintyy omalla nimellään ja kasvoillaan, joten olen hieman pahoillani siitä, etten itse voi tehdä samoin.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Supersunnuntaita



Lilla Companyssa vietetään tänään supersunnuntaita. Kaikista yli 40 euron tilauksista saa oheisella alekoodilla -15 %. Myynnissä mm. ihania Molon talvihaalareita. Kannattaa katsoa, jos syksyn ja talven vaatehankintoja on vielä tekemättä!

Ajattelin, että me pärjäämme varmaan tämän ensimmäisen talven äitiyspakkauksen toppahaalarilla ja lämpöpusseilla (ostin sitten ison lisäksi myös pienen Eisbärchenin, joka on ollut kovassa käytössä kylminä syyspäivinä), mutta ensi talveksi olen ajatellut panostaa kunnon haalariin. Silloin tyttö luultavasti liikkuu jonkin verran jo itsekin. Tällä hetkellä lupaavilta vaikuttavat Polarn o. Pyretin, Molon, Ticket to Heavenin ja Mini Rodinin haalarit. Vinkkejä otetaan vastaan, onko jokin edellä mainituista osoittautunut toimivimmaksi vai onko luottomerkkisi jokin ihan muu?

torstai 20. lokakuuta 2011

Koru vauvalle?

kuva: nimesi.fi

Vauva tarvitsee ehdottomasti tällaisen omalla nimellään! Kuinkahan pieni voi käyttää kaulakorua? Tällaisen ohuen ketjun luulisi katkeavan, jos vauva jää siitä johonkin kiinni, mutta yllättävän lujia tuntuvat nämäkin olevan. Itselläni on nimittäin jatkuvasti tuollainen ohut hopeaketju kaulassa ja vauva repii siitä usein eikä se ole vieläkään katkennut. Turvallisuussyistä olisi hyvä olla riittävän hento, mutta toisaalta todella heikko ketju olisi varmaankin hetkessä rikki.

Minkä ikäisellä muut äidit ovat käyttänyt koruja? Onko tämän kanssa syytä odotella vielä pari vuotta?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syksyä ja tunnustuksia (ei blogi-sellaisia)

On sateista. Vauva nukkuu petaamattomalla sängyllämme. Olen syönyt pari palaa erittäin tummaa suklaata kahvin kanssa ja iloinnut hyvin pinnallisista asioista, T by Alexander Wangin neulepaidasta ja Marimekon nahkaisesta Mini Matkurista (Kyllä! Päädyin sittenkin ajattelemaan, että se on minulle juuri sopivan kokoinen ja muutenkin kaikin puolin sopiva laukku.) sekä yhdestä tänään varmistuneesta, isosta opiskelun loppumiseen ja työelämään siirtymiseen liittyvästä jutusta, joka ajoittuu ensi kesälle. Olen lukenut Gloriaa ja Trendiä, neulonut ja tavannut ystäviä. Istunut vähän vähemmän koneella. Tavallisesti vietän koneella ihan liikaa aikaa.

Minä olen nettiaddikti. Tämä ei edes ole mikään aivan kepeä heitto, koska se on melkoisen totta. Istun koneella yleensä niin monta tuntia päivässä, etten kehtaa edes laskea, saatika sitten sanoa sitä teille. Tarkistan "ihan nopeasti" koneelta pieniä juttuja. Sataako ulkona (eikös sen näkisi ikkunasta?). Mitä yliopiston ruokaloissa on lounaana. Kuinka monta minuuttia kestää kävellä neuvolaan. Moneltako kirjasto menee kiinni. Onko suosikkinettikauppoihin tullut uutuuksia. Myisikö joku huutiksessa kirjaa, jonka ajattelin lukea. Milloin Glorian Kodin seuraava numero ilmestyy. Kun istuudun koneelle, unohdan usein, miksi siihen tulin. Ja kun olen poissa kotoa, unohdan, miten tärkeä netti on minulle enkä kaipaa konettani, en blogeja enkä sähköpostia ja vielä vähemmän Facebookkia ja Googleplussaa. En yhtään ihmettele kertomuksia siitä, miten nettipokeri on vienyt jonkun äitiyspäivärahat. Itse en ole onneksi kokeillut, jään koukkuun tetrikseenkin.

Ei ole kovin coolia olla nettiriippuvainen. Nyt aion tehdä jotain muuta loppupäivän.

Onko siellä nettiaddikteja?

lauantai 15. lokakuuta 2011

Käytännön vinkki, joka kannattaisi ehkä jättää jakamatta

Olenpahan vain tajunnut, että maailman parasta huulirasvaa taitaa sittenkin olla jokin ihan muu kuin hyväksi havaitut karitevoi (shea) tai Bebanthenol (Bebanthenin huulirasvaversio). Imetysvoiteeksi tarkoitettu 100 % lanoliini ei kuivata huulia eikä maistu millekään, mikä on erityinen etu, jos on kuten minä eikä pidä vanilijan imelästä mausta. Voidetta voi varmasti käyttää huoletta huuliinsa, koska sen joutumista vastasyntyneen suuhun ei tarvitse välttää.

kuva: ainu.fi

Voidetta myydään apteekissa nimellä Lasinoh lanoliini, mutta samaa tavaraa saa ainakin isoista marketeista hieman halvempana Ainu Medelan versiona, PureLan-nimellä. Maksaa jonkun euron ja riittää ja riittää, varsinkin huulirasvana, kun sitä ei pidä lisätä koko ajan. Tehoaa erityisesti huulten(kin) haavaumiin. Pieni tuubi sopii näppärästi laukkuun tai vaikkapa taskuun eikä ala helposti vuotaa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Minun COS-postaukseni

Kenellekään (muoti)blogeja lukeville ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että COS on avannut nettikaupan, joka toimittaa myös Suomeen.

Haaveilin jo raskausaikana polvipituisesta neulemekosta, jota voisi käyttää pelkkien sukkisten kanssa, mutta en löytänyt sellaista mistään minulle kelpaavassa materiaalissa. Nyt kaupat ovat täynnä niitä, mutta harva on imettäjälle kovin käytännöllinen vaate. COSilla näyttäisi kuitenkin oleva yksi. Tosin tämän kanssa pitäisi varmuuden vuoksi käyttää alushametta ja toppia.


kuvat: cosstores.com

Neulemateriaali olisi kiva, mutta tämä alempi mekko olisi kyllä sellainen, että kelpuuttaisin sen tuosta ominaisuudesta huolimatta. Nettikaupasta en nyt ala tilailla, mutta marraskuun alkuun olisi suunnitteilla pikkuinen Tukholman-matka. Jospa silloin olisi saatavilla jotain tällaista.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syöttis

Koska olen taipuvainen etsiskelemään vauvatarvikkeet huutiksesta turhankin hyvissä ajoin etukäteen, hain lämpöpussia elokuussa ja syöttötuolia nyt (vauva on 3 kk). Tällä hetkellä olen ajatellut käytettyä Artekin 616:ta tai Puusepänliike Hanneksen Onni-syöttötuolia, jota hehkutin aiemmin. Jälkimmäinen taitaa olla sen verran uusi, ettei niitä oikein löydy käytettynä, ensimmäistä taas en ostaisi uutena myöskään siksi, että hinta pyörii neljänsadan tietämissä.

kuva: puusepanliikehannes.fi

Sekä 616:n että Onnin huono puoli on kuulemani mukaan kiikkeryys. Kovin tukevaa syöttötuolia ei tosin taida olla olemassakaan, jos vaatimuksena on pieneen tilaan mahtuminen. Minun fysiikantajuni mukaan tukevuus nimittäin edellyttää joko melko suurta tukipinta-alaa, mataluutta (jolloin tuoli ei sovi normaalikorkuisen ruokapöytämme ääreen) tai pöytään ruuveilla tai vastaavalla pitävällä systeemillä kiinnittämistä, jolloin istuimen siirtäminen tarvittaessa olisi hankalaa.
kuva: artek.fi


Koska erityisesti me äidit jakelemme erittäin mielellämme vinkkejä (pyydettiin niitä tai ei), toivoisin mammalukijoilta vinkkejä siihen, mitä syöttötuolihankinnoissa kannattaisi ottaa huomioon. Tiedän, että TrippTrapp on monen mielestä Ainoa Oikea syöttötuoli enkä kyseenalaistakaan sen toimivuutta, mutta ulkonäkö ei miellytä minua ja lisäksi se vie liikaa tilaa (vaikka on toki tästä johtuen tukeva). Myöskään muunneltavuutta en kaipaa: syöttötuoliajan jälkeen lapselle hankitaan riittävän korkea ja sopivan kokoinen "oikea tuoli" ja syöttis jää joko mahdolliselle nuoremmalle sisarukselle tai myydään eteenpäin. Myytävyyden kannalta TrippTrapp olisi varmaankin paras, mutta uskoisin, että myös esimerkiksi Artekille tai Onnille löytyisi ottaja. Kuulisin mielelläni kokemuksia erityisesti noista kahdesta, joihin olen ihastunut pelkästään suomalaisuuden ja ulkonäön perusteella.

Ainiin, tämä alla olevan kuvan (ilmeisesti ruotsalainen?) Stephan Gip Original Design on myös kiva! Tutustuin siihen niinkin hienossa designmestassa kuin Viking Linella. En tosin tiedä, myydäänkö niitä vain ravintoloiden käyttöön.


lauantai 8. lokakuuta 2011

Helsinki, rakkaani

kuva: Ofelia de Pablo / visithelsinki.fi

Tänä viikonloppuna olemme miehen ja vauvan kanssa hotellilomalla Helsingissä (kyllä, tämä on ajastettu postaus ja olen ajatellut hoitaa nettiaddiktiotani pysyttelemällä viikonlopun kokonaan poissa koneelta). Olemme mieheni kanssa tavanneet ja tutustuneet Helsingissä joitain vuosia sitten ja asuin vielä ensimmäisen seurusteluvuotemme Helsingissä. Aluksi meidän oli tarkoitus asettua molempien Helsinkiin, mutta koin jonkun ihmeellisen turkuherätyksen ja täällä ollaan. Nyt minulla on kolme kaupunkirakastettua: Turku, Helsinki ja Tukholma. Pidän pienistä isoista kaupungeista meren rannalla.

Olimme ajatelleet aluksi kaupunkilomaa Tukholmassa, mutta sitten jompi kumpi meistä puolivahingossa ehdotti, että menisimme sittenkin Helsinkiin. Olisimme varmasti saaneet yöpaikan myös joltain ihanista ystävistämme, mutta halusimme mennä hotelliin. Tukholmassa meidän on järkevämpi käydä erikseen, kun minua kiinnostaa kuitenkin enimmäkseen ostostarjonta ja miestä muut asiat.

Mitä sitten Helsingissä? Tuttuja paikkoja, muistelua. Ehkä lounas Kaivopihan Unicafessa, jossa kävimme usein yhdessä. Kävelyä Töölönlahden rannoilla (toivotaan ettei sada kaatamalla). Harmi, että Stockalla on hullut päivät, muuten sinne kannattaisi mennä jo sen tuoksun vuoksi. Stockmannin tuoksua en tullut koskaan ajatelleeksi asuessani Helsingissä. Onhan Turussakin Stockmann, josta pidän kovasti, mutta se ei ole silti kuin kalpea aavistus Helsingin Stockasta.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Imetysnukkeja Itä-Afrikan lasten auttamiseksi



Luin tästä tänään Vauva-lehdestä ja halusin jakaa sen kanssanne. Imetysnukkekauppa myy huutokauppaperiaatteella nukkeja, huudon voittaa se, joka tarjoutuu lahjoittamaan eniten Unicefille. Lahjoitus Unicefille tehdään itse suoraan. Voittaja saa sekä hyvän mielen, että aivan ihanan imettäjänuken vauvoineen. Lahjoittaa saavat toki kaikki muutkin.

torstai 6. lokakuuta 2011

O-ou.



Näin ei pitänyt käydä. Erään projektin päätteeksi olen luvannut itselleni uuden käsilaukun. Ajattelin jotain Michael by Michael Korsia, Marc by Marc Jakobsia, DKNY:tä tai vastaavaa, mutta ensin huomasin jumiutuvani Lumin ja nyt Marimekon laukkuihin. Tervetuloa, perheenäitihabitus! Tällä hetkellä haaveilen siis Marimekon nahkalaukusta, tarkemmin sanottuna Mini-Matkurista (kuva alla, mutta haluaisin tuon ylläolevan kuvan Matkurin värin). Jos kerran on perheenäiti, niin pakkoko sitä on näyttää muulta.

kuvat: marimekko.fi

Ystävän tyttären kengät ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon tuore voittaja


Näitä ystäväni tyttären kenkiä olen kadehtinut useaan otteeseen. Oikeastaan kuvassa on vielä käyttämätön pari kenkiä - isompi koko samoista, jotka tuolla suloisella tytöllä nyt on käytössä. Pelastin ne Zaran poikien puolelta, koska tällä hetkellä käytössä olevat kengät ovat pian pienet. Omalla tytölläni ei ole tällaisia, koska hänellä eivät vielä pysy kengät jalassa eikä niin pientä kokoa edes valmisteta.

Ja NYT julkistettiin Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja, joka on ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer. Eläköön runous! (Myönnettäköön, että kyseinen runoilija tosin on minulle vielä toistaiseksi tuntematon.)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Syksy ei masenna minua samalla tavalla kuin monia muita. Sateella laitan kumpparit ja otan sateenvarjon. Kannattaa muuten ostaa joku ihan superkiva ja kestävä sateenvarjo ja saappaat, niin oikein toivoo sadetta. Minulla on pisarakuvioinen Marimekon varjo, joka on kestänyt jo vaikka mitä kuluneina vuosina, mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa.

Tosiaan, syksy ei masenna minua samalla tavalla kuin monia muita. Olo oli silti kovin nuutunut tänään kun kuljetin kaupungilta keltaista kassia, jonkalainen oli joka toisella ohikulkijalla. Minun kassissani oli hollantilaista goudaa ja sähköhammasharjan vaihtopäitä, mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa.

Tänään maailman hurmaavin tytär, jonka kanssa vietän päiväni, läväytti useaan otteeseen kaikkein leveimmän hymynsä tai naurunsa juuri silloin kun oma oloni alkoi olla erittäin huumorintajuton. Sama maailman hurmaavin tytär nimittäin viihdyttää ajoittain syömälakoilla ja viiden minuutin pätkissä nukutuilla päiväunilla tai epämääräisellä vaipan rutinalla juuri silloin kun olen pukenut molemmille ulkovaatteet ja ajoittanut lähdön johonkin sovittuun tapaamiseen minuutin tarkkuudella. Toteanpahan tähän väliin vielä, etten voi lakata ihailemasta niitä ystäviäni, joilla on ulos lähtiessä aina itsensä lisäksi vähintään kaksi puettavaa.

Aikaisemmin oli vaikea kuvitella, millaista on olla uupunut, vaikka kalenterissa on vain kaksi merkintää koko viikolle. Maanantaina sentään muistin hakea apteekista vauvan antibiootin, jota raukka joutuu syömään koko loppuvuoden. (Olemme viimeisen kuukauden aikana olleet kahteen otteeseen yökunnissa sairaalan lastenosastolla tytön virtsatieinfektioiden vuoksi ja nyt niitä vastaan aloitettiin estolääkitys. Mitään syytä tulehdusten toistumiselle ei ole löytynyt.) Maanantain hyvämuistisuuden vastapainoksi vastasin tänään korvat punoittaen puhelimeen, kun luomupiirin ystävällinen vastuuhenkilö kyseli, olinko tietoinen, että luomujako oli tänään. Onneksi tilauksestani oli tällä kertaa jäänyt pois kaikki muu paitsi perunat ja kananmunat ja sama ihana vastuuhenkilö lupasi lunastaa tilaukseni itselleen.

Nyt en enää muista, mistä minun alunperin piti kirjoittaa. Mutta haluaisin sanoa, että kun luet tätä, voisit miettiä jonkun, jota haluat ilahduttaa. Lähettää vaikka jollekin kauniin postikortin tai suklaalevyn tai leipoa omenapiirakan ja soittaa kaverille, saako tulla kylään sen kanssa.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Nalle

kuva: shop.hm.com

Sarjassamme lasten tavarat, joista äiti olisi luultavasti (vielä) iloisempi kuin lapsi. Tekonahkainen nalle H&M home.