tiistai 27. syyskuuta 2011

Syys(tä) ja radiosta

Taisin jo jossain aiemmassa postauksessani mainita, että kuuntelen nykyään erittäin paljon Ylen Ykköstä. Radiokanava on minulle rakas ja tuttu jo varhaisesta lapsuudesta ja ollut se "oikea" radiokanava aina, myös teini-iässä. Taajuudella puhutaan rauhallisesti, soitetaan paljon vanhaa musiikkia ja taidemusiikkia. Päivittäin tulee monia haastatteluita ja asiaohjelmia. Kaikilla kuuluttajilla on kaunis ääni eikä seassa ole ärsyttävää mainoskiekumista. Kanavan ainoa todellinen haastaja on Radio Suomen päivittäinen Merisää. Ei siksi, että minua kiinnostaisi kovinkaan usein säätila merellä, vaan siksi, että Merisää on tavattoman rauhoittavaa kuunneltavaa. Se on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin muistan. Ohjelmalla on myös fanisivu Facebookissa.

Minut tosielämässä tuntevat tai blogia pitkään lukeneet tietävät varmasti myös rakkaudestani runoihin. Suosikkikanavani ansiosta minulta ei mennyt ohi se, että yhdeltä suosikkirunoilijoistani, Aulikki "Sinua-sinua-rakastan" tai "Puhu-minulle-rakkaudesta" Oksaselta, on tullut uusi kokoelma, Kolmas sisar. Radiossa lausuttiin kokoelman runo Syksy, joka teki minuun heti vaikutuksen. Ihana rytmi ja sen rikkominen, sopivasti vakava ja sentimentaalinen ja humoristinen ja kauniskielinen runo. Haluan jakaa ilon kanssanne. (Ja tämä runo on siis A. Oksasen eikä minun, vaikka valtaosa aiemmista blogin runoista onkin ollut omia tekeleitäni. Ei sillä, että olisi suurta vaaraa sekaannukselle.)

Syksy

Syksy nauraa hurjilla hampaillaan,
verenkarvaisilla hampaillaan
se nauraa, huutaa ja puree.
Se menee puitten alle istumaan
ja repii lehtiä hampaillaan,
syö lehtiä,
ja suree.

Ja kun tulee hämärä,
se alkaa itkeä.
Se itkee kadonneita tähtiä,
ja viimeisiä värejä,
joita sade riepottaa.
Se itkee keltaista ja ruskeaa,
siniharmaata ja seepiaa,
ja tulista, tuskanpunervaa
syysleimua nurmikolla.
Se itkee, huutaa ja rakastaa
tuota hämärtyvää maisemaa,
kun sataa kaatamalla
ja sade rummuttaa
puunrunkoja, sade hulmuaa
ja soittaa puitten alla.

Ja siihen syksy nukahtaa,
ei sen kummempaa,
ei mitään lopullista kuolemaa,
vain sadetta, ja sammaleissa
vaeltava halla. Kevuttä kuuraa,
saumatonta palttinaa.

Sovittiin ystäväni kanssa tänään, että perustetaan A. Oksanen -faniklubi. Tervetuloa mukaan.

Vinkki hitaan elämän ystäville: Tämän runon haluaisin kuulla lähetetään Ykköseltä taas 8.10. klo 19.03 alkaen. Arvaatte varmaan, ettei Yleisradio maksa minulle ohjelman mainostamisesta.

10 kommenttia:

  1. Itselleni A. Oksasen runot ovat tuttuja ainoastaan Vuokko Hovatan albumeilta (suurin piirtein puolet kappaleista molemmilta albumeilta on Oksasen runoihin sävellettyjä/sanoituksia). Ovat kyllä erittäin kauniita, Vuokon albumit ovat muutenkin niitä harvoja, joita jaksaa ajatuksella kuunnella.

    VastaaPoista
  2. aniiti: Oksasen runot sopivat kyllä tosi monet sävellettäviksi.

    VastaaPoista
  3. minä voisin ainakin liittyä sitten siihen faniklubiin!
    tosi kaunis tuo runo. ja mitä radiokanavien äänimaisemiin tulee, ylen ykkönen on tosiaan juuri sellainen kuin kuvailit. ja ollut aina. mä muistan, että lukiossa joskus sanoit haluavasi jopa töihin sinne kuuluttajaksikin :)

    VastaaPoista
  4. Vaikuttava runo, kiitos siitä.

    Olet varmaan huomannut tämän: http://yle.fi/radio1/radiokuuluttaja_yle_radio_1_31741.html :)

    Minäkin kuuntelen ykköstä. Paljon. Ja voisin välittömästi perustaa Hellevi Härkönen- ja Risto Nordell -fan clubin.

    VastaaPoista
  5. Itsekin pidän Oksasen lyriikoista ja erityisesti rakastan niitä yhdistettynä Chydeniuksen säveliin, rakastan taistolaislauluja!

    Meidän perheessä mies on runouden suurkuluttaja ja itsekin kirjoittaa, muutamia vanhoja saadaan ensi viikolla kuulla Teatteri Avoimissa Ovissa osana yhtä esitystä. Se tuleekin olemaan ensimmäinen kerta kun lapsi jää hoitoon mummulle.

    Omiin suosikkirunoilijoihini kuuluu mm. Pablo Neruda ja Edwin Morgan.

    VastaaPoista
  6. Hanna ja Louna: kuuluttajan työ olisi varmasti mielenkiintoista, mutten tiedä, onko ääneni tarpeeksi hyvä. lisäksi teen yhä töitä s-"vikani" kanssa, vaikka mikrofoni saadaankin aika hyvin säädettyä, niin oma s-versioni voisi usein "särkyä".

    Onneli: Neruda oli minulle tärkeä erityisesti lukioaikoina, jolloin runot olivat vielä tärkeämpiä minulle kuin nykyään. Kauttaaltaan alleviivattu Andien mainingit on yhä yksi rakkaimmista kirjoistani.

    VastaaPoista
  7. fanitan<3 <3 <3 hyvä saada vähän runoakin tähän arjen harmauteen. kiitos!

    VastaaPoista
  8. tulin lukemaan tämän päivityksen vielä toisenkin kerran. Osaan niin hyvin ajatella sut kotiin kuuntelemaan radiota, ripustelemaan pyykkiä. aika hyvää, hidasta olemista. munkin pitäis varmaan vaihtaa kanavaa, j kyllä järkyttyis.

    VastaaPoista
  9. Sisko: ihan liikaa vain (hidasta) koneella olemista :D

    VastaaPoista