tiistai 5. heinäkuuta 2011

Hiusturhuuksia

Hiukseni ovat päässeet venähtämään lähes huomaamattani ja yltävät tällä hetkellä puoleenselkään. Minulla on piikkisuorat, tasapitkät ja luonnonväriset (vaalean ruskeat) hiukset, joiden hyväksi puoleksi on voinut aina lukea ennemminkin kiiltävyyden kuin tuuheuden. Hiukseni eivät ole erityisen ohuet, mutta varsinkaan pitkinä niitä ei saa runsaaksi pehkoksi muuten kuin muotoilutuotteilla ja kuumuudella rääkkäämällä. Viime aikoina en ole edes yrittänyt, lättänäkampaus ei enää tunnu häiritsevältä.



kuvat: paparazzi.fi

Haaveilen hyväkuntoisista, vyötärömittaisista ja luonnollisen näköisistä hiuksista. Sellaisista kuin Paparazzin Anette Montinilla on. Vaikka hiukset eivät ole top10 elämäni tärkeimmät asiat -listalla, odotan jännityksellä sitä, mitä tälle kuontalolle käy synnytyksen jälkeen. Tavallistahan on, että hiuksia putoilee imetysaikana ennätystahtiin. Olen ollut sikäli "onnekas", että minulta on lähtenyt aika runsaita hiustuppoja jo raskausaikana - muussa tapauksessa voi olla, että nekin kaikki olisivat irronneet vasta synnytyksen jälkeen.

Nyt kun tukalla alkaa olla jo pituutta (ja ikää), olen alkanut myös vähän miettiä, miten hoidan sitä. Terveellinen ruokavalio on tietysti tärkeä. Sen lisäksi yritän välttää turhaa mekaanista ja kemiallista hiusten rasittamista. Yöllä ja kotioloissa pidän hiuksia tavallisesti letillä. Yritän välttää pahettani kiinnittää tiukka poninhäntä ohuella renksulla ja kiristää sitä vähän väliä vetämällä latvoista. Harjaan hiukseni pari kertaa päivässä luonnonharjaksisella hiusharjalla ja pesen ne pari-kolme kertaa viikossa Urtekramin No perfume -luomushampoolla. Viime aikoina olen käyttänyt Aussien hoitoainetta, mutta vaihdan sen pian halpaan ja hyväksi havaittuun XZ:n Suklaa ja vanilija -hoitoaineeseen. En usko hoitotuotteiden tekemiin ihmeisiin hiuksissa, vaan ainoastaan siihen, että niiden kemikaaleissa voi olla hiuksia kuluttavia tai niihin kerrostuvia juttuja, joista kannattaa pyrkiä eroon.

En ole hyvän hiustenhoidon asiantuntija, koska olen aiemmin leikannut tukkaa sen verran usein, että se on pysynyt hyvässä kunnossa huolimattomallakin hoidolla. Siksi otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä, miten pystyn varjelemaan pitenevää tukkaa hyväkuntoisena. Kaikenlaiset vihjeet hoitorutiineista tyynyliinan vaihtamiseen satiiniseen käyvät. (Sen olen huomannut itsekin, että talvella ei kannata jatkuvasti käyttää karheaa kaulahuivia.)

Toivon kovasti, että hiukseni eivät mene raskauden jälkeen sellaiseen kuntoon, että joudun leikkaamaan ne lyhyeksi. Vaikka ei maailmani kyllä siihenkään kaatuisi. En halua kuitenkaan pitää väkisin pitkää tukkaa, jos se ei ole riittävän hyväkuntoinen. En tarkoita, etteikö ainuttakaan kaksihaaraista saisi löytyä, mutta hiusten pitää kiiltää ja näyttää siisteiltä.

2 kommenttia:

  1. Se on kyllä hyvä juttu (vaikka hassulta kuulostaakin!), että raskausaikana hiuksia on lähtenyt. Mulle kävi niin, että raskaanaollessa hiukset olivat parhaassa kunnossa ikinä, kiiltävät ja paksut (okei, siis mun hiuksille paksut = ei ihan täysin hiirenhäntä). Sitten synnytin ja imetin ja - hyvä kun en tullut kaljuksi kun kaikki irtoamatta jääneet hiukset tuntuivat lähtevän kerralla! Nyt on poika on parivuotia, alkaa tilanne vähitellen tasoittua. Tosin olen rääkännyt hiuksiani niin hirveän huonolla hoidolla, että varmaankin jos olisin hoitanut paremmin niin olisivat aiemmin toipuneet hormonitoiminnan aiheuttamista järkytyksistä! :D

    Käytän itse tuota samaista Urtekramin shampoota, koen sen hyväksi kun ei sisällä niin voimakkaita peseviä aineita kuin normilinjojen shampoo. Santen Brilliant Care -hoitoaine on muuten ollut myös ihan pelastus, ei ärsytä herkkää päänahkaa, mutta selvittää kuitenkin takut ja tuo kiiltoa latistamatta hiuksia.

    VastaaPoista
  2. Juille: kiitos hoitoainevinkistä, minullakin on talvisin herkkä päänahka ja vaikka en hoitoainetta yleensä hiuspohjaan laitakaan, niin ei haittaisi, jos se olisi hellävaraista.

    VastaaPoista