maanantai 27. kesäkuuta 2011

Päiväunia ja odottelua


Vauva hikkaa mahassa. Ei vielä ole halunnut syntyä ja tuntuu, ettei sitä tapahdukaan vielä hetkeen. Juhannus vietettiin kaupungissa sukulaisilla ja ystävillä kyläillen. Tänään on unettanut kamalasti niinkuin monena muunakin päivänä viime aikoina. Olen antanut itselleni luvan nukkua päiväunia, vaikka se ei normaalisti kuulu tapoihini. Eipä joudu kovin valvoneena synnyttämään tätä menoa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Huutislöytö


Huuto.netistä löytyivät sitten vihdoin nämäkin, käyttämättöminä (ja mustana, sitä väriä ei ollut enää liikkeessä). Aikaisemmin löysin myös pitkään odottelemani Mini Rodinin bodyn sieltä uutena noin puolet halvemmalla kuin kaupasta. Enää vauva puuttuu.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Uusi koti köynnöksille ja tilalle muuta ihanaa

Outi kävi tänään hakemassa kultaköynnöksen sekä herttaköynnöksen pistokkaita uuteen kotiin. En odottanut mitään vastalahjaa, koska olin jo sinänsä iloinen, että kultaköynnös löysi uuden emännän ja lattiaan kurottavaa herttaköynnöstäkin olisin joka tapauksessa joutunut taas kohta leikkaamaan. Sain kuitenkin aivan ihanan pienen paketin:


Pikkuiset alpakkasukat vauvalle, joka syntyy heti kun vain haluaa. Materiaali on ihanan pehmeää ja musta väri erittäin mieluinen. Kiitos!

PS. Jos joku on viirivehkaa vailla, senkin saa mielellään tulla hakemaan pois. (Vaikka ei toisikaan mitään tällaista ihanaa vastalahjaa.)

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Vauvan sänky ja kastemalja


Näitäkään meidän ei ole tarvinnut ostaa itse. Kevyt ja helposti siirreltävä vauvan sänky (jollaisessa moni meistä on nukkunut itse vauvana) on lainassa appivanhemmiltani ja antiikkisen kristallikastemaljan saimme häälahjaksi. Onneksi toiveet omasta lapsesta ovat toteutumassa, niin ei tarvitse laittaa kristallimaljaa tarjoiluvadiksi.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Huonekasvit

Meille on kertynyt huonekasveja sukulaisilta ja ystäviltä saatuina pistokkaina. Kaikista en välitä kamalasti, ainakin viirivehkan ja kultaköynnöksen voin mielelläni lahjoittaa pois, jos joku on kiinnostunut. Sen sijaan herttaköynnös ilahduttaa minua päivittäin.


Anopinkielen sain, kun ystäväni huonekasvit olivat meillä hoidossa hänen asuessaan ulkomailla. Hänen anopinkielensä kasvatti sillä välin poikasen, joka näytti äitinsä kanssa samassa ruukussa vähän tyhmältä. Erotin sitten perheenjäsenet ja poikanen jäi minulle ystäväni palattua Suomeen.


Kliiviani on vieläkin vähän reppanassa kunnossa kaikkien muutto- ja siirtelyhässäköiden jälkeen, mutta luotan siihen, että se näyttää vielä joskus paremmalta. Sain sen isoäidiltäni muuttaessani omilleni. Tämän kasvin pistokkaat ovat kiertäneet suvussamme jo pitkään, ehkä sata vuotta.


Herttaköynnöksen bongasi alennusmyynnistä ystäväni, joka tiesi minun himoitsevan sellaista. Kasvi viihtyy meillä hyvin ja kasvaa pituutta niin nopeasti, että saan yhtenään olla sakset kädessä. Välillä köynnös puskee kauniita vaaleanpunaisia kukkia.


Viirivehka on myös isoäidiltäni saatuja kasveja, joka on ollut vähän huonolla pidolla. Se on usein ollut jollain kulkureitillä niin, että lehdet ovat ryttääntyneet ja repiytyneet. Jossain vaiheessa koko kasvi näytti kuolevalta, mutta nyt se voi jo paremmin alettuani kiinnittää enemmän huomiota sen hoitoon. Valkoiset kukat ovat kauniita ja kestävät pitkään. Meillä ei kuitenkaan ole oikein hyvää paikkaa tälle, joten saa ilmoittaa, jos on halukas hakemaan tämän pois.


Kultaköynnös ei kuulu lempikukkiini, mutta en ole osannut luopuakaan siitä. Olen leikannut sen aivan lyhyeksi, mutta se kasvaa kyllä äkkiä taas pitkäksi valoisalla paikalla. Jos joku haluaa yhden helppohoitoisimmista mahdollisista huonekasveista, tästä luovun myös mielelläni.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kolmen koti 37 neliön kaksiossa

Aiomme jatkaa asumista pienessä vuokrakaksiossamme myös vauvan syntymän jälkeen. Vauvan vaatimien huonekalujen järjestäminen tänne on vaatinut vähän mielikuvitusta. Välttämättömiä huonekaluja tuntuu olevan aika monta: sohva, lipasto vauvan vaatteille, kirjahylly, ruokapöytä, astiakaappi ja sekä vanhempien että vauvan sängyt. Vauvan sänky on lainassa isovanhemmilta, se on yli kolmenkymmenen vuoden ajan usealla lapsella palvellut rottinkisänky.



Olen joka tapauksessa yrittänyt välttää kodissamme täyteen ahdettua tunnelmaa. Jokaisen huonekalun on oltava päivittäin käytössä, muuten se saa lähteä. Mietin jatkuvasti, millaisilla järjestelyillä pieni tila saadaan vielä tehokkaammin käyttöön ja mistä jutuista voidaan luopua. Kaikkia ideoitani ei voida toteuttaa, koska asumme vuokralla. Itse toteuttaisin esimerkiksi makuuhuoneen kiinteät vaatekaapit vähän eri tavalla: ne olisivat kattoon asti korkeat, litteämmät ja peilioviset.

Malia jakoi Muoti mielessä -blogissaan loistavia sisustusvinkkejä pikkukotiin, mielestäni yksi parhaista blogipostauksista pitkään aikaan. Kannattaa käydä lukemassa, jos omassa asunnossa ei ole neliöitä riesaksi asti!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Välipalaa vain itselle


Olen oppinut yhdessäoloaikanamme, että jos miestäni haluaa ilahduttaa jollakin syötävällä, paras vaihtoehto ei ole mikään makea herkku. Hän ilahtuu paljon enemmän lasagnesta. Tänään mies on iltaan asti työmatkalla, joten päätin itsekkäästi ilahduttaa vain itseäni. Silloin paras valinta on nimenomaan makea herkku. Tein itselleni välipalaksi banoffeeta.

En kirjoita nyt banoffeen reseptiä tähän, sillä löydätte helposti googlaamalla monta lähes identtistä versiota siitä. Itselläni on pohja tavallisista digestivekekseistä, toffee tehty laiskasti mikrossa (kolmen tunnin keittäminen tuntuu minusta kamalalta energiantuhlaukselta) ja päällimmäisenä kermaa sekä kaakaojauhetta. Monessa ohjeessa banaaniviipaleet tulevat päällimmäiseksi, mutta silloin on otettava huomioon, että ne tummuvat helposti. Sitruunamehu auttaa asiaan, jos sattuu pitämään sen mausta toisin kuin minä. Yleensä banoffee neuvotaan myös tekemään pienehköön irtopohjavuokaan, mutta itse olen huomannut kätevämmäksi vaihtoehdoksi melko ison piirakkavuoan. Kakusta tulee tällöin ohuempi, ennemminkin piirakkaa muistuttava, ja siitä on helpompi leikata pieniä paloja. Banoffee on nimittäin erittäin äkkimakeaa ja täyttävää.

Suosittelen mikroversiota erityisesti hellepäivien leipomukseksi, koska siinä ei tarvita hellaa eikä uunia, joiden käyttö kuumentaisi koko asunnon tropiikiksi.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Käärölle

Olen pakannut valmiiksi yksinkertaiset, pehmeät trikoovaatteet vauvalle sairaalasta kotiutumista varten. En tiedä, tuleeko lähtö synnyttämään tällaisena hellepäivänä vai kylmemmällä säällä. Jos on ihan kamala helle, yksi vaihtoehto "pukea" vauva kotiintulomatkalle on vaippa ja kapaloliina. Turvakaukalon vöiden kanssa tuo ei sovi, mutta omasta voinnistani riippuen saatamme kulkea kotimatkan myös rattaita työntäen, koska asumme niin lähellä sairaalaa.

kuva: beboliina.fi


Ostin oman kapalomme (kuvasta poiketen yksivärinen) huuto.netistä. Se on ohutta trikoota ja vaikuttaa lupaavalta. Saa nähdä, osoittautuuko se meillä myös käytännössä toimivaksi. Minusta vastasyntyneet vauvat näyttävät kapaloituina hauskoilta pikku kääryleiltä. Yksi sellainen meillekin, kiitos!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Mokoma Jenni!

kuva: net-a-porter

Senkin Pupulandian Jenni, joka opetit blogissasi pääsemään Net-a-porterin alennusmyynteihin etuajassa! Arvatkaa vain tekisikö mieleni yhtä jos toistakin tuolta, mutta AION HILLITÄ ITSENI. Kostoksi laitan kuitenkin vahingon kiertoon, Jennin postaus löytyy täältä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Basilika, ananas, persilija


En halua laskea, monesko ananaskuva tämä on blogini historiassa, koska mielestäni ananaksia ei vain voi valokuvata liikaa. Kuvassa vasemmalla oleva basilika on raukan näköinen, koska olen riipinyt siitä lehtiä ruoanlaittoon niin suurella antaumuksella. Sen multapaakkukin taitaa olla jo aika täynnä juuria. Oikeanpuoleinen persilija taas on toistaiseksi saanut kasvaa rauhassa, mutta vain siksi, että se on ollut meillä niin vähän aikaa. Se on peräisin joltakin lähiseudun luomutilalta, mutta en millään muista miltä. Tilattu yliopiston luomupiirin kautta. Luomupiiriäkään en voisi lakata hehkuttamasta, mutta parasta kai pitää nyt suuta supussa, kun siihen ei voida tällä hetkellä ottaa lisää jäseniä.

Raskausaika alkaa olla väkisinkin lopuillaan. Vauva on täysiaikainen ylihuomenna ja synnytys käynnistetään viimeistään noin viiden viikon päästä. Ei vielä yhtään tunnu siltä, että vauva voisi mahdollisesti syntyäkin, vaikka lääkäri sanoi tänään neuvolassa tervetuloa. Tämä helle ottaa lujille ei-raskausaikaan verrattuna. Esimerkiksi viime kesänä ei mielestäni ollut kertaakaan liian kuuma. Nyt pidän kaikki päivät sälekaihtimia kiinni ja ulkona kuljen varjosta varjoon. Ihmeemmiltä vaivoilta olen onneksi edelleen välttynyt, olen ainoastaan iltapäivisin uupunut ja olo on välillä hankala enkä meinaa löytää mukavaa asentoa millään. Todennäköisesti saan kärsiä synnytyksessä sitten koko helposti sujuneen raskausajan edestä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Helsingin-tuominen


Tässä lupaamani kuva uusista kaunottaristani! Ihastuin näihin lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun vetäisin kengät kaupunkikävelyn jäljiltä väsyneisiin ja loppuraskauden turvottamiin jalkoihini. Miten tämän näköiset kengät voivat olla näin mukavat jalassa?! Toivon vain erittäin hartaasti, että koko on hyvä vielä raskauden jälkeenkin. Ainoa jäljellä ollut koko, 38, tuntui nyt täsmälleen sopivalta aiemmin kokoa 37 olleeseen jalkaani. Käsittääkseni on kuitenkin tavallista, että jalka ei ainakaan kutistu entiselleen synnytyksen jälkeen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Mansikoita ja toinen vastustamaton juttu

Ihan niinkuin en olisi jo tarpeeksi hehkuttanut torin mansikoita, tällaisen välipalan söin toissapäivänä:


Ja hintaa mansikoilla oli taas suunnilleen saman verran kuin banaaneilla lähikaupassamme: kaksi euroa kilo tai euron litra. Vertailun vuoksi: Helsingin rautatientorilla mansikat maksoivat eilen 3,50 e litralta, kolme ja puoli kertaa enemmän. Ja ihan samoja espanjalaisia näyttivät olevan.

Eilinen Helsingin reissu oli mukava, joskin jalat ovat siitä vieläkin vähän uuvuksissa. Yhdeksän tunnin shoppaaminen yhdeksännen raskauskuukauden lopussa ei ole ihan joka suhteessa loistava idea, vaikka kohtuullisen hyvin jaksoinkin kahvitaukojen ansiosta. Parin tunnin junamatka Helsingin suuntaan kului mukavasti torkkuessa, mutta takaisin tullessa oli jo vähän vaikea löytää mukavaa asentoa. Olisi niin tehnyt mieli nostaa jalat edessä istuvan penkin selkämykselle.


Tämän Helsingin ostoksen esittelen vähän myöhemmin. Olen ihan rakastunut! Pitkästä ostoskierroksesta huolimatta vältyin jälleen heräteostoksilta, tuon laatikon sisällön lisäksi ostin ainoastaan pitkään etsimäni lyhyen pitsineulosliivin toppien ja mekkojen kanssa pidettäväksi.