keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Tämänhetken vaatehaaveet

Tällä hetkellä haaveilen lähinnä housuista, jotka eivät kiristä vatsan kohdalta sekä polvipituisesta, pitkähihaisesta neulemekosta. Viime aikojen blogihiljaisuus selittyy osin sillä, että kiinnostavat asiat liittyvät tällä hetkellä lähinnä tulevaan perheenjäseneen enkä ole viitsinyt vielä kirjoittaa aiheesta blogiin.

maternity

Pärjään vielä omilla vaatteillani (mitä nyt housujen napit eivät aina tahdo mennä kiinni). Olen yrittänyt minimoida äitiysvaateostokset senkin takia, etten vielä tiedä, mihin kokoon vartaloni venyy. Paitojen kanssa ei ole ongelmaa, koska minulla on paljon pitkiä trikoopaitoja, neuleita ja toppeja, mutta ensimmäiset äitiysfarkut joudun varmaan pian ostamaan. Se on hieman vaikeaa, kun en tavallisestikaan meinaa löytää mieleisiä farkkuja ja äitiysvaatteiden valikoima on murto-osa tavallisesta farkkuvalikoimasta. Toistaiseksi H&M:n mallit ovat olleet lupaavimpia. Muista vaihtoehdoista saa antaa vinkkejä! Farkkulegginsitkin käyvät, mutta ohuita trikoolegginsejä pidän edelleenkin vain kalsaritarkoitukseen sopivina.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Perunamuusia

Viime aikoina olen uhrannut paljon enemmän aikaa perunalajikkeiden välisiin vertailuihin kuin blogilleni. Olen todennut, että paras perunamuusi tulee puikulaperunoista, joille pito (perunalajike sekin) on hyvä haastaja. Pirkalla on ihan hyvät versiot kummastakin. Kokeilematta on vielä suvi, joka on myös hyvin jauhoinen lajike, mutta jota en ole toistaiseksi löytänyt mistään. Ja yksi pikku vinkki - jos teet itse imellettyä perunalaatikkoa, perunoiksi kannattaa valita MAHDOLLISIMMAN jauhoinen lajike. Ei siis rosamunda tai van gogh, vaan oikeasti todella jauhoinen, joita esimerkiksi edellä mainitut puikula, pito ja suvi ovat. Sen lisäksi kun vielä muistat imellytyksen oikeassa lämpötilassa (50-70 astetta, siis uunissa) ja tarpeeksi pitkään (ihan minimissään 3-5 tuntia), pitäisi onnistua ilman siirappia ja sokeria.

Mutta minun ei pitänyt kirjoittaa imelletystä perunalaatikosta, vaan perunamuusista. Minusta hyvä perunamuusi on pehmeää, kuohkeaa ja kasassa pysyvää. Siis ei lautaselle litteäksi lätäköksi valuvaa liisteriä. Jos tykkää sellaisesta, kannattaa valita kiinteä tai puolikiinteä yleisperunalajike ja vatkata oikein pitkään sähkövatkaimella reilussa määrässä keitinlientä. Jos taas pidät samanlaisesta muusista, kuin minä, tee näin.

1) Valitse oikea lajike. Se on hyvin jauhoinen. Itse olen onnistunut parhainen puikulalla ja pitolla, kuten jo taisin mainitakin. Yhdelle ruokailijalle varaan n. 250g perunaa, jolloin annokset ovat isoja.
2) Kuori perunat (halkaise, jos ovat isokokoisia) ja keitä ne vähässä vedessä kypsiksi (jauhoiset lajikkeet alkavat hajota tässä vaiheessa, mutta se ei haittaa). Keitinveteen voit lisätä suolaa.
3) Kaada ihan kaikki keitinvesi pois. Anna kattilan olla hetki ilman kantta niin, että perunat kuivuvat. Soseuta perunat survimella tai vastaavalla, ei sähkövatkaimella.
4) Lisää sekaan maitoa vähän kerrallaan. Varo, ettei sitä mene liikaa. Erityisesti, jos teet suuren määrän muusia, maito kannattaa lämmittää etukäteen vaikka mikrossa, ettei muusi jäähdy. Soijamaitokin käy kuulemma, en ole itse kokeillut. Käytän tavallista kevytmaitoa, jotkut suosittelevat täysmaitoa.
5) Vatkaa maitoa lisätessäsi muusia sähkövatkaimen pienellä teholla. Älä vatkaa kauaa, jos et halua liisteriä. Joidenkin mielestä sähkövatkaimen käyttö muusin teossa on kerettiläistä (he suosivat tässäkin vaiheessa käsikäyttöistä survinta), mutta itse en ole onnistunut pilaamaan muusiani vatkaimen vuoksi.
6) Malta lopettaa ajoissa. Kun lajike on jauhoinen ja perunat riittävän kypsiksi keitettyjä, ei haittaa, vaikka sekaan jäisikin jokunen pieni paakku - ne ovat niin pehmeitä, etteivät juuri tunnu syödessä.
7) Halutessasi lisää nokare voita sekaan.

Söisin tätä vaikka pelkästään, mutta suosittelen silti tarjoamista proteiinipitoisen ruoan kaverina.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joululeipomuksia

Tein juuri jääkaappiin piparkakkutaikinan odottamaan huomista. Nyt kun vielä malttaisi olla syömättä sitä ennen paistamista!


Tänä vuonna olen varustautunut leipomiseen paremmin kuin muutama vuosi sitten Helsingissä (kuva). Silloin en omistanut ainuttakaan piparkakkumuottia. Onneksi kämppikselläni oli kaksi itsetehtyä sympaattista muottia: kynttilä ja joulukuusi. Loput piparit leikkasin veitsellä mielikuvitukseni mukaan.

Tänä vuonna aion panostaa myös koristeluun. Olen opiskellut hyviä pikeeriohjeita ja etsinyt ideoita netistä. Toivottavasti suureelliset suunnitelmani onnistuvat! Ajattelin kokeilla myös "ikkunapiparien" tekemistä, idea on täältä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

5.12.2009

Tasan vuosi sitten minusta tuli vaimo. Ei ole kaduttanut.


Morsiamena sakastissa odottamassa vihkimisen alkua. Valitettavasti ette saa nähdä kuvaa sulhasesta, koska mieheni ei halua kuviaan blogiini. Kuvan on ottanut pikkuveljeni.