sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Haaveissa futonsohva

Tajusin juuri, mistä olen haaveillut, kun olen haaveillut uudesta sohvasta. Asia on hyvin ajankohtainen, sillä veimme heikkolaatuisen rikkinäisen ja usein korjatun kiertopalkintosohvamme vihdoin kierrätykseen. Tällä hetkellä sohvan virkaa toimittaa puusänky ja vaahtomuovipatja, joka on toimiva, joskaan ei kaunein vaihtoehto (sängyn puunväri riitelee iloisesti muun sisustuksen kanssa).

kuva: karup-partners.dk

Se, mistä olen alitajuisesti haaveillut, on futon-tyylinen (tai -henkinen) sohva. Haluan yksinkertaisen ja kevyen näköisen sohvan, en valtavaa järkälettä (niitäkin on toki tyylikkäitä, mutta ne eivät vain tunnu kodilta). Olin hassulla tavalla ilahtunut siitä, että saimme mallia "kahdenistuttava möhkäle" olleen sohvamme tilalle yksinkertaisen laverityyppisen sängyn. Sohvan ei välttämättä tarvitsisi olla edes vuoteeksi levitettävä - minulle on jäänyt kauhukuvia 1990-luvun "tosikätevistä" vuodesohvista, joiden istuintyynyjen alta avautui metallikehikkohirvitys ja nukkujan alla nitisevä sänky. Sen sijaan yksinkertainen, näkyvillä oleva levitysmekanismi on ok.

kuvasarja: futonnetti.fi

Pintamateriaalivaihtoehdot mietityttävät. Ylläolevassa kuvasarjassa esiintyvä Clubber-vuodesohva on kivan näköinen, mutta valkoinen tekonahka ei kiinnosta (kesäisin hiostava ja talvisin kylmä - ei kiitos.) Tuo toinen kuvissa näkyvä materiaali taas ei näytä kovinkaan likaa hylkivältä. Haluaisin jonkinlaisen teflonkankaan, sillä sohva tulisi toivon mukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Samasta syystä myöskään "ikeafutonit" eivät tule kyseeseen. "Oikea" futon on kai kokonaan luonnonmateriaaleja, mutta haluaisin sen verran tekniikkaa, että kangas olisi hyvin pestävissä. Vanhemmillani on Interfacen sohvassaan vaalea mokkanahan tuntuinen kangaspäällinen, josta on useita kertoja pesty menestyksekkäästi pois kuulakärkikynäpiirustukset, sellainen olisi ihanteellinen.

Minä en tiedä futoneista juuri mitään. Haluaisin laadukkaan ja toimivan, konstailettoman sohvan ja futon vaikuttaa äkkiseltään juuri sellaiselta. Sohvan on oltava mukava, mutta ei välttämättä pehmeä. Kertokaa, jos teillä on kokemuksia futoneista tai etsimäni tyylisistä sohvista!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Pehmeyttä

Ihana viikonloppu pitkästä aikaa Turussa! Olin enimmäkseen kotosalla, mutta lauantaina kävin ystäväni Hannan kanssa kaupungilla kuljeskelemassa ja siinä välissä heillä syömässä ihanaa peurapaistia. Pidän riistasta myös siksi, että se on ekologista, ja usein lähiruokaa. Ostin pitkästä aikaa vaatteen itselleni: ihanan pehmeän, joustavan ja sopivan väljän luonnonvaalean neuleen Zarasta.

Sen lisäksi ostin apteekista talven varalle kosteusvoidetta. Kesällä en juuri käytä kosteusvoiteita, mutta talvella kasvojeni iho kuivuu, ärtyy ja kutiaa helpommin. Näytepakkauksen perusteella päädyin Vichyn Aqualia Thermal Rich -voiteeseen. Se on riittävän "tukevaa", mutta hyvin levittyvää ja imeytyvää.  Jo parin päivän käytön jälkeen iho tuntuu pehmeämmältä ja joustavalta. Voide vaikuttaa aika riittoisalta. Sääli, että tätä ei ollut saatavissa pumppupullossa. Olen aina vähän hysteerinen näissä hygienia-asioissa, vaikka monien asiantuntijoiden mukaan huolellinen käsien peseminen ennen sormien purkkiin törkkäämistä pitäisi riittää.

kuva: pharmacyathand.co.uk

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Talveksi

En ole aikoihin ostanut mitään vaatteita, mikä on tietystikin enimmäkseen hyvä juttu. Talveksi tarvitsisin kuitenkin vielä yhden pitkähihaisen paidan (olen ajatellut raidallista), mustat housut (sananmukaisesti puhki kuluneiden lempifarkkujen tilalle) ja naiselliset (mieluiten korolliset) kengät, joissa on pitävä pohja. Koostin hankintalistasta polyvore-kollaasin.




winter10

kuva: filippa-k.com

Olen rakastunut näihin Filippa K:n kenkiin. Mietityttää vain, ovatko ne liian ajankohtaiset ja parin vuoden päästä kummallisen näköiset. Samaa mietin tosin muutama vuosi sitten prätkäsaappaiden kohdalla, mutta vielä niitä vain näkyy katukuvassa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Näkyvyyden tavoittelua

Nyt kun ulkona on iltaisin niin pimeää, tunnen joka kerta ilman heijastimilla ja valoilla varustettua pyörääni liikkuessani syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole heijastinta. Jostain syystä perinteiset säästöpankkiheijastimet eivät oikein houkuttele. Pitäisi nopeasti löytää jostakin riittävän tyylikäs, mutta toimiva heijastin. Vaatimuksena olisi, että heijastin näkyisi joka puolelta (no, ne säästöpankkiheijastimethan näkyvät) ja materiaali olisi riittävän tehokkaasti heijastavaa (jälleen kerran säästöpankkiheijastin voittaa monet tyylikkäämmistä kilpailijoistaan). Toisaalta kaikkein turvattominta ja laittominta on varmasti kulkea kokonaan ilman heijastinta.
 
kuva: finnishdesignshop.com

Saara Renvallin suunnittelema kukka-heijastin (kuva yllä) on mietityttänyt minua jo vuosia. Heijastin ei tietenkään täytä joka sivulta näkymisen kriteeriä. Kun näin kuvan heijastimesta ensimmäistä kertaa, vuosia sitten, se oli minusta vain yksinkertaisesti melko tylsä ja ruma. Olen  kuitenkin oppinut pitämään heijastimesta sittemmin. Tervetuloa, keski-ikä! Pian pitää hankkia terveyssandaalit ja unikko-farkkutakki tai vastaava univormu. (Edustaisinpa siinä samalla ennakkoluuloja siitä, miltä puheterapeutin pitäisi näyttää.) Olisiko jollain muulla parempia ehdotuksia heijastimeksi? IvanaHelsingin bambi tuntuu  jotenkin liian itsestäänselvältä ratkaisulta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ilmoitustauluni


Kirjoitin jo aikaisemmin Pinterest-intoilustani. Olen yhä vähintään yhtä innostunut siitä. Kaikkea ihanaa yhteen koottuna! Pinterest on päivän pelastaja (ja ajanhukka). Sivulleni on linkki blogin oikean laidan kehyksessä "Follow my pins on Pinterest". En tiedä, liittyykö rekisteröitynyt käyttäjä sitä klikkaamalla seuraajakseni. Tällä hetkellä minulla on seitsemän "ilmoitustaulua": For the home, Nna's pinboard, Nna's wishlist, Eatable, Flowers, Christmas ja Things that delight and comfort me.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Iloa ja lohtua kirjasta

En juuri koskaan lue tuoreita myyntimenestyskirjoja. On ehkä vähän noloa myöntää, mutta en ole lukenut edes ainuttakaan Sofi Oksasen teosta. Stephenie Meyerin kirjat ovat minulle täysin tuntemattomia. Zadie Smithiin olen sentään hieman tutustunut. Rakastan monia nobelistien teoksia. Sellaisia uskomattomia kirjailijoita kuin Gabriel Carcia Marquez, John Steinbeck, André Brink (ollut tosin vain kolmesti ehdolla Nobelin saajaksi) tai Arundhati Roy (joka ei tosin ole saanut Nobelia, ainakaan vielä). Välillä luen myös kepeää ja viihdyttävää "roskakirjallisuutta", josta en osaa kylläkään sanoa yhtään mainitsemisen arvoista teosta.

 kuva: otava.fi

Koska en ole kirjallisuuden suhteen oikein ajan tasalla, olen vasta vähän aikaa sitten tutustunut Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjoihin. Kirjat ovat kepeitä ja nopealukuisia. Kieli ei ole läheskään yhtä vaikuttavaa kuin vaikkapa Arundhati Roylla. Silti näitä kirjoja ei mielestäni voi parhaalla (tai huonoimmalla) tahdollakaan sanoa roskakirjallisuudeksi. Kirjat ovat todella ilahduttavia ja lohduttavia ja varmasti mieleen sekä kirjallisuuden harrastajille että vähän lukeville. Suosittelen synkkiin syys- ja talvi-iltoihin! (Myös erinomainen joululahjaidea vaikkapa äidille. Kirjat ovat mielestäni hyvin sovinnaisia, eivät lainkaan shokeeraavia niinkuin monet uudet kirjat ovat.)

torstai 14. lokakuuta 2010

Suositteluja

Lupasin joskus kaaaauan aikaa sitten kirjoittaa suositteluja joistakin kaupoista/kahviloista/palveluista/muista jutuista, jotka olen kokenut hyviksi. En ole unohtanut lupausta, mutta en ole viime aikoina törmännyt kovin montaa kertaa erityisen suositeltaviin palveluihin. Nyt osaan suositella jo paria:

Kävimme viikonloppuna Tukholmassa pitkästä aikaa katsomassa jotain "oikeaa" nähtävyyttä. Kävimme Vasa-museossa, joka on kyllä toteutettu paremmin kuin mikään museo pitkään aikaan. Näyttelyn kokoaminen yhden laivan ympärille mahdollisti sen, että vähemmänkin valveutunut vierailija tajusi koko ajan, mistä on kyse. Ei loputtomasta muusta näyttelystä irrallisia ruukunsirpaleita ja keihäänkärkiä, joita on vaikea sijoittaa mielessään mihinkään tarinaan. Suosittelen Vasaa kaikille niille, jotka voivat kuvitella menevänsä museoon vapaaehtoisesti :) Sisäänpääsystä sai muuten opiskelija-alennuksen suomalaisella opiskelijakortilla. Muistaakseni se oli noin 80 SEK yhdeltä, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.

Kyselin Tukholmassa asuvalta ystävältämme ruokapaikkavinkkiä Tukholmasta. Hän suositteli meille Vasamuseon lähellä Djurgårdenissa olevaa Blå Portenia. Blå Porten oli kertakaikkisen sympaattinen pieni (lounas)ravintola. Palvelu oli erittäin ystävällistä. Paikka ei (kumma kyllä) näyttänyt olevan turistien suosiossa, ainakaan keskellä viikkoa. Turistien suosimissa paikoissa (tai ennemminkin paikoissa, joita pyörittävät turistiasiakkaat) on yksi vika: ravintola ei joudu aivan yhtä tehokkaasti vaalimaan asiakasuskollisuutta, mikä saattaa näkyä palvelun ja ruoan tasossa sekä hinta-laatusuhteessa. Blå Porten ilahdutti edullisuudellaan. Annosten hinta oli noin 100 SEK molemmin puolin.

Yksi suosittelu sentään koti-Suomestakin. Turkulaisille tässä ei välttämättä ole mitään uutta, mutta ulkopaikkakuntalaisille ehkä. Kyseessä on pikkuinen Latte-kahvila lähellä Turun keskustaa ja jokivartta. Todella laaja valikoima ihania kahveja, joita tilatessa ei tarvitse tuijottaa listaa: he tekevät sellaista mitä pyydät. Tilaus voi olla esimerkiksi "jotain aika tummaa mutta ei silti liian ja ei mitään kovin tavallista" ja he tuntuvat tietävän, mitä tarkoitat. Hienoa!!

Mieli muuttuu

 kuva: fragrantica.com

Pohdin aiemmin blogissani Chanelin Coco Mademoiselle eau de parfumin ostamista. Laivamatkalla Tukholmasta takaisin kotiin päädyin kuitenkin toiseen valintaan. Olen aivan ihastunut Idole d'Arman eau de parfumiin! Se oli minulla aikoinaan toisena vaihtoehtona Lancômen Hypnôse Sensesille. Olen mainonnan uhri: molempia olen kokeillut naistenlehden välissä tulleesta tuoksunäytteestä. Se on kohdallani erittäin tehokasta mainontaa, koska jaksan kokeilla liikkeessä kerrallaan korkeintaan kahta tai kolmea eri tuoksua. Valitsen kokeiltavat yleensä pullon perusteella enkä tavallisesti osu oikeaan tällä metodilla.

Idole d'Armanin eau de toilette ja eau de parfum olivat mielestäni aivan erilaisia, ihan niinkuin Coco Mademoiselle'issakin. Molemmista eau de parfum oli mielestäni jotenkin pehmeämpi. Paremmin en osaa kuvailla, olen muutenkin huono pukemaan tuoksuaistimuksia sanoiksi. Kannattaa siis kokeilla eri "vahvuuksia" ennen ostopäätöstä, sillä ne eroavat usein toisistaan muutenkin kuin voimakkuudeltaan.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Yllätys miehelle


Tämä yöpöydälle unohtunut rykelmä pääsi käyttöön, kun vein miehen päiväksi yllätysmatkalle syntymäpäivän kunniaksi. Kuvasta voi päätellä, missä nyt olemme.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Miksi kukaan ei aiemmin kertonut minulle tästä?!

kuva: Urtekram.dk

Miksi kukaan ei ole aikaisemmin kertonut minulle tästä shampoosta?! Kärsin usein talvisin kutisevasta päänahasta. Saan hiuspohjani aivan ruvelle varsinkin tigin shampoilla (myönnettäköön, että en ole kokeillut kaikkia, mutta ainakin oatmeal&honey ja heavenly hydrating ärsyttävät tosi paljon). Olen kokeillut kaikenlaisia kampaamoshampoita. Jotkut (lähinnä hajusteettomat ja säilöntäaineettomat) ovat olleet aika hyviäkin. Hiukseni ovat hyvässä kunnossa (kiitos tupeeraamisen minimoimisen, muotoilutuotteiden käytön vähäisyyden ja geenien), joskin painavat ja päätä myöten menevät. Pitkään tukkaan on turha kuvitella saavansa supervolyymia pelkällä shampoolla, joten tuuheuttavat olen jättänyt kokeilematta.

Olen käyttänyt tätä shampoota vasta hetken, mutta hiuspohja on ollut sinä aikana hyvin rauhallinen. Shampoon inci on yksinkertainen (lainattu täältä):

Water, vegetable glycerine*, coconut and corn sugar soap, alcohol*, glyceride of coconut oil, glyceride of sunflower oil, citric acid.Nothing else.
* = Organic

Sodium laureth/lauryl sulfatea ei ole ollenkaan. Luulen, että juuri se voi tehdä tästä minulle niin sopivan. Ja sitten eräs erittäin mieluisa yksityiskohta: 300 ml pullo maksaa alle viisi euroa! Shampoota myydään ainakin isoissa marketeissa, varmasti muuallakin.

torstai 7. lokakuuta 2010

Coco Mademoiselle?

Vaikken enää mikään mademoiselle olekaan, olen ihastunut Chanelin Coco Mademoiselle -tuoksuun. Harkitsen parhaillaan, uskallanko ostaa näin makean tuoksun, pelkään että se saattaa alkaa ällöttää jossain vaiheessa.

Tällä hetkellä käytössäni on Lancômen Hypnôse Senses, johon olen ollut tyytyväinen. Se ei kuitenkaan enää saa oloani tuntumaan siltä kuin leijuisin puoli metriä maan pinnan yläpuolella, niin kuin silloin, kun aloin käyttää sitä. Aika vaihtaa siis, sillä tuoksun tehtävä on mielestäni saada kantajansa tuntemaan itsensä kuningattareksi (tai kuninkaaksi).

Luin jostakin, että Coco Mademoisellen eau de toilette ja eau de parfum ovat melko erilaisia, niissä on joitakin eri ainesosia. Kokeilin tänään tuoksua ensimmäistä kertaa iholle. Ennakkotietojen perusteella kokeilin EdP:tä vasempaan ja EdT:tä oikeaan ranteeseen. Tuoksut ovat tosiaan hyvin erilaisia! Molemmat vaikuttaisivat sopivan ihoni kanssa yhteen ihan hyvin, tuoksu ei ole ainakaan vielä tunti kokeilun jälkeen mennyt tunkkaiseksi. Tällä hetkellä pidän EdP:stä enemmän, EdT on makuuni hieman liian sitruunainen, en oikein pidä sitruunan tuoksusta. Katselen vielä loppupäivän, millaiseksi kokeilut osoittautuvat.

kuvat: fragrantica.com

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lempeää

Nämä värit ovat palanneet käyttöön kuuden vaatteen haasteesta "toivuttuani". Vaaleat (ja kylmät) värit ovat minua varten, vaikka erityisesti talvella tuleekin käytettyä paljon mustaa ja tummia värejä.


Luonnonvalkoinen t-paita Zara, harmaa toppi H&M ja vaaleanpunainen paita InWear.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Vähän kipeä


Olen vähän kipeä, mutta mitä pienistä kun on suklaata ja ruusuja! Vanha ystäväni, jota en ollut kunnolla nähnyt aikoihin toi tänään kukkia. Eilen taas sain äidiltä lentokenttätuliaissuklaata. Melkoinen hiilariyliannostus tiedossa lähipäivinä, mutta ei voi mitään. Palaan terveellisiin elämäntapoihin taas sitten, kun vointi on hyvä (ja suklaat loppu...)!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ohi on 30!

Vaatehaaste on onnellisesti takanapäin ja on aika palata vaatekaapin haltuunottoon. Luulen, että jotkut vaatteet saavat lähdön kaapistani, koska en ole edes muistanut niiden olemassaoloa. Kesävaatteet odottavat edelleen siirtoa talvivarastoon. Vaatehaaste meni kaikenkaikkiaan oikein mukavasti. Tarkempia kuulumisia voi lukea viikkoraporteista I, II, III ja IV. Haasteeseen valitsemani vaatteet on esitelty täällä.

 

Kuvassa näkyvät asusteet olivat haasteen aikana ahkerassa käytössä. Kehykset DKNY, mokkanahkaiset hanskat H&M, villahuivi Burberry ja sateenvarjo Marimekko.

Mutta miten vaikeaa onkaan valita vaatekaapista päälleen jotain muuta, kuin jokin kuluneen kuukauden kuudesta vaatteesta?! Lähden viikonlopuksi pois kotoa ja pakkaaminen tuntuu niin vaikealta, enhän voi taas pakata mukaan vain näitä kuutta, vai voinko muka? Miksi minulla yleensäkään on joitakin muitakin vaatteita?