torstai 30. syyskuuta 2010

Maljakkoratkaisuja


 Minulla on kukkien kanssa ainainen maljakko-ongelma. Se hellitti hieman, kun sain äidiltä kuvassa osittain näkyvän Partyliten maljakon, jonka yläosassa olevan kynttiläosion voi ottaa pois halutessaan. Sitä ennen minulla oli vain matalille ja runsaille kukkakimpuille tai yksittäisille pitkille kukille soveltuvia maljakoita. Tämä maljakko on hyvä 5-10 neilikan tai ruusun kimpulle. Eilen ostamani ruusut olivat kuitenkin niin lyhyitä, että jouduin "nostamaan" niitä maljakossa kukkien kirkkaan suojamuovin avulla. Sellofaani käy samaan tarkoitukseen. Jotkut kukat näyttävät ihan kivoilta myös silloin, kun ovat koko pituudeltaan maljakon sisällä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Ruusuja (Trendille)

Kävimme ystäväni ja hänen pikkuisen vauvansa kanssa Sokoksen 3+1 -päivillä. Tapani mukaan ostokset olivat hyvin vaatimattomat: ruusuja (2,50 e) ja karkkia (1 e). Vaikka rakastan kaupoissa kiertelyä, olen yleensä kavereistani se, joka ostaa vähiten kaikkea. Joskus sentään sijoitan vähän enemmän johonkin.


Kuvassa taustalla näkyy tuore Trendi-lehti, joka tulee tällä hetkellä ja luultavasti jatkossakin minulle kotiin. Tuoreimmassa numerossa oli ilahduttavan paljon hyvää luettavaa! Jotain ihan muuta kuin "osta tämä" -juttuja. Niin paljon kuin muotilehdistä pidänkin, niiden lukeminen jää monesti vain selaamiseksi. Arvostan sitä, että lehdessä on ihania kuvia, mutta ilman kivoja tekstejä sisältö jää melko laimeaksi. Tässä Trendissä ei jäänyt.

Suosin mielelläni kotimaisia muotilehtiä. (Minulle tulee tosin myös Elle, joka ei ole oikeastaan kotimainen kuin osittain.) Olivian tilaan heti, kun saan tarpeeksi halvan ja pitkän tilausjakson ilman tyhmiä krääsäkaupanpäällisiä. Peruin sen aikoinaan, kun sen sai aina kestotilausta halvemmalla irtonumerona Seppälästä ja minusta se oli niiiin väärin.

PS. Minulla ei ole mitään sellaista sidosta Trendiin, jonka vuoksi haluaisin hehkuttaa sitä. Kehunpahan vain hyvää.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta IV

Viimeinen viikko vaatehaasteessa on nyt meneillään. Tarkalleen ottaen jäljellä on enää kaksi päivää. Uskon selviäväni niistä.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en oikein jaksanut seistä kuvattavana.


Kuluneen viikon aikana olen käyttänyt paljon mekkoa, joka oli alkukuusta melko vähällä käytöllä. Nyt olen rakastunut mekon, 3/4 -hihaisen paidan, mustien paksujen sukkahousujen ja mummilta saadun vyön yhdistelmään.

Mutta mitä ihmettä?! En kaipaa muita vaatteitani juuri lainkaan. Ihan pikkuisen on ikävä erästä mustaa hametta, mutta muuten viihdyn oikein hyvin tässä kuusikossa. Saa nähdä, pärjäänkö näillä kuudella (rakkaalla) vaatteella loppuvuoden! Tuskin sentään. Toivottavasti shoppailuinto on kuitenkin pysyvästi laimentunut. Tuntuu, etten enää ymmärrä tyylikkäästä pukeutumisesta mitään (jos nyt olen koskaan ymmärtänytkään kaikkien mielestä); niin vähän olen vaatteitani ajatellut tai kriiseillyt kuluneen kuukauden aikana.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Aitoa

Mielestäni paljon mauttomampaa juttua kuin feikkivaatteet ja -asusteet ei ole. En pidä itseäni minään brändielitistinä eikä minua sinänsä haittaa se, että joku pukeutuu epämuodikkaisiin tai huonolaatuisiin vaatteisiin, mutta feikit ovat sellaista rikollisuutta, jonka tukemisessa en halua olla mukana. Käyttäisin ylpeänä vaikkapa vanhaa H&M:n muodista pois mennyttä käsilaukkua, jos vaihtoehtona olisi hyvälaatuinenkin feikkituote (ainakin näitä piraattivuittoneita näkee paljon ja väitän, että tunnistan useimmiten feikit joukosta, vaikka en koskaan olekaan omistanut vuittonia).

Cityssä oli keväällä (8/2010) hyvä juttu piratismista.

Tulliylitarkastaja Lasse Ryyttäri, jota juttuun oli haastateltu, puhui painavaa asiaa:
"Huumeiden ja piraattitavaran kulkureitit Euroopassa ovat lähes samat. Bisnestä pyörittävät osittain samat tahot. Piraattitavara on rikollisliigalle jopa parempi sijoitus, sillä rangaistukset ovat pienet."
(Sitaatti Cityn jutusta, linkki edellä.)

kuva: fakesareneverinfashion.com


Myös Harper's Bazaar on lähtenyt sotaan piratismia vastaan Fakes are never in fashion -kampanjallaan. Ymmärrän toki, että lehdellä on intresseissä mainostajien miellyttäminen, sillä todella monet (paljon jäljitellyt) luxusmerkit mainostavat kyseisessä lehdessä. Asia on silti minusta tärkeä.

Suosittelen, että lukisitte cityn hyvän jutun aiheesta. Lehti on jo vanha, mutta artikkeli on edelleen luettavissa täällä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Haaveilukin on niin helppoa netissä



Olen aivan koukuttunut Pinterestiin, jossa voi katsella muiden merkitsemiä kuvia ja lisätä omia suosikkejaan leikisti nuppineulalla muistitauluille. Pinterestin kuvat tulevat eri sivustoilta, mutta yhteys alkuperäiseen lähteeseen säilyy. Kätevää.

Viikkoraportti vaatehaasteesta III

Kolme viikkoa kuuden vaatteen haastetta takana. Ei tunnu vaikealta, mutta hieman tylsältä kyllä. Viikonloppuna joustan haasteesta sen verran, että pukeudun juhlamekkoon eräisiin häihin.

Hameita on ollut vähän ikävä. Ja välillä mietin, oliko pakko valita haasteeseen kaksi mustaa paitaa. Onneksi on sentään harmaa neuletakki pelastamassa tilannetta.

Tänään käytän kolmatta kertaa tämän kuukauden aikana liivimekkoa. Olen yhdistänyt siihen 3/4 -hihaisen mustan paiden ja paksut mustat sukkahousut. Vaikka mekolle ei olekaan ollut kovin paljon käyttöä, en luopuisi siitä, koska se on niin mukavaa vaihtelua farkuille.

Olen yrittänyt saada vaihtelua asuihin kampauksilla. Jostain syystä olen kuitenkin aina purkanut tekemäni nutturat ja lähtenyt kotoa hiukset auki. Luulen, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että käytän nyt päivittäin silmälaseja ja nuttura silmälasien kanssa näyttää vielä jotenkin vieraalta.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Valoa pimeneviin iltoihin

Näin syksyllä alan erityisesti kaivata vähän valovoimaisempaa optiikkaa kameraani. Käytössäni on yksinkertainen ja kohtuuhintainen perusjärkkäri Nikon D40. Kittioptiikalla alkaa kuitenkin äkkiä tulla rajat vastaan valokuvauksessa. Kiltti Joulupukki! Uskon onneksi sinuun vielä aikuisenakin! Toivottavasti myös sinä uskot minuun...


oikeassa alakulmassa kuvan lähde


Tämä tai vastaava olisi toiveissa. Eihän se ole liikaa pyydetty?

lauantai 18. syyskuuta 2010

Syyskuun pikkujuttuja

Syksyn joutavuuksia. Salmiakkia, kynttilöitä ja omenapaistosta.



Eilen sain vihdoin ja viimein koko kesän "viimeistelyä vaille valmiina" olleen kandini tulostuskuntoon. Motivaattori oli tehokas, sillä kandin pitää olla valmis ennen kuin pääsen osallistumaan graduryhmään ja graduryhmä alkaa ylihuomenna. Oikeastaan aika huvittavaa, miten kandin saaminen valmiiksi oli kohdallani noinkin hidasta (monet ryhmästämme palauttivat omansa jo viime keväänä), kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni työ.




Mies on tehnyt melko pitkää päivää. Ajattelin ilahduttaa omenapaistoksella. Se on yksinkertaista ja nopeaa:

- lohko ja siisti omenat ja asettele vuokaan (noin neljä-viisi omenaa, riippuu koosta)
- päälle hieman siirappia ja pari ruokalusikallista vettä
- pinnalle kanelia
- sekoitetaan pari desiä kaurahiutaleita, noin puoli desiä sokeria ja 50 g sulaa margariinia tai voita, seos lisätään omenien päälle
- paistetaan 200 asteessa noin 25 minuuttia



Syksy on hyvä tällaisena. Jalat pysyvät kuivina kumisaappaissa. Sade on kaunista illalla, kun on pimeää, mutta päivien valoisa vaaleanharmaus on hieman masentavaa. Illalla se unohtuu, kun asfaltti kiiltää vesisateessa ja voi olla sisällä, sytyttää kynttilöitä ikkunaan.

torstai 16. syyskuuta 2010

Verhot



Blogini kuvissa on tainnut joskus ennenkin näkyä vilaus näistä verhoista. Pienessä kaksiossamme on kolme ikkunaa, kaikki samalla seinustalla. Sisustuksen yhtenäisen ilmeen aikaansaamiseksi kaikissa ikkunoissamme on tällaiset samanlaiset verhot. Verhoissa lukee alareunassa "Isoluoto" ja suunnittelijan allekirjoitus, josta en saa selvää. Vanhempani ovat ostaneet nämä käsittääkseni ennen syntymääni tai minun ollessa hyvin pieni. Luonnonvalkoinen puuvillakangas mustalla painatuksella on ajaton ja selkeä eikä makuuni liian retro. Näistä verhoista en luovu.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta II

Kuuden vaatteen haasteessa mukana oleminen on kummallista. En ole juurikaan kaivannut muita vaatteitani. Pukeutuminen mihin tahansa tilaisuuteen käy hyvin nopeasti. Valitsemani vaatteet tuntuvat oikeilta.

Myönnän katsoneeni kuluneen viikon aikana arvostavasti ainoastaan kahta vaatekaappini muuta vaatetta: mustavihreää ctrl-tunikahupparia (joka ei ole ihan tyyliäni, mutta josta pidän silti kamalasti) ja vaaleanharmaata ribbitoppia, joka olisi kuitenkin ollut liian kylmä vaate ilman villatakkia.

Ulkona olen käyttänyt mustaa, lyhyttä trenssiä tai kanervanväristä nahkatakkia. En voi sanoa käyttäneeni mielikuvitusta myöskään asustevalinnoissa. Kaulahuivia en ole juuri tarvinnut. Pari kertaa olen käyttänyt Burberryn yksiväristä beige'iä villahuivia, mustia mokkanahkaisia hanskoja ja mustaa angoravillaista neulebaskeria. Mustien korollisten nahkasaappaiden lisäksi olen käyttänyt kiilakorkoisia mustia nauhakenkiä, valkoisia hai-kumisaappaita seka mustia lyhytvartisia converseja. Koruina ovat olleet valkokultaiset sormukset, hopeinen ohut papuranneketju sekä Kalevalan Pore-kaulakoru, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Ainoa kriisinaihe: Olenko todella NÄIN tylsä pukeutuja?!

Syksy ja Sarpaneva



Lapsena ihailin mummin ja vaarin (1960-luvulla häälahjaksi saamaa) valurautapataa, jossa oli irrallinen puukahva, jolla kannen saattoi nostaa polttamatta käsiään. Mummi laittoi padassa kaalipataa, joka oli silloisista inhokkiruuistani numero kaksi heti perunasipulilaatikon jälkeen. Taisin muuten inhota lähes kaikkia ruokia, paitsi kananmunakastiketta ja lihapullia, lihapulliakin aloin välttää sen jälkeen, kun kuulin, että niissä on sipulia. Vanhempani maistattivat viisaasti kaikkea eivätkä tyytyneet syöttämään minulle pelkkiä herkkuruokiani. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olen varmasti ollut syömisen suhteen melko mahdoton lapsi ala-asteen ensimmäisille luokille asti.

Myöhemmin kuulin, että mummin ja vaarin pataa kutsuttiin Sarpanevan padaksi. Olin silloin jo oppinut syömään lähes kaikkia ruokia. Kaalipata on nykyään yksi lempiruuistani (ehkä seuraava heti kaalikääryleiden jälkeen). Kaali on myös hyvin ekologista ruokaa, erityisesti syksyllä ja talvella. Vajaa vuosi sitten saimme häälahjaksi Sarpanevan valurautapadan. Se on vielä karhea verrattuna mummin ja vaarin käytössä pehmenneeseen, mutta teen kaikkeni, että siitä tulisi yhtä sileä.

Kaikkien texmex- ja italialaiskausieni jälkeen olen alkanut arvostaa todella paljon perinteisiä suomalaisia (tai ainakin Suomessa jo isovanhempieni lapsuuden aikaan tunnettuja) ruokia. Karjalanpaistia ja -piirakoita. Lanttulaatikkoa. Kesäkeittoa. Silakkapihvejä. Neulamuikkuja. Puikulaperunoita. Poronkäristystä. Leipäjuustoa. Hillaa ja viiliä. Monet näistä ovat lähiruokia ja valmistusainekset tuttuja ja hyvin saatavilla suomalaisista ruokakaupoista.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Nettivinkki



En ole itse Pinterestin käyttäjä, mutta seurailen sivuja päivittäin. Ideana on inspiroivien kuvien ja ideoiden jakaminen netissä. Suosittelen!

Kosmetiikkaminimalistin huomio

Käytän melko vähän kosmetiikkaa. Ennen talvea en tarvitse edes kosteusvoidetta kasvoille, tuntuu turhalta käyttää mitään, kun eroa kasvojen ihon kunnossa ei juuri huomaa. Puhdistukseen riittää kasvovesi, joten iho ei kuivu puhdistusaineistakaan. Kosmetologikin on ollut sitä mieltä, että en tarvitse kamalasti mitään muuta, joten suotta alkaisin käyttämään. Talvisin on toinen juttu, silloin iho kiristää suihkun jälkeen.




Käsivoide on toinen juttu. Pesen käsiäni melko usein saippualla ja varsinkin nyt kun ilmat ovat hieman viilenneet, kädet ja kynnet ovat alkaneet kuivua. Kuvan käsivoide (ACO SENSE & CARE Rich Care Hand Cream) on osoittautunut toimivaksi ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi (maksaa vähän alle viisi euroa apteekeissa). Sisältää silikonia, säilöntäaineita ja alkoholia, joten ei sovi niitä välttäville. Tuoteselosteen voi lukea täältä.

Aiemmin käytin AHAVAn käsivoidetta, joka oli kuitenkin hieman liian voimakkaasti hajustettu makuuni. Lisäksi se tietysti maksaa suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin tämä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Radio


kuva: tivoli audio


Haluaisin. Meillä on vähän tilaa emmekä ole kovin hifistelijöitä. Tällainen sopisi meille. Classic walnut on lisäksi aivan täydellinen väri minun makuuni.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta

Viikko kuudella vaatteella on mennyt yllättävänkin helposti. Itse asiassa olen käyttänyt niistä vasta neljää (molempia farkkuja ja mustia paitoja). Toisaalta viikko on vielä niin lyhyt aika, ettei se kerro paljon mitään. Nyt laitoin molemmat farkut ja toisen paidan pesuun, joten illan pukeutumisvaihtoehdot ovat varsin hyvin selvillä. Eipä mene aikaa vaatteiden valintaan, kun lähdemme käymään kaverimme luona.

Tähän postaukseen ei tule kuvia, koska käytössä olleet vaatteet voitte katsoa yhtä hyvin täältä. En myöskään näe aiheelliseksi esittää kuvallisessa muodossa, miten olen yhdistänyt farkut ja trikoopaidan. Helppoa!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Sohvamietintöjä

Meillä olisi todellinen tarve uudelle sohvalle, mutta emme vain ole ostaneet sellaista. Makuni on sohvien suhteen kallis ja haluaisin, että se kestäisi pitkään hyvänä kovassa käytössä. Siksi mikä tahansa sohva ei kelpaa. Esimerkiksi Ikealla on kyllä mielestäni ihan kaunis vaihtoehto (Karlstad, kuva alla), mutta en oikein luota sen kestävän useiden vuosien, saatika vuosikymmenten käyttöä.
kuva: Ikea

Sohvan pitää mielestäni näyttää tukevalta, mutta se ei saa olla jättimäinen möhkäle, jonka alle ei näe tai imuri ei yllä. Olisi kiva, jos sohva olisi myös melko kevyt siirtää.



kuva: Vepsäläinen


Adean Woody (kuva yllä) vastaa aika hyvin toiveitani. En tosin tiedä sen siirrettävyydestä ja keveydestä. Vanhemmillani on kaksi Interfacen Bahia-sohvaa (kuva alla, väri on tosin heillä eri), jotka ovat myös osoittautuneet uskomattoman kestäviksi (verhoilu on ihan paras, pikkusiskoni on pari kertaa piirtänyt vaaleaan sohvaan kuulakärkikynällä isot kuviot, mutta se on lähtenyt pesussa kokonaan pois!). Bahia on kuitenkin minun makuuni liian "möhkäle", haluaisin siromman sohvan.

kuva: Interface


Jos nyt saisin päättää, haluaisin tuon Adean Woodyn. Luultavasti hankimme sohvan kuitenkin vasta seuraavaan kotiin.

Äiti-kulta


Sain viikonloppuna äidiltä Kalevala Korun hopeisen Pore-kaulakorun. Erityisen ihanaa saada tällainen lahja yllättäen, odottamatta ja ilman mitään merkkipäivää. Kiitos, äiti!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Ne kuusi



Kuuden vaatteen haasteeseen valitsemani vaatteet ovat tässä. Toistaiseksi ei ole tullut vielä mieleen käyttää muita vaatteita, tosin tänään tuntui, että lempivillatakkini (josta voi nähdä kuvan tässä postauksessa) hymyili minulle osaaottavasti.


Valitsin mukaan nämä:

Harmaat farkut (J. Lindeberg)
Ostin nämä lukioaikoina (eli neljä-viisi vuotta sitten) alennusmyynnistä. Itse asiassa shoppailuseurana ollut pikkuveljeni maksoi farkut jostain syystä, jota en nyt enää millään muista. Nämä ovat maailman mukavimmat housut ja olleet todella kovassa käytössä, mutta välillä myös joitain kuukausia lähes käyttämättöminä kaapissa. Odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä kuluvat lopullisesti puhki. En ole löytänyt samanlaisia tilalle. Olen kyllä sovittanut saman merkin saman mallisia farkkuja, mutta ne eivät ole jostain syystä kuitenkaan istuneet yhtä hyvin.

Siniset farkut (Denim Birds)
Nämä ovat myös alennusmyyntilöytö. Tavalliset ja aika tylsät, kapealahkeiset farkut. Ehkä siksi ne ovatkin olleet niin paljon käytössä ja ajattelin niiden palvelevan hyvin tässäkin haasteessa. Farkut ovat luomupuuvillaa, mutta olen ollut vähän pettynyt materiaalin "huokoisuuteen" ja siihen, miten pian kankaan pinta kuluu vaaleaksi.

Musta trikoopoolo (Indiska)
Ostin poolon minulle tyypillisen pitkäaikaisen harkinnan jälkeen Helsingissä asuessani pari vuotta sitten. Tämä on lempipaitani talvella, sillä malli on todella hyvä ja poolokaulus sopivan löysä. Kangas on ihanan pehmeää, ohutta ja joustavaa. Tämä paita on kuitenkin ollut koko kesän käyttämättä helteiden vuoksi.

Musta 3/4-hihainen paita (H&M)
Tämä paita on ihan rehellinen heräteostos, mutta todella onnistunut sellainen. Olimme tuoreen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa kävelyllä Helsingin keskustassa. Kesäilta viileni yllättävän äkkiä, mutta emme halunneet vielä lähteä koteihimme. Melkein kaikki vaatekaupat olivat menneet kiinni ja kävelimme Kruununhaasta keskustaan, josta ostin tämän H&M:n puuvillatrikoopaidan. Tämäkin paita on ohutta ja joustavaa materiaalia ja mukavuutensa ja helppoutensa vuoksi ollut kovassa käytössä.

Harmaa neuletakki (Gant)
Tämä neuletakki on kaverini vanha. Malli ei sopinut hänelle ja neule lojui kaapissa käyttämättömänä, kunnes hän keksi tarjota sitä minulle. Ihanan lämmin villainen (mutta vähän kutittava) neule päätyi minulle ahkeraan käyttöön.

Tummanharmaa liivimekko (Aventura)
Ostin tämän ollessani äidin kanssa vaateostoksilla. Kiersimme kauppoja, joissa en yleensä käy ja joista äitini ostaa vaatteensa. Liivimekko oli sellainen, jota olin pitkään etsinyt ja mitoitus oli minulle hyvä. En tosin "voinut" käyttää tätä yliopistolla, sillä eräällä tuntemallani fuksilla oli ollut samanlainen jo ennen minua.



Aika harmaasävyistä! Tosin noista vaatteista en yleensä käytä kerrallaan kahta harmaata. Kaveripiirissä olen tunnettu harmaisen vaatteiden suosimisestani.

Kotoisampi koti

Asumme tällä hetkellä vuokralla eikä oman asunnon ostaminen ole ajankohtaista, sillä valmistumme molemmat luultavasti parin vuoden sisällä emmekä ole ihan varmoja, mihin muutamme asumaan. Turku tuntuu tällä hetkellä ainakin itsestäni houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta kaikki riippuu paljon tulevista työpaikoista ja sellaisesta. Vuokra-asuntomme on meille mieleinen, mutta vaikkapa huonekaluhankintoja emme ole osanneet oikein ajatella tänne. Haluaisin hankkia huonekalut asuntoon, jossa asumme pidempään; sen tyyliin ja kokoon sopiviksi. Haluaisin, että ostaisimme käytettynä tai uutena huonekalut, jotka kulkisivat mukanamme suunnilleen loppuelämän. Kompromissit eivät siis tule kyseeseen enkä halua ostaa väliaikaisia huonekaluja. Myöskään keittiöremonttia tai vastaavaa emme ole suunnitelleet tekevämme vuokra-asuntoon. Jos asunto olisi omamme, uusisimme luultavasti ainakin kaappien ovia.

Haluan kuitenkin, tietysti, että kotonamme näyttää ja tuntuu meiltä, kodilta ja kauniilta. Ilman suuria hankintojakin on paljon tehtävissä:

Kahvin tuoksu
tuo ihanaa kotoisuutta. Olemme mieheni kanssa molemmat kahvinjuojia ja yhteiset kahvihetket ovat ainakin minulle todella tärkeitä.

Mieluisa musiikki tuo myös tunnelmaa ja kotoisuutta. Se vaikuttaa ainakin minulla voimakkaasti mielialaan. En kuitenkaan pysty kuuntelemaan monimutkaista taustamusiikkia, sillä silloin musiikki muuttuu meteliksi ja alkaa häiritä. Juttelen mieluummin ilman taustamusiikkia, mutta vaikkapa neulominen, ruoanlaitto tai siivoaminen menee kyllä samanaikaisesti. Sopivan yksinkertaista taustamusiikkia yksinkertaiselle ihmiselle on soitinmusiikki (ei sanoja!), esimerkiksi Satie. Monimutkainen orkesterimusiikki ei kuitenkaan tule kyseeseen, se häiritsee keskittymistä. Lisäksi kuuntelulaitteissamme on toivomisen varaa :)



Puhtaat lakanat ovat halpaa luksusta. Pidän eniten yksinkertaisista valkoisista lakanoista.

Kynttilät ja hyvin suunnattu/suunniteltu (=epäsuora) valaistus on armollinen ympäristön pikku puutteille. Pehmeässä valaistuksessa koti näyttää puhtaammalta ja värit sopivat paremmin yhteen.

Vastasiivottu koti
näyttää myös lähes poikkeuksetta hyvältä.

Luonnonkukat ovat tavallisesti ilmaisia. Talvella niiden asemesta voi kerätä metsästä puolukanvarpuja tai vaikkapa männynoksan tai käpyjä.

Talvihäissämme oli pöytäkoristeissa varpuja ja käpyjä. Kuvasta kiitos Tiinalle tai Saralle, kumpi sen sitten ottikin. Pienen hääkarkin sisältönä oli sisu-pastilli. Alunperin niitä piti olla yhdessä kotelossa kaksi, mutta askartelin niistä niin pieniä, että sinne mahtuikin vain yksi.


Lautapelit on todettu paremmaksi viihteeksi kuin tietokoneella istuminen.

Vieraat tuovat eloa kotiin. Haluaisin madaltaa kynnystäni pyytää tuttuja (ja vähemmän tuttuja) meille kylään.

Uusi käsisaippua vessassa on pikkujuttu, mutta tulen sellaisesta hyvälle tuulelle.

Käsintehty tiskirätti on paljon hauskempi kuin tylsät markettirätit. Käytämme konepestäviä tiskirättejä, joista osan olen virkannut itse puuvillalangasta. Helppo käsityö, vaikka ei niin taitava olisikaan.

Kauniin (ja kalliin) sohvatyynyn sijaan tavallinen (nukkumiseen tarkoitettu) tyyny, jossa on kaunis tyynyliina, sopii myös sohvalle. Sellainen on myös mukava löhöilytyyny.

torstai 2. syyskuuta 2010

Näyttelyvinkki


Ystävälläni Marilla on parhaillaan käynnissä taidenäyttely Turun Kirjakahvilassa. Kirjakahvilan sivuilla on lisätietoa Marista ja nyt käynnissä olevasta näyttelystä. Marin voi myös tavata piirtämässä kahvilassa, sillä yksi näyttelyn töistä saa muotonsa syyskuun aikana.

En ole itse vielä ehtinyt näyttelyyn asti, mutta Marin tuntien uskon, että taso on hyvä. Kahvila näyttelypaikkana on leppoisa, sinne on helppo mennä ja jäädä katselemaan teoksia kahvikuppi edessään (opiskelijakortilla saa alennusta muutenkin edullisesta kahvista, muistakaa kysyä!).

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

6

Päätin ottaa kuuden vaatteen haasteen vastaan. Mietiskelin asiaa jo aiemmassa postauksessani, mutta pari päivää sitten alkoi hirvittää ja olin jo hylätä koko idean. Kuusi vaatetta kuulostaa minusta äkkiseltään paljolta, mutta kun nuo kuusi vaatetta näkee edessään, se tuntuukin kovin vähältä.

Vähän niinkuin pakkaisi viikon matkaa varten, mutta tällä "matkalla" ollaan koko kuukausi.


laukku: Tiger of Sweden, uskollisesti palvellut tilaihme



Miksikö lähdin mukaan?

- koska "vaarattomat" tavoitteet ja haasteet ovat mukavia (karkkilakko pois luettuna), on mukava myös seurata, miten haaste sujuu muilta
- koska haluan kokeilla
- koska uskon pystyväni siihen
- koska yllätyin siitä, miten vaikea vaatteita on valita, vaikka kuvittelin, että en tavallisestikaan käytä kuukaudessa juuri enempää
- että näkisin, mitä (ei-valituista vaatteista) kaipaan kuukauden aikana
- että näkisin, jääkö jokin valitsemistani vaatteista käyttämättä
- että osaisin jatkossa tehdä vaatehankintojani entistä enemmän tarvepohjalta (ks. kaksi edellistä kohtaa)
- että näkisin, mikä tekee vaatteesta käyttökelpoisen päivästä toiseen (ks. kolme edellistä kohtaa)
- koska luulen saavani vaatteet pestyä ihan järkevästi täysissä koneellisissa (mieheni ja minä liikumme useita kertoja viikossa ja pyykkiä tulee joka tapauksessa treenivaatteista)
- koska haluan nähdä, saanko omistamani asusteet oikeasti käyttöön (kaikissa naistenlehdissä hehkutetaan aina asusteita, mutta ovatko ne tosiaan niin oleellisia)
- että ymmärtäisin jättää ostamatta sesongin "must-have"-vaatteita, joita käyttäisin vain hetken (ehkä ei tee mieli ostaa kun ajattelee, että ei voi heti käyttää)
- että oppisin entistä paremmaksi pakkaajaksi
- että näkisin, minkälainen vaikutus päällä olevilla vaatteilla on siihen, millaiseksi koen identiteettini (esim. naisellinen, asiallinen, käytännöllinen...)
- koska olen kiinnostunut ajattelemaan tällaisia asioita
- koska en usko, että kokeilustani olisi luonnolle kuormitusta sen enempää kuin siitäkään, että jättäisin kokeilematta
- miksi ei?

en myöskään usko
- että kyllästyn valitsemiini vaatteisiin kuukauden jälkeen
- että kokeilu aiheuttaisi ostovimmaa päätyttyään
- että muut vaatteet jäävät tämän kokeilun jälkeen käyttämättä

Suurin vaateongelmani tällä hetkellä on mielestäni se, että käytän vaatteet helposti puhki asti enkä sitten tiedä, mihin ne sijoittaisin (tuntuu pahalta heittää roskiin, jos vaatetta ehkä vielä periaatteessa voisi käyttää tai se on "enimmäkseen ehjä").

Valitsemieni kuuden vaatteen lisäksi tulen todennäköisesti käyttämään yhtä tai kahta ulkotakkia, noin kolmea tai neljää kenkäparia (ballerinat, nahkasaappaat, korkokengät, kumisaappaat), juhlamekkoa asusteineen (olen kaasona ystäväni häissä), alusvaatteita ja sukkia sekä sukkahousuja (toppia ei lueta alusvaatteeksi!), yhtä tai kahta huivia, vyötä, yhtä treenivaatekertaa sekä mahdollisesti hanskoja ja pipoa.

Esittelen valitsemani vaatteet blogissani lähipäivinä. Valitsin mukaan kahdet eriväriset farkut, mustan trikoopoolon, mustan 3/4-hihaisen paidan, liivimekon sekä villaisen neuletakin.

Kokeilussa mukana olevat bloginkirjoittajat, laittakaapa linkkejä blogeihinne!