sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Lisää kotoa

Kodista on tullut entistä rakkaampi paikka nyt, kun myös mieheni asuu täällä. Pyysitte lisää kuvia täältä; saamanne pitää.



Kukkakimppu on ystävältäni ja hänen poikaystävältään, jotka kävivät eilen kylässä. Oli mukava ilta, söimme yhdessä, pelasimme Blokusta ja juttelimme sekä katsoimme hää- ja häämatkakuvia.




Tämä taulu on kuvataiteita opiskelevan ystävämme Lauran tekemä ja alunperin hääkortti. Se oli pakko kehystää seinälle. Sopii mielestäni tosi hyvin myös meidän sisustukseen.


Nämä minua ja miestä esittävät paperinuket ovat tällä hetkellä vessan ovessa. Ne ovat myös ystävämme Lauran tekemiä (polttareitani varten, sain esittää niillä nukketeatteriesityksen siitä, miten tapasimme).

Äidiltä perimäni vaatepuu (näkyy myös ylimmässä kuvassa) ja lempivillatakkini, joka on ihanan pehmeä ja lämmin, vaikka onkin ohut. Materiaali on ihanaa kashmiria ja merinovillaa. Vyö puolestaan on ollut aiemmin mummillani.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Mutakakkua maanantaiksi


Kuvassa yläpuolella on ihanaa mutakakkua, jonka reseptin muisteli pyynnöstä entinen kämppikseni Olga. Tämä mutakakku on helppoa ja nopeaa ja uskomattoman hyvää (sekä vieläpä gluteenitonta). Siihen löytyy aineksia kaapista melkein aina, kun haluaa leipoa. Suklaata siihen ei tarvitse, sitä ei koskaan olekaan kaapissa, koska se tulisi syötyä pois heti.


Mutakakku Olgan reseptillä (ainesten määrät ovat suuntaa antavia)

100 g sulaa voita
n. 2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
paljon kaakaojauhetta (tulkitsin tämän tarkoittavan esim. 0,5-1 dl)
2 tl vanilijasokeria
1,5 dl perunajauhoa
(halutessa esim. seesaminsiemeniä)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kananmunat sekä voisula. Levitä pienehkön piirakkavuoan pohjalle. Paista 200 asteessa n. 20 min (kakun oltava mutaista, sisältä "raakaa").


Eilen laitoin tähän reilusti kaakaojauhetta ja hiukan vähemmän voita, jolloin siitä tuli oikein tumman suklaan makuista, ihanan tiivistä ja kosteaa. Parasta lämpimänä jäätelön kanssa.


Järjestyksen ystävänä (heh) ja pienessä kodissa asuvana rakastan Ikean lehtitelinettä ja liitutaulua, jossa on koukut ja lokerot avaimille ja maksamista odottaville laskuille. Ikean huonekalujen kanssa en sen sijaan ole vielä tähän päivään mennessä ystävystynyt.



Tässä on vielä kuva meidän ainoasta uutena hankitusta huonekalusta sekä lempiastioistani. Valkoiset lautaset ja kupit yms. ovat Pentikin jo tuotannosta poistunutta Hallaa, lasit ja lasiset jälkiruokakulhot Iittalan perinteistä Ultima Thulea. Vaikka en enää haikailekaan etelästä synnyinseudulleni Posiolle tai Rovaniemelle, näihin astioihin mieltyminen on osin synnyinseutunostalgian ja lappiromantisoinnin tulosta.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Kerron sinulle, miksi et pidä vihreästä teestä vaikka haluaisit pitää.

Saimme häälahjaksi muiden ihanien juttujen ohella maailman kauneimman teepannun ja kupit.


Jostain syystä teen juonti tässä taloudessa on lisääntynyt huomattavasti tämän tapauksen jälkeen. Nimenomaan teen juonti. Aikaisemmin joimme usein matéta tai rooibosta. Olisin hirveän mielelläni pitänyt teestä, mutta se oli pahaa. Varsinkin musta tee. Vihreää teetä join hampaat irvessä, koska se on niin terveysvaikutteista ja jollain sairaalla tavalla... hmm... niin terveellisen makuista.

Tämän takia pidän nykyään vihreästä teestä.

1) Oikea määrä teetä. Ainakin minulle riittää tee, johon on käytetty 2 teelusikallista irtoteetä noin puolta litraa vettä kohti. Se ei maistu voimakkaalle, mutta teelle se silti maistuu. Maistuu siis teelle, vaikkei olekaan kitkerää.

2) Oikea veden lämpötila. Se on lähempänä kuuttakymmentä kuin sataa astetta. EIEIEIEI vihreää teetä juuri kiehuneeseen veteen! Jos et jaksa odotella jäähtymistä, lisää mieluummin vaikka 1/4 pannullista kylmää vettä ennen haudutusta. Tämä on minun ja monen muun kokemuksen mukaan varmin tapa estää kirkerää makua.

3) Lyhyt haudutusaika. Pari-kolme minuuttia on usein sopiva, teetä ei tarvitse heiluttaa ja ravistella ja puristella. Sen jälkeen teesihdin/ -pallon/ mikä onkin voi nostaa pois. Tee on lähes väritöntä. Mutta jos haluaa värillistä litkua, voi yhtä hyvin leikkiä vesiväreillä. En suosittele juomaan.

4) Teelaatu. Monet ovat varmasti oikein valmistettuina hyviä, mutta minusta tällä hetkellä parasta on Théhuoneen Sencha Sakura -vihreä tee, jossa on vihreän teen mausteena kirsikkaa ja ruusun terälehtiä. Sitä voi juoda miten monta kuppia tahansa. En ymmärrä täysin, miksi jotkut teenjuojat ovat niin kovasti pussiteetä vastaan, sillä ihan yhtä lailla aromeilla maustettua teetä moni irtoteekin on. Tietysti pussitee on vähemmän kaunista ja pussi houkuttelee ravistelemaan ja heiluttelemaan ja puristamaan, mistä saa teen kitkeräksi. Tämän takia en itse juo pussiteetä,
mutta en myöskään nyrpistele sille kylässä.