keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Tämänhetken vaatehaaveet

Tällä hetkellä haaveilen lähinnä housuista, jotka eivät kiristä vatsan kohdalta sekä polvipituisesta, pitkähihaisesta neulemekosta. Viime aikojen blogihiljaisuus selittyy osin sillä, että kiinnostavat asiat liittyvät tällä hetkellä lähinnä tulevaan perheenjäseneen enkä ole viitsinyt vielä kirjoittaa aiheesta blogiin.

maternity

Pärjään vielä omilla vaatteillani (mitä nyt housujen napit eivät aina tahdo mennä kiinni). Olen yrittänyt minimoida äitiysvaateostokset senkin takia, etten vielä tiedä, mihin kokoon vartaloni venyy. Paitojen kanssa ei ole ongelmaa, koska minulla on paljon pitkiä trikoopaitoja, neuleita ja toppeja, mutta ensimmäiset äitiysfarkut joudun varmaan pian ostamaan. Se on hieman vaikeaa, kun en tavallisestikaan meinaa löytää mieleisiä farkkuja ja äitiysvaatteiden valikoima on murto-osa tavallisesta farkkuvalikoimasta. Toistaiseksi H&M:n mallit ovat olleet lupaavimpia. Muista vaihtoehdoista saa antaa vinkkejä! Farkkulegginsitkin käyvät, mutta ohuita trikoolegginsejä pidän edelleenkin vain kalsaritarkoitukseen sopivina.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Perunamuusia

Viime aikoina olen uhrannut paljon enemmän aikaa perunalajikkeiden välisiin vertailuihin kuin blogilleni. Olen todennut, että paras perunamuusi tulee puikulaperunoista, joille pito (perunalajike sekin) on hyvä haastaja. Pirkalla on ihan hyvät versiot kummastakin. Kokeilematta on vielä suvi, joka on myös hyvin jauhoinen lajike, mutta jota en ole toistaiseksi löytänyt mistään. Ja yksi pikku vinkki - jos teet itse imellettyä perunalaatikkoa, perunoiksi kannattaa valita MAHDOLLISIMMAN jauhoinen lajike. Ei siis rosamunda tai van gogh, vaan oikeasti todella jauhoinen, joita esimerkiksi edellä mainitut puikula, pito ja suvi ovat. Sen lisäksi kun vielä muistat imellytyksen oikeassa lämpötilassa (50-70 astetta, siis uunissa) ja tarpeeksi pitkään (ihan minimissään 3-5 tuntia), pitäisi onnistua ilman siirappia ja sokeria.

Mutta minun ei pitänyt kirjoittaa imelletystä perunalaatikosta, vaan perunamuusista. Minusta hyvä perunamuusi on pehmeää, kuohkeaa ja kasassa pysyvää. Siis ei lautaselle litteäksi lätäköksi valuvaa liisteriä. Jos tykkää sellaisesta, kannattaa valita kiinteä tai puolikiinteä yleisperunalajike ja vatkata oikein pitkään sähkövatkaimella reilussa määrässä keitinlientä. Jos taas pidät samanlaisesta muusista, kuin minä, tee näin.

1) Valitse oikea lajike. Se on hyvin jauhoinen. Itse olen onnistunut parhainen puikulalla ja pitolla, kuten jo taisin mainitakin. Yhdelle ruokailijalle varaan n. 250g perunaa, jolloin annokset ovat isoja.
2) Kuori perunat (halkaise, jos ovat isokokoisia) ja keitä ne vähässä vedessä kypsiksi (jauhoiset lajikkeet alkavat hajota tässä vaiheessa, mutta se ei haittaa). Keitinveteen voit lisätä suolaa.
3) Kaada ihan kaikki keitinvesi pois. Anna kattilan olla hetki ilman kantta niin, että perunat kuivuvat. Soseuta perunat survimella tai vastaavalla, ei sähkövatkaimella.
4) Lisää sekaan maitoa vähän kerrallaan. Varo, ettei sitä mene liikaa. Erityisesti, jos teet suuren määrän muusia, maito kannattaa lämmittää etukäteen vaikka mikrossa, ettei muusi jäähdy. Soijamaitokin käy kuulemma, en ole itse kokeillut. Käytän tavallista kevytmaitoa, jotkut suosittelevat täysmaitoa.
5) Vatkaa maitoa lisätessäsi muusia sähkövatkaimen pienellä teholla. Älä vatkaa kauaa, jos et halua liisteriä. Joidenkin mielestä sähkövatkaimen käyttö muusin teossa on kerettiläistä (he suosivat tässäkin vaiheessa käsikäyttöistä survinta), mutta itse en ole onnistunut pilaamaan muusiani vatkaimen vuoksi.
6) Malta lopettaa ajoissa. Kun lajike on jauhoinen ja perunat riittävän kypsiksi keitettyjä, ei haittaa, vaikka sekaan jäisikin jokunen pieni paakku - ne ovat niin pehmeitä, etteivät juuri tunnu syödessä.
7) Halutessasi lisää nokare voita sekaan.

Söisin tätä vaikka pelkästään, mutta suosittelen silti tarjoamista proteiinipitoisen ruoan kaverina.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joululeipomuksia

Tein juuri jääkaappiin piparkakkutaikinan odottamaan huomista. Nyt kun vielä malttaisi olla syömättä sitä ennen paistamista!


Tänä vuonna olen varustautunut leipomiseen paremmin kuin muutama vuosi sitten Helsingissä (kuva). Silloin en omistanut ainuttakaan piparkakkumuottia. Onneksi kämppikselläni oli kaksi itsetehtyä sympaattista muottia: kynttilä ja joulukuusi. Loput piparit leikkasin veitsellä mielikuvitukseni mukaan.

Tänä vuonna aion panostaa myös koristeluun. Olen opiskellut hyviä pikeeriohjeita ja etsinyt ideoita netistä. Toivottavasti suureelliset suunnitelmani onnistuvat! Ajattelin kokeilla myös "ikkunapiparien" tekemistä, idea on täältä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

5.12.2009

Tasan vuosi sitten minusta tuli vaimo. Ei ole kaduttanut.


Morsiamena sakastissa odottamassa vihkimisen alkua. Valitettavasti ette saa nähdä kuvaa sulhasesta, koska mieheni ei halua kuviaan blogiini. Kuvan on ottanut pikkuveljeni.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Joululahjatoiveita

Mies on tivannut minulta joululahjatoiveita jo useamman viikon ajan. En ole osannut sanoa oikeastaan muuta, kuin uuden sohvan, joka ei kuulemma kelpaa lahjatoiveeksi, koska se on yhteinen juttu. Höh, miksi ei muka? Ei minulta olisi ollenkaan pois se, että mieskin hyötyisi siitä (kunhan ei makoilisi koko sohvan leveydeltä).

Tässä näitä nyt sitten kuitenkin on.

1) ACO:n Rich Care Hand Cream
kuva: aconordic.fi

Käsivoide alkaa olla loppu juuri, kun sitä kipeimmin tarvitsisi. Olen ollut tyytyväinen ACOn tuotteeseen, joten miksi suotta vaihtamaan. Tätä saa apteekeista.

2) Tivoli Audio Model One (väri mieluiten Classic Walnut)

kuva: tivoliaudio.fi

Tämä on mielestäni kuitenkin liian kallis joululahja. Arvostan enemmän pieniä, ajatuksella annettuja lahjoja.

3) Harri Koskisen suunnittelema meripihkan värinen Block-valaisin
kuva: finnishdesignshop.com

Tämäkin kuuluu liian kalliiden sarjaan (jostain syystä niitä on helppo keksiä, halvemmat haaveilun kohteet tulee ostettua itselle muuten vain). En pidä erityisesti Block-valaisimesta kirkkaana, mutta tässä meripihkan värisessä on jotain hyvin kiehtovaa. Valaisemiseen siitä tuskin silti on.

4) Lämpimät nahkaiset rukkaset

kuva: n-style.fi

Luonnonvalkoiset olisivat kauniit. Yksinkertaiset, ilman mitään turhia koristeita. Koska käsiä palelee AINA talvella ulkona. Näitä saa kai ainakin torimyyjiltä ja ehkä myös tavarataloista. Kokoni on  yleensä se pienin naisten koko (6).

5) Jokin lautapeli, jota voisimme pelata myös kahdestaan (ilman, että se olisi huomattavasti tylsempää kuin isommalla porukalla pelaaminen).

6) Muita ideoita:

Rakas mies, kuten tiedät, pienessä asunnossamme on jo ennestään melko lailla riittävästi, ellei liikaakin tavaraa. Siksi lahja saisi mielellään olla kuluvaa (ks. kohta 1), syötävää (vaikka suklaata), koettavaa (jotakin yhteistä tekemistä) tai kulutettavaa (lahjakortti johonkin, esimerkiksi kosmetologille).

Ja miksikö julkaisin miehelle esitettäväksi tarkoitetun joululahjalistan täällä blogissa? Siksi, että joku muukin voisi saada näistä lahjaideaa perheelleen tai ystävälleen.

Kirsikka

Sain Sylviltä tunnustuksen ja siihen liittyvän haasteen. Kiitos! Tunnustuksen saamisesta on jo aikaa niin paljon, että sain kaivaa sen Sylvin blogista monenmonen uudemman postauksen takaa. Kertoo jotakin saamattomuudestani blogin suhteen viime aikoina. Silti nautin tästä vielä, joten hiljaisuus ei varmaankaan edellä sitä, mitä se surullisen monen lukemani blogin kohdalla on edeltänyt, nimittäin lopettamista.
 
 
 
1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle.
2. Kerro kolme asiaa, joita rakastat.
3. Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.
 
1. Voi, tämä on ihan kamalan vaikeaa! Katson oikeudekseni jakaa tämän näin yleisesti kaikille lukemilleni  ihanille blogeille, sillä jokin asia niissä täytyy kiinnostaa ja inspiroida, että jaksan lukea niitä. Eli ainakin kaikki, joiden blogeissa olen kommentoinut jotakin, voivat ottaa tunnustuksen vastaan.

2. Rakastan...
 
... rauhallisia aamuja ja myöhäistä, isoa aamiaista (tai oikeammin brunssia).

... naistenlehtiä. En tosin varauksetta ihan kaikkia (inhokki on ainakin Cosmopolitan, jota lehtikauppiaat silti sisukkaasti kauppaavat minulle noin kerran kuussa), mutta suurin osa kiiltävistä lehdistä saa myös silmäni kiilumaan.

... leikkokukkia. (Eikä yhtään haittaa, jos mies käsittää tämän lukiessaan pieneksi vihjeeksi.)
 
 
3. Rakastamani kuva


Häämatkaltamme Mauritiukselta, jossa olimme vain vähän vajaa vuosi sitten. Viikko-pari lämpimässä kelpaisi minulle nytkin, vaikka pidänkin lumesta ja pakkasesta.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Jätetään ensi vuodelle

kuva: moleskine.com
 
Blogiini ei ole juuri ilmestynyt uusia kirjoituksia viime viikkoina. Olen viettänyt pitkiä päiviä yliopistolla ja ollut ajoittain väsynyt. Vapaahetket olen käyttänyt kavereiden tapaamiseen ja lukemiseen, enimmäkseen kaikkea muuta kuin koulukirjoja.

Herttaköynnös ikkunallani muuttaa lehtiään keltaisiksi. Luulen, että se on masentunut. Tiskipöydällä on toissapäiväisiä astioita, joita mies ei ole ehtinyt laittaa tiskikoneeseen enkä minä ole saanut aikaiseksi. Naapuri kuuntelee musiikkia niin, että muutkin kuu(nte)levat. Se kuulostaa seinän läpi hyvin yksitoikkoiselta. Tänään olen syönyt puolet ässämixistä ja urheasti myös niitä oransseja, joista en oikein pidä. On kuulemma huono tapa valikoida. Olen myös tehnyt gradua, mutta niin minimaalisen vähän, ettei siinä olisi kyllä paljonkaan kehumista. Tein myös sellaisen uroteon, että siirsin vaikeimman tentin joulukuulta tammikuulle. Täytin ensi vuoden kalenteria ensi vuoden tapahtumilla ja velvollisuuksilla. Sinne jäi vielä paljon tilaa.

Olen hyvin onnellinen, vaikkakin aikaansaamaton. Minulla on paljon ideoita ja suunnitelmia, joita en edes yritä toteuttaa vielä. Jätetään ensi vuodelle. Ensi vuonna tapahtuu varmasti enemmän kuin koskaan.

torstai 18. marraskuuta 2010

Näin käy, kun löytää haluamansa sohvan

Jälleen iänikuista sohva-asiaani. Finn Juhl valmistaa huonekaluja, joiden ulkonäkö saa melkein itkemään. Selkeitä ja voimakkaita, toimivan oloisia. En tiedä, saako tätä tanskalaista merkkiä mistään Suomessa, mutta eipä sillä oikeastaan taida olla väliä. Kuulemani mukaan sohvilla on hintaa siinä kymppitonnin paikkeilla, mikä on hieman liikaa tässä vaiheessa. Korjatkaa, jos olen mielestänne väärässä tässä hinta-asiassa, sillä en ole nähnyt näitä missään myynnissä.

Mallit (ylhäältä alas lueteltuna) Poeten, Model 137 ja Model 45.
kuvat: onecollection.com/FinnJuhl/

perjantai 12. marraskuuta 2010

Korttisuunnitelmia

kuva: marthastewart.com

Vielä kun löytäisin jostain kauniita ja jouluisia isoja leimasimia, niin tekisin tällaisia. Sinelli on katsastettu, joten ideat ovat vähissä. Kertokaa, jos tiedätte, mistä saisi hyviä leimasimia, mieluiten jouluinen teksti- tai luminen maisema -tyyppisiä aiheita.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tyttöhaaste

MissV haastoi minut tähän blogeissa kiertäneeseen haasteeseen, johon pätin tarttua jo senkin takia, että se on blogihistoriani ensimmäinen haaste, johon minut on ihan henkilökohtaisesti haastettu!
 
 
1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
Laittautumiseen ei mene varsinaisesti kovin pitkään (ehkä korkeintaan 15 minuuttia), mutta muuten tykkään siitä, että aamulla on aikaa lukea lehteä ja syödä aamupalaa rauhassa.

2. Tyttömäisin tapasi?
Käsilaukun kantaminen joka paikkaan.

3. Lempihajuvesi?
Lancômen Hypnose Senses ja Idole d'Armani

4. Monetko kengät omistat?
Tämä on kamalan vaikea. Ehkä kolmetkymmenet? Tämä on pelkkä arvaus. Jos laskee siis kaikki jumppatossut ja lenkkarit ja rantaläpsyt mukaan.

5. Käytkö kirpputoreilla?
Toisinaan, useamminkin varmasti kävisin, jos niitä olisi lähellä.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
Vain muutaman kerran vuodessa.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
En, meillä ei edes ole telkkaria.

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?
Olen tosi huono näissä rutiineissa. Yleensä kuitenkin pesen kasvot apteekin hellävaraisella pesunesteellä ja pyyhin L'Oréalin kasvovedellä. Kosteusvoiteena käytän Vichyn tuotetta, jonka nimeä en muista ulkoa. Kesällä en välttämättä tarvitse kosteusvoidetta, mutta talvella iho kiristää ja kutiaa ilman sitä. Hiuksia laitan silloin tällöin nutturalle tai kohotan Osiksen hiuspuuterilla.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Ennen ostin uusia vaatteita paljon useammin, nykyään ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Hesari, nuo toiset lehdet ovat inhokkejani.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
Makuuhuoneessa on hääkuvamme, jossa on mieheni :)

12. Millainen on vaatekaappisi?
Jaan vaatekaapin mieheni kanssa, joten tilaa on hyvin vähän.
Siksi olen hankkiutunut eroon isosta osasta vaatevalikoimaani (enkä ole kumma kyllä kaivannut mitään). Siirrän myös kesävaatteita talveksi varastoon muualle.

13. Entä karkkihyllysi?
Tällä hetkellä meillä on vähän suklaata, jota emme vain ole saaneet syötyä. Karkinsyöntini on kausittaista, viime aikoina karkki ei ole maistunut kovin hyvin.

14. Panostatko sisustukseen?
Parhaani mukaan, mutta ratkaisut ovat usein enemmän mielikuvituksen käyttöä kuin suuria hankintoja.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
Olen kikattava tai ei-kikattava, toisinaan poikaporukassa, mutta en silti yksi heistä.
 

16. Alusvaatemakusi?
Yksinkertainen ja käytännöllinen.

17. Onko mätsäys tärkeää?
On, mutta ei liian pitkälle vietynä.
 

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Ei lue, mielestäni se tuntuisi vähän hassulta.

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Ei.

20. Millainen on ystäväpiirisi?
Minulla on ystäviä eri puolilla Suomea ja vähän muuallakin, koska olen muuttanut usein. Lisäksi olen Turkuun muutettuani tutustunut moniin mieheni ystäviin. Täällä on myös monia yläaste- ja lukioaikaisia kavereitani.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
Aivan liian harvoin! Viimeksi varmaan jossain polttareissa.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
Ei mikään. Kuuntelen yleensäkin tosi vähän musiikkia, vaikka olenkin harrastanut laulua ja soittoa pienestä pitäen. Häiriinnyn helposti taustamusiikista.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Yritän säästää ihoani ja olla ottamatta kovin paljoa aurinkoa. Ennen häitämme kävin pari kertaa solariumissa, koska olen talvisin kalmankalpea, mutta en halua ottaa sitä tavaksi.

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
En tosiaan ole kovin kiinnostunut penkkiurheilusta. Jos jotain olisi ihan pakko seurata, niin ehkä jalkapalloa sitten.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa?
En ole koskaan unelmoinut siitä, olen mieluummin asiakkaana :)

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
Shampoo, joka ei ärsytä päänahkaa. Tällä hetkellä merkki on Urtekram, johon olen ollut tyytyväinen.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Riippuu, mitä viihteellä tarkoitetaan. Vastaan, että en käytä.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
Tykkään omasta miehestä, joka ei ole mitään noista.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
Kohtuullisesti ja melkolailla riittävästi.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En käy. Yritän pitää kynnet kunnossa lähinnä rasvaamalla ahkerasti ja siistimällä kynsinauhat appelsiinipuutikulla.

31. Käytätkö koruja?
Päivittäin käytän kihla- ja vihkisormuksia, hopeista ohutta papuketjua ja pientä hopeista sydänriipusta. Välillä käytän Kalevalan Pore-kaulakorua tai helmiä.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
En syö suklaata ongelmiin.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
En juttele. Olen muutenkin huono yhteydenpidossa. Onneksi hänkin on, niin ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä.

34. Teetkö heräteostoksia?
Harvoin.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
En ole.
 
 
Laitan haasteen eteenpäin Kaisalle, joka on  aloittanut bloginsa tänä syksynä (tai viime kesänä oikeammin).

tiistai 2. marraskuuta 2010

Blogitekstien otsikoinnista ja rakkaudesta suomen kieleen

En tiedä, onko kukaan blogini lukijoista koskaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta pyrin aina otsikoimaan postaukseni suomeksi (toivottavasti ei ole, koska minusta tämän pitäisi olla oletusarvo). Kyse on siis täysin tietoisesta valinnasta. Aikaisemmin mieleeni tuli usein ensimmäiseksi englannin-, ranskan- tai ruotsinkielinen otsikko ja aloin miettiä, mistä se johtuu. Monesti keksin kuitenkin paremman ja kuvaavamman otsikon suomeksi.

Luen päivittäin vähintään kymmentä eri blogia, jotka ovat lähes kaikki suomenkielisiä, enimmäkseen muoti- tai sisustusaiheisia. Näiden blogien joukossa on muutama, jotka otsikoivat kirjoituksensa lähes säännönmukaisesti suomeksi: Sagor om livet, Kaikki mitä rakastin, Lilou's Crush, Coco Sweet Dreams ja Paras aika vuodesta. Näiden blogien otsikot ovat yleensä napakoita, lukemaan houkuttelevia ja oivaltavia. Ne antavat minulle kuvan älykkäästä ja kielitaitoisesta kirjoittajasta.

Suomenkielisten suosikkiblogieni joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka otsikoivat kirjoituksensa melkein aina englanniksi (tai ruotsiksi tai ranskaksi). Nämäkin ovat loistavia, mielenkiintoisia blogeja - muuten en niitä tietysti lukisikaan.

Haluaisin haastaa kaikki blogia suomeksi kirjoittavat otsikoimaan kirjoituksensa suomeksi, vaikkapa edes marraskuun ajan. Tulette huomaamaan, että suomi on oikein toimiva otsikkokieli (siinä missä jokin muukin).

Siksi, koska suomi on meidän kielemme ja kehittynyt meidän viestintätarpeisiimme sopivaksi. Ja siksi, että minusta on hassua, miten suomenkielinen otsikko suomenkielisessä tekstissä ei ole ainakaan blogeissa oletusarvo.

Ehkä blogini lukijoiden joukossa on äidinkielenään muita kieliä puhuvia, teidän kohdallanne ymmärrän sen, että otsikointikin on joskus sujuvampaa muulla kielellä. En myöskään halua kirjoituksellani sanoa, että suomenkielisen ei koskaan pitäisi käyttää muun kielistä otsikkoa tai että vieraskielinen otsikko tekisi tekstistä huonon. Esimerkiksi lomamatkasta kertoessa voi olla luonnollista, että otsikko on kohdemaan kielellä. Kaikki hauskat sanaleikit ta tunnetut fraasit eivät myöskään käänny helposti suomeksi, jolloin voi olla perusteltua käyttää muuta kieltä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Haaveissa futonsohva

Tajusin juuri, mistä olen haaveillut, kun olen haaveillut uudesta sohvasta. Asia on hyvin ajankohtainen, sillä veimme heikkolaatuisen rikkinäisen ja usein korjatun kiertopalkintosohvamme vihdoin kierrätykseen. Tällä hetkellä sohvan virkaa toimittaa puusänky ja vaahtomuovipatja, joka on toimiva, joskaan ei kaunein vaihtoehto (sängyn puunväri riitelee iloisesti muun sisustuksen kanssa).

kuva: karup-partners.dk

Se, mistä olen alitajuisesti haaveillut, on futon-tyylinen (tai -henkinen) sohva. Haluan yksinkertaisen ja kevyen näköisen sohvan, en valtavaa järkälettä (niitäkin on toki tyylikkäitä, mutta ne eivät vain tunnu kodilta). Olin hassulla tavalla ilahtunut siitä, että saimme mallia "kahdenistuttava möhkäle" olleen sohvamme tilalle yksinkertaisen laverityyppisen sängyn. Sohvan ei välttämättä tarvitsisi olla edes vuoteeksi levitettävä - minulle on jäänyt kauhukuvia 1990-luvun "tosikätevistä" vuodesohvista, joiden istuintyynyjen alta avautui metallikehikkohirvitys ja nukkujan alla nitisevä sänky. Sen sijaan yksinkertainen, näkyvillä oleva levitysmekanismi on ok.

kuvasarja: futonnetti.fi

Pintamateriaalivaihtoehdot mietityttävät. Ylläolevassa kuvasarjassa esiintyvä Clubber-vuodesohva on kivan näköinen, mutta valkoinen tekonahka ei kiinnosta (kesäisin hiostava ja talvisin kylmä - ei kiitos.) Tuo toinen kuvissa näkyvä materiaali taas ei näytä kovinkaan likaa hylkivältä. Haluaisin jonkinlaisen teflonkankaan, sillä sohva tulisi toivon mukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Samasta syystä myöskään "ikeafutonit" eivät tule kyseeseen. "Oikea" futon on kai kokonaan luonnonmateriaaleja, mutta haluaisin sen verran tekniikkaa, että kangas olisi hyvin pestävissä. Vanhemmillani on Interfacen sohvassaan vaalea mokkanahan tuntuinen kangaspäällinen, josta on useita kertoja pesty menestyksekkäästi pois kuulakärkikynäpiirustukset, sellainen olisi ihanteellinen.

Minä en tiedä futoneista juuri mitään. Haluaisin laadukkaan ja toimivan, konstailettoman sohvan ja futon vaikuttaa äkkiseltään juuri sellaiselta. Sohvan on oltava mukava, mutta ei välttämättä pehmeä. Kertokaa, jos teillä on kokemuksia futoneista tai etsimäni tyylisistä sohvista!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Pehmeyttä

Ihana viikonloppu pitkästä aikaa Turussa! Olin enimmäkseen kotosalla, mutta lauantaina kävin ystäväni Hannan kanssa kaupungilla kuljeskelemassa ja siinä välissä heillä syömässä ihanaa peurapaistia. Pidän riistasta myös siksi, että se on ekologista, ja usein lähiruokaa. Ostin pitkästä aikaa vaatteen itselleni: ihanan pehmeän, joustavan ja sopivan väljän luonnonvaalean neuleen Zarasta.

Sen lisäksi ostin apteekista talven varalle kosteusvoidetta. Kesällä en juuri käytä kosteusvoiteita, mutta talvella kasvojeni iho kuivuu, ärtyy ja kutiaa helpommin. Näytepakkauksen perusteella päädyin Vichyn Aqualia Thermal Rich -voiteeseen. Se on riittävän "tukevaa", mutta hyvin levittyvää ja imeytyvää.  Jo parin päivän käytön jälkeen iho tuntuu pehmeämmältä ja joustavalta. Voide vaikuttaa aika riittoisalta. Sääli, että tätä ei ollut saatavissa pumppupullossa. Olen aina vähän hysteerinen näissä hygienia-asioissa, vaikka monien asiantuntijoiden mukaan huolellinen käsien peseminen ennen sormien purkkiin törkkäämistä pitäisi riittää.

kuva: pharmacyathand.co.uk

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Talveksi

En ole aikoihin ostanut mitään vaatteita, mikä on tietystikin enimmäkseen hyvä juttu. Talveksi tarvitsisin kuitenkin vielä yhden pitkähihaisen paidan (olen ajatellut raidallista), mustat housut (sananmukaisesti puhki kuluneiden lempifarkkujen tilalle) ja naiselliset (mieluiten korolliset) kengät, joissa on pitävä pohja. Koostin hankintalistasta polyvore-kollaasin.




winter10

kuva: filippa-k.com

Olen rakastunut näihin Filippa K:n kenkiin. Mietityttää vain, ovatko ne liian ajankohtaiset ja parin vuoden päästä kummallisen näköiset. Samaa mietin tosin muutama vuosi sitten prätkäsaappaiden kohdalla, mutta vielä niitä vain näkyy katukuvassa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Näkyvyyden tavoittelua

Nyt kun ulkona on iltaisin niin pimeää, tunnen joka kerta ilman heijastimilla ja valoilla varustettua pyörääni liikkuessani syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole heijastinta. Jostain syystä perinteiset säästöpankkiheijastimet eivät oikein houkuttele. Pitäisi nopeasti löytää jostakin riittävän tyylikäs, mutta toimiva heijastin. Vaatimuksena olisi, että heijastin näkyisi joka puolelta (no, ne säästöpankkiheijastimethan näkyvät) ja materiaali olisi riittävän tehokkaasti heijastavaa (jälleen kerran säästöpankkiheijastin voittaa monet tyylikkäämmistä kilpailijoistaan). Toisaalta kaikkein turvattominta ja laittominta on varmasti kulkea kokonaan ilman heijastinta.
 
kuva: finnishdesignshop.com

Saara Renvallin suunnittelema kukka-heijastin (kuva yllä) on mietityttänyt minua jo vuosia. Heijastin ei tietenkään täytä joka sivulta näkymisen kriteeriä. Kun näin kuvan heijastimesta ensimmäistä kertaa, vuosia sitten, se oli minusta vain yksinkertaisesti melko tylsä ja ruma. Olen  kuitenkin oppinut pitämään heijastimesta sittemmin. Tervetuloa, keski-ikä! Pian pitää hankkia terveyssandaalit ja unikko-farkkutakki tai vastaava univormu. (Edustaisinpa siinä samalla ennakkoluuloja siitä, miltä puheterapeutin pitäisi näyttää.) Olisiko jollain muulla parempia ehdotuksia heijastimeksi? IvanaHelsingin bambi tuntuu  jotenkin liian itsestäänselvältä ratkaisulta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ilmoitustauluni


Kirjoitin jo aikaisemmin Pinterest-intoilustani. Olen yhä vähintään yhtä innostunut siitä. Kaikkea ihanaa yhteen koottuna! Pinterest on päivän pelastaja (ja ajanhukka). Sivulleni on linkki blogin oikean laidan kehyksessä "Follow my pins on Pinterest". En tiedä, liittyykö rekisteröitynyt käyttäjä sitä klikkaamalla seuraajakseni. Tällä hetkellä minulla on seitsemän "ilmoitustaulua": For the home, Nna's pinboard, Nna's wishlist, Eatable, Flowers, Christmas ja Things that delight and comfort me.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Iloa ja lohtua kirjasta

En juuri koskaan lue tuoreita myyntimenestyskirjoja. On ehkä vähän noloa myöntää, mutta en ole lukenut edes ainuttakaan Sofi Oksasen teosta. Stephenie Meyerin kirjat ovat minulle täysin tuntemattomia. Zadie Smithiin olen sentään hieman tutustunut. Rakastan monia nobelistien teoksia. Sellaisia uskomattomia kirjailijoita kuin Gabriel Carcia Marquez, John Steinbeck, André Brink (ollut tosin vain kolmesti ehdolla Nobelin saajaksi) tai Arundhati Roy (joka ei tosin ole saanut Nobelia, ainakaan vielä). Välillä luen myös kepeää ja viihdyttävää "roskakirjallisuutta", josta en osaa kylläkään sanoa yhtään mainitsemisen arvoista teosta.

 kuva: otava.fi

Koska en ole kirjallisuuden suhteen oikein ajan tasalla, olen vasta vähän aikaa sitten tutustunut Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjoihin. Kirjat ovat kepeitä ja nopealukuisia. Kieli ei ole läheskään yhtä vaikuttavaa kuin vaikkapa Arundhati Roylla. Silti näitä kirjoja ei mielestäni voi parhaalla (tai huonoimmalla) tahdollakaan sanoa roskakirjallisuudeksi. Kirjat ovat todella ilahduttavia ja lohduttavia ja varmasti mieleen sekä kirjallisuuden harrastajille että vähän lukeville. Suosittelen synkkiin syys- ja talvi-iltoihin! (Myös erinomainen joululahjaidea vaikkapa äidille. Kirjat ovat mielestäni hyvin sovinnaisia, eivät lainkaan shokeeraavia niinkuin monet uudet kirjat ovat.)

torstai 14. lokakuuta 2010

Suositteluja

Lupasin joskus kaaaauan aikaa sitten kirjoittaa suositteluja joistakin kaupoista/kahviloista/palveluista/muista jutuista, jotka olen kokenut hyviksi. En ole unohtanut lupausta, mutta en ole viime aikoina törmännyt kovin montaa kertaa erityisen suositeltaviin palveluihin. Nyt osaan suositella jo paria:

Kävimme viikonloppuna Tukholmassa pitkästä aikaa katsomassa jotain "oikeaa" nähtävyyttä. Kävimme Vasa-museossa, joka on kyllä toteutettu paremmin kuin mikään museo pitkään aikaan. Näyttelyn kokoaminen yhden laivan ympärille mahdollisti sen, että vähemmänkin valveutunut vierailija tajusi koko ajan, mistä on kyse. Ei loputtomasta muusta näyttelystä irrallisia ruukunsirpaleita ja keihäänkärkiä, joita on vaikea sijoittaa mielessään mihinkään tarinaan. Suosittelen Vasaa kaikille niille, jotka voivat kuvitella menevänsä museoon vapaaehtoisesti :) Sisäänpääsystä sai muuten opiskelija-alennuksen suomalaisella opiskelijakortilla. Muistaakseni se oli noin 80 SEK yhdeltä, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.

Kyselin Tukholmassa asuvalta ystävältämme ruokapaikkavinkkiä Tukholmasta. Hän suositteli meille Vasamuseon lähellä Djurgårdenissa olevaa Blå Portenia. Blå Porten oli kertakaikkisen sympaattinen pieni (lounas)ravintola. Palvelu oli erittäin ystävällistä. Paikka ei (kumma kyllä) näyttänyt olevan turistien suosiossa, ainakaan keskellä viikkoa. Turistien suosimissa paikoissa (tai ennemminkin paikoissa, joita pyörittävät turistiasiakkaat) on yksi vika: ravintola ei joudu aivan yhtä tehokkaasti vaalimaan asiakasuskollisuutta, mikä saattaa näkyä palvelun ja ruoan tasossa sekä hinta-laatusuhteessa. Blå Porten ilahdutti edullisuudellaan. Annosten hinta oli noin 100 SEK molemmin puolin.

Yksi suosittelu sentään koti-Suomestakin. Turkulaisille tässä ei välttämättä ole mitään uutta, mutta ulkopaikkakuntalaisille ehkä. Kyseessä on pikkuinen Latte-kahvila lähellä Turun keskustaa ja jokivartta. Todella laaja valikoima ihania kahveja, joita tilatessa ei tarvitse tuijottaa listaa: he tekevät sellaista mitä pyydät. Tilaus voi olla esimerkiksi "jotain aika tummaa mutta ei silti liian ja ei mitään kovin tavallista" ja he tuntuvat tietävän, mitä tarkoitat. Hienoa!!

Mieli muuttuu

 kuva: fragrantica.com

Pohdin aiemmin blogissani Chanelin Coco Mademoiselle eau de parfumin ostamista. Laivamatkalla Tukholmasta takaisin kotiin päädyin kuitenkin toiseen valintaan. Olen aivan ihastunut Idole d'Arman eau de parfumiin! Se oli minulla aikoinaan toisena vaihtoehtona Lancômen Hypnôse Sensesille. Olen mainonnan uhri: molempia olen kokeillut naistenlehden välissä tulleesta tuoksunäytteestä. Se on kohdallani erittäin tehokasta mainontaa, koska jaksan kokeilla liikkeessä kerrallaan korkeintaan kahta tai kolmea eri tuoksua. Valitsen kokeiltavat yleensä pullon perusteella enkä tavallisesti osu oikeaan tällä metodilla.

Idole d'Armanin eau de toilette ja eau de parfum olivat mielestäni aivan erilaisia, ihan niinkuin Coco Mademoiselle'issakin. Molemmista eau de parfum oli mielestäni jotenkin pehmeämpi. Paremmin en osaa kuvailla, olen muutenkin huono pukemaan tuoksuaistimuksia sanoiksi. Kannattaa siis kokeilla eri "vahvuuksia" ennen ostopäätöstä, sillä ne eroavat usein toisistaan muutenkin kuin voimakkuudeltaan.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Yllätys miehelle


Tämä yöpöydälle unohtunut rykelmä pääsi käyttöön, kun vein miehen päiväksi yllätysmatkalle syntymäpäivän kunniaksi. Kuvasta voi päätellä, missä nyt olemme.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Miksi kukaan ei aiemmin kertonut minulle tästä?!

kuva: Urtekram.dk

Miksi kukaan ei ole aikaisemmin kertonut minulle tästä shampoosta?! Kärsin usein talvisin kutisevasta päänahasta. Saan hiuspohjani aivan ruvelle varsinkin tigin shampoilla (myönnettäköön, että en ole kokeillut kaikkia, mutta ainakin oatmeal&honey ja heavenly hydrating ärsyttävät tosi paljon). Olen kokeillut kaikenlaisia kampaamoshampoita. Jotkut (lähinnä hajusteettomat ja säilöntäaineettomat) ovat olleet aika hyviäkin. Hiukseni ovat hyvässä kunnossa (kiitos tupeeraamisen minimoimisen, muotoilutuotteiden käytön vähäisyyden ja geenien), joskin painavat ja päätä myöten menevät. Pitkään tukkaan on turha kuvitella saavansa supervolyymia pelkällä shampoolla, joten tuuheuttavat olen jättänyt kokeilematta.

Olen käyttänyt tätä shampoota vasta hetken, mutta hiuspohja on ollut sinä aikana hyvin rauhallinen. Shampoon inci on yksinkertainen (lainattu täältä):

Water, vegetable glycerine*, coconut and corn sugar soap, alcohol*, glyceride of coconut oil, glyceride of sunflower oil, citric acid.Nothing else.
* = Organic

Sodium laureth/lauryl sulfatea ei ole ollenkaan. Luulen, että juuri se voi tehdä tästä minulle niin sopivan. Ja sitten eräs erittäin mieluisa yksityiskohta: 300 ml pullo maksaa alle viisi euroa! Shampoota myydään ainakin isoissa marketeissa, varmasti muuallakin.

torstai 7. lokakuuta 2010

Coco Mademoiselle?

Vaikken enää mikään mademoiselle olekaan, olen ihastunut Chanelin Coco Mademoiselle -tuoksuun. Harkitsen parhaillaan, uskallanko ostaa näin makean tuoksun, pelkään että se saattaa alkaa ällöttää jossain vaiheessa.

Tällä hetkellä käytössäni on Lancômen Hypnôse Senses, johon olen ollut tyytyväinen. Se ei kuitenkaan enää saa oloani tuntumaan siltä kuin leijuisin puoli metriä maan pinnan yläpuolella, niin kuin silloin, kun aloin käyttää sitä. Aika vaihtaa siis, sillä tuoksun tehtävä on mielestäni saada kantajansa tuntemaan itsensä kuningattareksi (tai kuninkaaksi).

Luin jostakin, että Coco Mademoisellen eau de toilette ja eau de parfum ovat melko erilaisia, niissä on joitakin eri ainesosia. Kokeilin tänään tuoksua ensimmäistä kertaa iholle. Ennakkotietojen perusteella kokeilin EdP:tä vasempaan ja EdT:tä oikeaan ranteeseen. Tuoksut ovat tosiaan hyvin erilaisia! Molemmat vaikuttaisivat sopivan ihoni kanssa yhteen ihan hyvin, tuoksu ei ole ainakaan vielä tunti kokeilun jälkeen mennyt tunkkaiseksi. Tällä hetkellä pidän EdP:stä enemmän, EdT on makuuni hieman liian sitruunainen, en oikein pidä sitruunan tuoksusta. Katselen vielä loppupäivän, millaiseksi kokeilut osoittautuvat.

kuvat: fragrantica.com

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lempeää

Nämä värit ovat palanneet käyttöön kuuden vaatteen haasteesta "toivuttuani". Vaaleat (ja kylmät) värit ovat minua varten, vaikka erityisesti talvella tuleekin käytettyä paljon mustaa ja tummia värejä.


Luonnonvalkoinen t-paita Zara, harmaa toppi H&M ja vaaleanpunainen paita InWear.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Vähän kipeä


Olen vähän kipeä, mutta mitä pienistä kun on suklaata ja ruusuja! Vanha ystäväni, jota en ollut kunnolla nähnyt aikoihin toi tänään kukkia. Eilen taas sain äidiltä lentokenttätuliaissuklaata. Melkoinen hiilariyliannostus tiedossa lähipäivinä, mutta ei voi mitään. Palaan terveellisiin elämäntapoihin taas sitten, kun vointi on hyvä (ja suklaat loppu...)!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ohi on 30!

Vaatehaaste on onnellisesti takanapäin ja on aika palata vaatekaapin haltuunottoon. Luulen, että jotkut vaatteet saavat lähdön kaapistani, koska en ole edes muistanut niiden olemassaoloa. Kesävaatteet odottavat edelleen siirtoa talvivarastoon. Vaatehaaste meni kaikenkaikkiaan oikein mukavasti. Tarkempia kuulumisia voi lukea viikkoraporteista I, II, III ja IV. Haasteeseen valitsemani vaatteet on esitelty täällä.

 

Kuvassa näkyvät asusteet olivat haasteen aikana ahkerassa käytössä. Kehykset DKNY, mokkanahkaiset hanskat H&M, villahuivi Burberry ja sateenvarjo Marimekko.

Mutta miten vaikeaa onkaan valita vaatekaapista päälleen jotain muuta, kuin jokin kuluneen kuukauden kuudesta vaatteesta?! Lähden viikonlopuksi pois kotoa ja pakkaaminen tuntuu niin vaikealta, enhän voi taas pakata mukaan vain näitä kuutta, vai voinko muka? Miksi minulla yleensäkään on joitakin muitakin vaatteita?

torstai 30. syyskuuta 2010

Maljakkoratkaisuja


 Minulla on kukkien kanssa ainainen maljakko-ongelma. Se hellitti hieman, kun sain äidiltä kuvassa osittain näkyvän Partyliten maljakon, jonka yläosassa olevan kynttiläosion voi ottaa pois halutessaan. Sitä ennen minulla oli vain matalille ja runsaille kukkakimpuille tai yksittäisille pitkille kukille soveltuvia maljakoita. Tämä maljakko on hyvä 5-10 neilikan tai ruusun kimpulle. Eilen ostamani ruusut olivat kuitenkin niin lyhyitä, että jouduin "nostamaan" niitä maljakossa kukkien kirkkaan suojamuovin avulla. Sellofaani käy samaan tarkoitukseen. Jotkut kukat näyttävät ihan kivoilta myös silloin, kun ovat koko pituudeltaan maljakon sisällä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Ruusuja (Trendille)

Kävimme ystäväni ja hänen pikkuisen vauvansa kanssa Sokoksen 3+1 -päivillä. Tapani mukaan ostokset olivat hyvin vaatimattomat: ruusuja (2,50 e) ja karkkia (1 e). Vaikka rakastan kaupoissa kiertelyä, olen yleensä kavereistani se, joka ostaa vähiten kaikkea. Joskus sentään sijoitan vähän enemmän johonkin.


Kuvassa taustalla näkyy tuore Trendi-lehti, joka tulee tällä hetkellä ja luultavasti jatkossakin minulle kotiin. Tuoreimmassa numerossa oli ilahduttavan paljon hyvää luettavaa! Jotain ihan muuta kuin "osta tämä" -juttuja. Niin paljon kuin muotilehdistä pidänkin, niiden lukeminen jää monesti vain selaamiseksi. Arvostan sitä, että lehdessä on ihania kuvia, mutta ilman kivoja tekstejä sisältö jää melko laimeaksi. Tässä Trendissä ei jäänyt.

Suosin mielelläni kotimaisia muotilehtiä. (Minulle tulee tosin myös Elle, joka ei ole oikeastaan kotimainen kuin osittain.) Olivian tilaan heti, kun saan tarpeeksi halvan ja pitkän tilausjakson ilman tyhmiä krääsäkaupanpäällisiä. Peruin sen aikoinaan, kun sen sai aina kestotilausta halvemmalla irtonumerona Seppälästä ja minusta se oli niiiin väärin.

PS. Minulla ei ole mitään sellaista sidosta Trendiin, jonka vuoksi haluaisin hehkuttaa sitä. Kehunpahan vain hyvää.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta IV

Viimeinen viikko vaatehaasteessa on nyt meneillään. Tarkalleen ottaen jäljellä on enää kaksi päivää. Uskon selviäväni niistä.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en oikein jaksanut seistä kuvattavana.


Kuluneen viikon aikana olen käyttänyt paljon mekkoa, joka oli alkukuusta melko vähällä käytöllä. Nyt olen rakastunut mekon, 3/4 -hihaisen paidan, mustien paksujen sukkahousujen ja mummilta saadun vyön yhdistelmään.

Mutta mitä ihmettä?! En kaipaa muita vaatteitani juuri lainkaan. Ihan pikkuisen on ikävä erästä mustaa hametta, mutta muuten viihdyn oikein hyvin tässä kuusikossa. Saa nähdä, pärjäänkö näillä kuudella (rakkaalla) vaatteella loppuvuoden! Tuskin sentään. Toivottavasti shoppailuinto on kuitenkin pysyvästi laimentunut. Tuntuu, etten enää ymmärrä tyylikkäästä pukeutumisesta mitään (jos nyt olen koskaan ymmärtänytkään kaikkien mielestä); niin vähän olen vaatteitani ajatellut tai kriiseillyt kuluneen kuukauden aikana.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Aitoa

Mielestäni paljon mauttomampaa juttua kuin feikkivaatteet ja -asusteet ei ole. En pidä itseäni minään brändielitistinä eikä minua sinänsä haittaa se, että joku pukeutuu epämuodikkaisiin tai huonolaatuisiin vaatteisiin, mutta feikit ovat sellaista rikollisuutta, jonka tukemisessa en halua olla mukana. Käyttäisin ylpeänä vaikkapa vanhaa H&M:n muodista pois mennyttä käsilaukkua, jos vaihtoehtona olisi hyvälaatuinenkin feikkituote (ainakin näitä piraattivuittoneita näkee paljon ja väitän, että tunnistan useimmiten feikit joukosta, vaikka en koskaan olekaan omistanut vuittonia).

Cityssä oli keväällä (8/2010) hyvä juttu piratismista.

Tulliylitarkastaja Lasse Ryyttäri, jota juttuun oli haastateltu, puhui painavaa asiaa:
"Huumeiden ja piraattitavaran kulkureitit Euroopassa ovat lähes samat. Bisnestä pyörittävät osittain samat tahot. Piraattitavara on rikollisliigalle jopa parempi sijoitus, sillä rangaistukset ovat pienet."
(Sitaatti Cityn jutusta, linkki edellä.)

kuva: fakesareneverinfashion.com


Myös Harper's Bazaar on lähtenyt sotaan piratismia vastaan Fakes are never in fashion -kampanjallaan. Ymmärrän toki, että lehdellä on intresseissä mainostajien miellyttäminen, sillä todella monet (paljon jäljitellyt) luxusmerkit mainostavat kyseisessä lehdessä. Asia on silti minusta tärkeä.

Suosittelen, että lukisitte cityn hyvän jutun aiheesta. Lehti on jo vanha, mutta artikkeli on edelleen luettavissa täällä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Haaveilukin on niin helppoa netissä



Olen aivan koukuttunut Pinterestiin, jossa voi katsella muiden merkitsemiä kuvia ja lisätä omia suosikkejaan leikisti nuppineulalla muistitauluille. Pinterestin kuvat tulevat eri sivustoilta, mutta yhteys alkuperäiseen lähteeseen säilyy. Kätevää.

Viikkoraportti vaatehaasteesta III

Kolme viikkoa kuuden vaatteen haastetta takana. Ei tunnu vaikealta, mutta hieman tylsältä kyllä. Viikonloppuna joustan haasteesta sen verran, että pukeudun juhlamekkoon eräisiin häihin.

Hameita on ollut vähän ikävä. Ja välillä mietin, oliko pakko valita haasteeseen kaksi mustaa paitaa. Onneksi on sentään harmaa neuletakki pelastamassa tilannetta.

Tänään käytän kolmatta kertaa tämän kuukauden aikana liivimekkoa. Olen yhdistänyt siihen 3/4 -hihaisen mustan paiden ja paksut mustat sukkahousut. Vaikka mekolle ei olekaan ollut kovin paljon käyttöä, en luopuisi siitä, koska se on niin mukavaa vaihtelua farkuille.

Olen yrittänyt saada vaihtelua asuihin kampauksilla. Jostain syystä olen kuitenkin aina purkanut tekemäni nutturat ja lähtenyt kotoa hiukset auki. Luulen, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että käytän nyt päivittäin silmälaseja ja nuttura silmälasien kanssa näyttää vielä jotenkin vieraalta.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Valoa pimeneviin iltoihin

Näin syksyllä alan erityisesti kaivata vähän valovoimaisempaa optiikkaa kameraani. Käytössäni on yksinkertainen ja kohtuuhintainen perusjärkkäri Nikon D40. Kittioptiikalla alkaa kuitenkin äkkiä tulla rajat vastaan valokuvauksessa. Kiltti Joulupukki! Uskon onneksi sinuun vielä aikuisenakin! Toivottavasti myös sinä uskot minuun...


oikeassa alakulmassa kuvan lähde


Tämä tai vastaava olisi toiveissa. Eihän se ole liikaa pyydetty?

lauantai 18. syyskuuta 2010

Syyskuun pikkujuttuja

Syksyn joutavuuksia. Salmiakkia, kynttilöitä ja omenapaistosta.



Eilen sain vihdoin ja viimein koko kesän "viimeistelyä vaille valmiina" olleen kandini tulostuskuntoon. Motivaattori oli tehokas, sillä kandin pitää olla valmis ennen kuin pääsen osallistumaan graduryhmään ja graduryhmä alkaa ylihuomenna. Oikeastaan aika huvittavaa, miten kandin saaminen valmiiksi oli kohdallani noinkin hidasta (monet ryhmästämme palauttivat omansa jo viime keväänä), kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni työ.




Mies on tehnyt melko pitkää päivää. Ajattelin ilahduttaa omenapaistoksella. Se on yksinkertaista ja nopeaa:

- lohko ja siisti omenat ja asettele vuokaan (noin neljä-viisi omenaa, riippuu koosta)
- päälle hieman siirappia ja pari ruokalusikallista vettä
- pinnalle kanelia
- sekoitetaan pari desiä kaurahiutaleita, noin puoli desiä sokeria ja 50 g sulaa margariinia tai voita, seos lisätään omenien päälle
- paistetaan 200 asteessa noin 25 minuuttia



Syksy on hyvä tällaisena. Jalat pysyvät kuivina kumisaappaissa. Sade on kaunista illalla, kun on pimeää, mutta päivien valoisa vaaleanharmaus on hieman masentavaa. Illalla se unohtuu, kun asfaltti kiiltää vesisateessa ja voi olla sisällä, sytyttää kynttilöitä ikkunaan.

torstai 16. syyskuuta 2010

Verhot



Blogini kuvissa on tainnut joskus ennenkin näkyä vilaus näistä verhoista. Pienessä kaksiossamme on kolme ikkunaa, kaikki samalla seinustalla. Sisustuksen yhtenäisen ilmeen aikaansaamiseksi kaikissa ikkunoissamme on tällaiset samanlaiset verhot. Verhoissa lukee alareunassa "Isoluoto" ja suunnittelijan allekirjoitus, josta en saa selvää. Vanhempani ovat ostaneet nämä käsittääkseni ennen syntymääni tai minun ollessa hyvin pieni. Luonnonvalkoinen puuvillakangas mustalla painatuksella on ajaton ja selkeä eikä makuuni liian retro. Näistä verhoista en luovu.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta II

Kuuden vaatteen haasteessa mukana oleminen on kummallista. En ole juurikaan kaivannut muita vaatteitani. Pukeutuminen mihin tahansa tilaisuuteen käy hyvin nopeasti. Valitsemani vaatteet tuntuvat oikeilta.

Myönnän katsoneeni kuluneen viikon aikana arvostavasti ainoastaan kahta vaatekaappini muuta vaatetta: mustavihreää ctrl-tunikahupparia (joka ei ole ihan tyyliäni, mutta josta pidän silti kamalasti) ja vaaleanharmaata ribbitoppia, joka olisi kuitenkin ollut liian kylmä vaate ilman villatakkia.

Ulkona olen käyttänyt mustaa, lyhyttä trenssiä tai kanervanväristä nahkatakkia. En voi sanoa käyttäneeni mielikuvitusta myöskään asustevalinnoissa. Kaulahuivia en ole juuri tarvinnut. Pari kertaa olen käyttänyt Burberryn yksiväristä beige'iä villahuivia, mustia mokkanahkaisia hanskoja ja mustaa angoravillaista neulebaskeria. Mustien korollisten nahkasaappaiden lisäksi olen käyttänyt kiilakorkoisia mustia nauhakenkiä, valkoisia hai-kumisaappaita seka mustia lyhytvartisia converseja. Koruina ovat olleet valkokultaiset sormukset, hopeinen ohut papuranneketju sekä Kalevalan Pore-kaulakoru, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Ainoa kriisinaihe: Olenko todella NÄIN tylsä pukeutuja?!

Syksy ja Sarpaneva



Lapsena ihailin mummin ja vaarin (1960-luvulla häälahjaksi saamaa) valurautapataa, jossa oli irrallinen puukahva, jolla kannen saattoi nostaa polttamatta käsiään. Mummi laittoi padassa kaalipataa, joka oli silloisista inhokkiruuistani numero kaksi heti perunasipulilaatikon jälkeen. Taisin muuten inhota lähes kaikkia ruokia, paitsi kananmunakastiketta ja lihapullia, lihapulliakin aloin välttää sen jälkeen, kun kuulin, että niissä on sipulia. Vanhempani maistattivat viisaasti kaikkea eivätkä tyytyneet syöttämään minulle pelkkiä herkkuruokiani. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olen varmasti ollut syömisen suhteen melko mahdoton lapsi ala-asteen ensimmäisille luokille asti.

Myöhemmin kuulin, että mummin ja vaarin pataa kutsuttiin Sarpanevan padaksi. Olin silloin jo oppinut syömään lähes kaikkia ruokia. Kaalipata on nykyään yksi lempiruuistani (ehkä seuraava heti kaalikääryleiden jälkeen). Kaali on myös hyvin ekologista ruokaa, erityisesti syksyllä ja talvella. Vajaa vuosi sitten saimme häälahjaksi Sarpanevan valurautapadan. Se on vielä karhea verrattuna mummin ja vaarin käytössä pehmenneeseen, mutta teen kaikkeni, että siitä tulisi yhtä sileä.

Kaikkien texmex- ja italialaiskausieni jälkeen olen alkanut arvostaa todella paljon perinteisiä suomalaisia (tai ainakin Suomessa jo isovanhempieni lapsuuden aikaan tunnettuja) ruokia. Karjalanpaistia ja -piirakoita. Lanttulaatikkoa. Kesäkeittoa. Silakkapihvejä. Neulamuikkuja. Puikulaperunoita. Poronkäristystä. Leipäjuustoa. Hillaa ja viiliä. Monet näistä ovat lähiruokia ja valmistusainekset tuttuja ja hyvin saatavilla suomalaisista ruokakaupoista.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Nettivinkki



En ole itse Pinterestin käyttäjä, mutta seurailen sivuja päivittäin. Ideana on inspiroivien kuvien ja ideoiden jakaminen netissä. Suosittelen!

Kosmetiikkaminimalistin huomio

Käytän melko vähän kosmetiikkaa. Ennen talvea en tarvitse edes kosteusvoidetta kasvoille, tuntuu turhalta käyttää mitään, kun eroa kasvojen ihon kunnossa ei juuri huomaa. Puhdistukseen riittää kasvovesi, joten iho ei kuivu puhdistusaineistakaan. Kosmetologikin on ollut sitä mieltä, että en tarvitse kamalasti mitään muuta, joten suotta alkaisin käyttämään. Talvisin on toinen juttu, silloin iho kiristää suihkun jälkeen.




Käsivoide on toinen juttu. Pesen käsiäni melko usein saippualla ja varsinkin nyt kun ilmat ovat hieman viilenneet, kädet ja kynnet ovat alkaneet kuivua. Kuvan käsivoide (ACO SENSE & CARE Rich Care Hand Cream) on osoittautunut toimivaksi ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi (maksaa vähän alle viisi euroa apteekeissa). Sisältää silikonia, säilöntäaineita ja alkoholia, joten ei sovi niitä välttäville. Tuoteselosteen voi lukea täältä.

Aiemmin käytin AHAVAn käsivoidetta, joka oli kuitenkin hieman liian voimakkaasti hajustettu makuuni. Lisäksi se tietysti maksaa suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin tämä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Radio


kuva: tivoli audio


Haluaisin. Meillä on vähän tilaa emmekä ole kovin hifistelijöitä. Tällainen sopisi meille. Classic walnut on lisäksi aivan täydellinen väri minun makuuni.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Viikkoraportti vaatehaasteesta

Viikko kuudella vaatteella on mennyt yllättävänkin helposti. Itse asiassa olen käyttänyt niistä vasta neljää (molempia farkkuja ja mustia paitoja). Toisaalta viikko on vielä niin lyhyt aika, ettei se kerro paljon mitään. Nyt laitoin molemmat farkut ja toisen paidan pesuun, joten illan pukeutumisvaihtoehdot ovat varsin hyvin selvillä. Eipä mene aikaa vaatteiden valintaan, kun lähdemme käymään kaverimme luona.

Tähän postaukseen ei tule kuvia, koska käytössä olleet vaatteet voitte katsoa yhtä hyvin täältä. En myöskään näe aiheelliseksi esittää kuvallisessa muodossa, miten olen yhdistänyt farkut ja trikoopaidan. Helppoa!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Sohvamietintöjä

Meillä olisi todellinen tarve uudelle sohvalle, mutta emme vain ole ostaneet sellaista. Makuni on sohvien suhteen kallis ja haluaisin, että se kestäisi pitkään hyvänä kovassa käytössä. Siksi mikä tahansa sohva ei kelpaa. Esimerkiksi Ikealla on kyllä mielestäni ihan kaunis vaihtoehto (Karlstad, kuva alla), mutta en oikein luota sen kestävän useiden vuosien, saatika vuosikymmenten käyttöä.
kuva: Ikea

Sohvan pitää mielestäni näyttää tukevalta, mutta se ei saa olla jättimäinen möhkäle, jonka alle ei näe tai imuri ei yllä. Olisi kiva, jos sohva olisi myös melko kevyt siirtää.



kuva: Vepsäläinen


Adean Woody (kuva yllä) vastaa aika hyvin toiveitani. En tosin tiedä sen siirrettävyydestä ja keveydestä. Vanhemmillani on kaksi Interfacen Bahia-sohvaa (kuva alla, väri on tosin heillä eri), jotka ovat myös osoittautuneet uskomattoman kestäviksi (verhoilu on ihan paras, pikkusiskoni on pari kertaa piirtänyt vaaleaan sohvaan kuulakärkikynällä isot kuviot, mutta se on lähtenyt pesussa kokonaan pois!). Bahia on kuitenkin minun makuuni liian "möhkäle", haluaisin siromman sohvan.

kuva: Interface


Jos nyt saisin päättää, haluaisin tuon Adean Woodyn. Luultavasti hankimme sohvan kuitenkin vasta seuraavaan kotiin.

Äiti-kulta


Sain viikonloppuna äidiltä Kalevala Korun hopeisen Pore-kaulakorun. Erityisen ihanaa saada tällainen lahja yllättäen, odottamatta ja ilman mitään merkkipäivää. Kiitos, äiti!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Ne kuusi



Kuuden vaatteen haasteeseen valitsemani vaatteet ovat tässä. Toistaiseksi ei ole tullut vielä mieleen käyttää muita vaatteita, tosin tänään tuntui, että lempivillatakkini (josta voi nähdä kuvan tässä postauksessa) hymyili minulle osaaottavasti.


Valitsin mukaan nämä:

Harmaat farkut (J. Lindeberg)
Ostin nämä lukioaikoina (eli neljä-viisi vuotta sitten) alennusmyynnistä. Itse asiassa shoppailuseurana ollut pikkuveljeni maksoi farkut jostain syystä, jota en nyt enää millään muista. Nämä ovat maailman mukavimmat housut ja olleet todella kovassa käytössä, mutta välillä myös joitain kuukausia lähes käyttämättöminä kaapissa. Odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä kuluvat lopullisesti puhki. En ole löytänyt samanlaisia tilalle. Olen kyllä sovittanut saman merkin saman mallisia farkkuja, mutta ne eivät ole jostain syystä kuitenkaan istuneet yhtä hyvin.

Siniset farkut (Denim Birds)
Nämä ovat myös alennusmyyntilöytö. Tavalliset ja aika tylsät, kapealahkeiset farkut. Ehkä siksi ne ovatkin olleet niin paljon käytössä ja ajattelin niiden palvelevan hyvin tässäkin haasteessa. Farkut ovat luomupuuvillaa, mutta olen ollut vähän pettynyt materiaalin "huokoisuuteen" ja siihen, miten pian kankaan pinta kuluu vaaleaksi.

Musta trikoopoolo (Indiska)
Ostin poolon minulle tyypillisen pitkäaikaisen harkinnan jälkeen Helsingissä asuessani pari vuotta sitten. Tämä on lempipaitani talvella, sillä malli on todella hyvä ja poolokaulus sopivan löysä. Kangas on ihanan pehmeää, ohutta ja joustavaa. Tämä paita on kuitenkin ollut koko kesän käyttämättä helteiden vuoksi.

Musta 3/4-hihainen paita (H&M)
Tämä paita on ihan rehellinen heräteostos, mutta todella onnistunut sellainen. Olimme tuoreen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa kävelyllä Helsingin keskustassa. Kesäilta viileni yllättävän äkkiä, mutta emme halunneet vielä lähteä koteihimme. Melkein kaikki vaatekaupat olivat menneet kiinni ja kävelimme Kruununhaasta keskustaan, josta ostin tämän H&M:n puuvillatrikoopaidan. Tämäkin paita on ohutta ja joustavaa materiaalia ja mukavuutensa ja helppoutensa vuoksi ollut kovassa käytössä.

Harmaa neuletakki (Gant)
Tämä neuletakki on kaverini vanha. Malli ei sopinut hänelle ja neule lojui kaapissa käyttämättömänä, kunnes hän keksi tarjota sitä minulle. Ihanan lämmin villainen (mutta vähän kutittava) neule päätyi minulle ahkeraan käyttöön.

Tummanharmaa liivimekko (Aventura)
Ostin tämän ollessani äidin kanssa vaateostoksilla. Kiersimme kauppoja, joissa en yleensä käy ja joista äitini ostaa vaatteensa. Liivimekko oli sellainen, jota olin pitkään etsinyt ja mitoitus oli minulle hyvä. En tosin "voinut" käyttää tätä yliopistolla, sillä eräällä tuntemallani fuksilla oli ollut samanlainen jo ennen minua.



Aika harmaasävyistä! Tosin noista vaatteista en yleensä käytä kerrallaan kahta harmaata. Kaveripiirissä olen tunnettu harmaisen vaatteiden suosimisestani.