keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kauniit hampaat (irvessä)

Tuli yhtäkkiä töissä mieleen syntymäpäivälaulu, jonka kirjoitin joskus lukiossa. Melodia Danny Boy.


Tän iltapäivän olen niinkuin haamu
mun silmät ärtyy niinkuin ennenkin
ja vasemmassa poskessa on naarmu
vaan hymyillä mä jaksan kuitenkin

Mä olen kaunis,
sitä ei vain huomaa,
mun ulkomuoto tuskin pysäyttää.
Sä kysyt, onko yhtään mitään henkevää?
Ja vastaan: kauniit hampaat,
mutta tyhjä pää.

Mun silmissäni ruusunpuna hohtaa
ja hiukset niinkuin paju vihertää
kun peilin eessä oman kuvan kohtaa
on turha mitään koittaa selittää

Mä anon: Kerro, kerro, kiltti kuvastin?
et oonko kaunein, viisain, ihanin?
Yhdeksäntoista pitkää vuotta odotin
Ja yhtä pinnallinen oon kuin ennenkin.


Halusin vain jakaa tämän teidän kanssa.

torstai 6. elokuuta 2009

Ruokaa pitää joka tapauksessa syödä

Olen rasvannut töissä kynsinauhoja ja lähettänyt sähköpostia vanhoille kavereille. Aamupäivät syön kirsikkatomaatteja ja suklaata, mikä ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä.

Ruokakaupassa tuli taas kamala ällötys kaikkea siellä myytävää ruokaa kohtaan. Ajattelin, että ostaisin vain perunoita ja porkkanoita ja lähtisin kotiin niitä keittelemään. Mutta olen koko ajan liikkeessä ja tarvitsen nopeampaa syötävää. Töissäkäynnin vika. Vaikka olenkin onnellinen työpaikasta. Ruoka-aineissa ällötti lisäaineiden määrä ja se, miten kaukaa ne oli tuotu. Olin ostaa mustikkakeittoa, mutta sitten ajattelin, että teen sitä paljon mieluummin itse. Siinä oli tuoteselosteen mukaan pakastemustikkaa n. 30% ja kaikkea moskaa ihan kamalasti. Leivän ei mun mielestä tarvitse tosiaankaan säilyä kahta viikkoa. Katselin paperipussileipiä ja ne olivat kaikki liian isoja. Miksi en asu leipomon vieressä? Sitten katsoin leipiä, jotka oli pakattu suojakaasuun ja paistetaan itse. Valmistusmaavaihtoehdot Ranska tai Alankomaat. Syökööt Ranskalaiset itse omat leipänsä, minä päätin leipoa viikonloppuna. Kun muutan Turkuun, voitaisiin vuoroviikoin leipoa leipää kaveriporukalla. Muutenkin yhteisruoanlaitto/ vuorottelu kiinnostaa; tuntuu järkevältä tehdä isoja määriä, varsinkin kun kotona on tottunut laittamaan ruokaa kahdelletoista. Tuntuu katsokaat tyhmältä leipoa normaali iso leipätaikina ja syödä niitä sitten pakasteesta viikkotolkulla. Voitaisiin jakaa tuore leipäerä heti ja ensi viikolla joku muu leipoisi. Samalla voitaisiin kyläillä luontevasti niinkuin ennenvanhaan. Kiinnostuneita?