maanantai 18. toukokuuta 2009

Yhteisöelämän ihanuutta

Ollaan saatu kesäkämppis, sama kuin viime kesänäkin. Uskomatonta, että nyt on sitten ihan oikeasti jo kesä. Vaikka ollaanhan hoettu ja kauhisteltu jo pitkään, että miten se sittenkin, loputtoman pitkien talvikuukausien jälkeen, tuli tavallaan niin nopeasti ja ennen kaikkea yllättäen. Parvekkeella on sähkögrilli, jonka eräs ystävä jätti sinne sillä ajatuksella, että grillaa luultavasti enemmän meillä kuin kotonaan. Eilen grillattiin maissia.

Myös Teemu on muuttanut Helsinkiin kesäksi. Minulla on nyt kaksi viikkoa melkein oikeaa lomaa (ainoastaan yksi koulujuttu pitää tehdä). Täällä on sekaista, mutta ei varsinaisesti ahdasta. Jaan tällä hetkellä huoneeni kesäkämppiksemme kanssa, toisilla kahdella tytöllä on omat huoneet. Kesäkuun aikana toiseen niistä muuttaa todennäköisesti vielä tämän kämpän viides tyttö. Tilan raivaamiseksi ajattelin pakata kirjahyllyni sisällön muuttolaatikoihin. Se piti tehdä tänään, mutta jäi huomiselle.

Näin monta ihmistä samassa asunnossa on monelle kauhistus, mutta minusta se on vain mukavaa ja tietysti ekologista. Tiedän, että yksin asumisessa on puolensa, mutta rahan ja ekologisuuden takia valitsen mieluummin kimppakämpän. Kaikenlaista on järkevää jakaa. Yksi suihku ja keittiö riittää hyvin meille viidelle. Ruokaa voi tehdä kaapin isoimmalla kattilalla eikä se pilaannu. Nettilasku tasataan ja yhdestä hesarista riittää lukemista kaikelle. Ei tarvi olla jokaisella omaa mikroa, imuria, vedenkeitintä, pyykkikonetta. Jos on poissa kotoa, kenenkään ei erikseen tarvitse tulla kastelemaan kukkia. Jos unohtaa avaimen sisälle, joku tavallisesti on avaamassa oven kun tulee töistä. Mietin pitkään, mikä kimppa-asumisessa sitten voisi ärsyttää. Aina kun olin kekivinäni jotain, keksin kuitenkin tilalle jonkin hyvän puolen. Yksityisyyttä ei ole niin paljon kuin joskus haaveilisi. Kämppisten puheluista kuulee aika suuren osan ja hekin kuulevat minun puheluni. Toistaalta on kuitenkin helpottavaa kun huonona päivänä täällä on joku, jonka kanssa voi jutella jos sattuu huvittamaan, mutta joka ei vaadi sitä. Siisteyskäsityksissa on eroja, mutta parhaimmillaan yhteisön paine motivoi siivoamaan (sitä ei tosin aina uskoisi täällä asuessaan, mikä on viime aikoina ollut pitkälti minun vika...). En silti vaihtaisi näitä kämppiksiä. Tai... elokuun jälkeen viimeistään vaihdan. Muut kuviot kutsuvat, toivottavasti Turku. Ikävä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti