maanantai 4. toukokuuta 2009

Kuluttajatietoutta ja kampaamopelkoa

Tänään olin vilpittömissä aikeissa lähteä puoluetoimistolle erääseen tapaamiseen, mutta kolmosen ratikka oli yli puoli tuntia myöhässä! Se ei ehkä kuulosta oudolta, jos ei tiedä, että kolmonen kulkee normaalisti ehkä kolmen minuutin välein. Olkoonkin, että se johtui varmaan päivällä tehdystä raiteiden korjauksesta tms. Jätin kokouksen väliin ja tulin kotiin syömään puoli pussillista Truly Juicy Exotic Affairsia. Puoli pussillista (110g/2=55g) on tietystikin aivan liian vähän. Silti olen tyytyväinen, että karkkipusseja on nykyään olemassa pieniäkin kokoja. Ensiajatuksena on tietysti, että se lisäisi pakkausjätteen määrää, mutta omalla kohdallani asia on niin, että ostan suunnilleen yhden karkkipussin viikossa riippumatta siitä, onko se pieni vai iso. Nyt kun vain keksisivät laittaa irtokarkkihyllylle saataville pieniä paperipusseja, alle puolet siitä koosta, mitä tämänhetkiset ovat. Pitääkin lähettää sähköpostia valmistajille.

Olen kova lähettelemään palautetta ja arvioimaan saamaani palvelua netissä. Tiedän, että jotkut saavat tällaisesta mystery shopper -tyylisestä jutusta palkkaakin, mutta itse teen sitä vain siksi, että haluan hyvän palvelun ja valikoiman tuovan yritykselle menestystä ja laajaa asiakaskuntaa. Boikotti on monissa tapauksissa hyvä juttu, mutta carrot mob vielä toimivampi. Tietysti on syytä suhtautua kriittisesti kuluttamiseen yleensäkin. Palveluiden kuluttamiseen haluaisin silti kannustaa. Haluaisin kannustaa ostamaan leivän pienestä leipomosta ison leipätehtaan sijaan, käymään toisinaan kahvilassa, vaikka kotonakin saa kahvia ja viemään rikkinäiset kengät suutarille uusien ostamisen sijaan.

Edelliseen liittyen; vein tänään kahdet kengät suutarille. Liikkeen tuomio lankeaa huomenna, kun saan kengät takaisin. Viedessä palvelu oli valitettavan välinpitämätöntä. Se saa minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi. Juuri välinpitämättömän tai tylyn palvelun vuoksi minulle on myös muodostunut kampaamokammo. Koskaan hiuksiani ei ole leikattu mitenkään traumaattisen kamalasti, mutta pelkään kampaajalle menemistä, koska koen lähes poikkeuksetta olevani ei-toivottu asiakas. Olen liian herkkä sille, jos minulle ei hymyillä tai ei kuunnella loppuun asti, mitä toivoisin hiuksilleni tehtävän. Voi olla, että menen kampaajalle sen verran varautuneena ja pelokkaana, että se vaikuttaa saamaani palveluun. Jaossa olisi siis yksi kanta-asiakas ystävälliselle kampaajalle alueella Helsinki-Salo-Turku. Ei mikään mahdoton tapaus ja hiuksetkin ihan ok kunnossa, mitä nyt edellisestä leikkauksesta on sattuneesta syystä aikaa noin puoli vuotta. Salon Plazan Hairlekiinissa on kyllä ollut aika mukavaa palvelua. Varmasti muuallakin on, mutta kampaamopelkoni aiheuttamien pitkien käyntivälien vuoksi en ole testannut kovin montaa paikkaa. Tämä on aikalailla verrattavissa joidenkin ihmisten hammaslääkäripelkoon, tosin itse en siitä kärsi. Ystävällistä kampaajaa saa suositella! Maksan mielelläni hyvästä palvelusta vaikka vähän enemmänkin.

2 kommenttia:

  1. Mä en käy kampaajalla, ne kuitenkin vaan leikkaisivat mun huonokuntoiset latvat eli lähes koko hiukset pois ja toistaiseksi haluan vielä olla pitkien hiusten kanssa. Hammaslääkäreillä käyn, koska on pakko. En tavallaan pelkää, mutta yhtälailla olen herkkä epäystävällisyydelle(hammaslekurilla syyttely on yleistä). Saatan alkaa vaikka itkemään, ja se on aika epäsoveliasta.

    VastaaPoista
  2. Mä oon saanu hyvää palvelua Hkissä Sirpa Mansnerilla, ja Treella Placessa, tosin täytyy myöntää, että kyseiset kampaamot ovat myös hitusen pieniä kampaamoja kalliimpia paikkoja, joihin suuren koon vuoksi mahtuu myös monenlaista kampaajaa. Oon aivan samaa mieltä, että palveluiden käyttöön pitäis kannustaa, että niiden taso pysyis hyvänä! Mitä ei vaadita, ei myöskään saa. Sitä paitsi se on ekologista, ja levittää hyvää mieltä ympäristöönsä. Mulla on sulle Anna paljon asioita, kävin tänään Apollossa :P

    VastaaPoista