keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kaleidoskooppisilmät

Vanha nahkatakkini (se kanervan värinen, jonka olette ehkä nähneet) kaipaa jonkinlaista käsittelyä, pinta on ihan koppura. Mehiläisvahapurkki olisi valmiina, mutta se tekee takin kuitenkin ihan tahmeaksi ja mehiläisen hajuiseksi. Saisin varmaan kaikki hyönteiset kimppuuni. Netistä luin jostain, että eräs ranskalainen liike käyttää nahkatakkien käsittelyyn perinteistä nivea cremeiä, sitä sinisessä peltipurkissa myytävää. Ei sekään tuoksu erityisesti miellytä, mutta voisin kokeilla. Saisi takki vähän jatkoaikaa...

Ylikemiallisen tuntuiset kosmetiikkatuotteet joutavat työkalupakkiin, itse luotan tällä hetkellä apteekin perusvoiteen, myrkkydeodorantin ja hammastahnan lisäksi eniten kahviin, merisuolaan, hunajaan ja oliiviöljyyn. Jauhetusta kahvista tulee hyvä ja sopivan rasvainen kuorinta-aine (kannattaa käyttää edelliseen kahvinkeittoon käytettyjä puruja), oliiviöljy sopivassa määrin kosteuttaa hyvin. Hunaja sopii kasvojen kuorintaan herkälle iholle, edellyttäen ettei kärsi pahasta siitepölyallergiasta. Merisuolalla kuorin lähinnä polvien ihon (sitäkin on myynnissä sellaista kallista kosmetiikkamerkin pussiin pakattua, mutta kilo karkeakiteistä maksaa muistaakseni alle euron ruokakaupassa). Luonnonkosmetiikan huono puoli on se, että mömmöt pilaantuvat säilöntäaineettomana nopeasti. No, ehkä ei kuitenkaan mikään edellä mainituista. Auringon polttamaa ihoa rauhoittaa kermavaahto, ihan tosi. Tämänkin olen itse testannut.

Kaikki näyttää nyt kesältä. Minulla on varmasti kaleidoskooppisilmät.

3 kommenttia:

  1. kesäkesäkesä. Tuun 17.päivä sunnuntaina, koska 16.päivä menee äänityksissä. Kivaa kun päivität nykyään usein.

    VastaaPoista
  2. mistäs mä just luin luonnonkosmetiikasta.. olikohan se trendissä vai oliviassa vai missä. alkoi houkuttaa nimittäin sen luettuani :) hyvä kuulla että se tepsii myös lehtiartikkelin ulkopuolisessa elämässä

    VastaaPoista
  3. Kittilässä ei vielä näytä aivan kesältä, mutta kevät tuntuu vahvasti. Jäät ovat lähtemässä, niitä seurailen pappilan ikkunasta. Näyttävät melkein paikalleen sulavan, en pääsekään kuulemaan jään rätinää ja pauketta. Luonto on ihmeellinen, sitä en voi muuta kuin ihmetellä. Tunturit, joki, puut, eläimet, kaikki. Parasta on istua porukalla kodalla, rupatella nuotion ääressä.

    Kiitos viestistäsi, Anna. Oon ajatellut sua paljon. Mulla on se etu, että sä kirjoitat blogia, josta voi lukea edes vähän sun kuulumisia :) Sä kirjoitat hyvin, tekstejäsi on mukava lukea. Lupaan ostaa seuraavan ja sitä seuraavan kirjoittamasi kirjan :D

    Mutta kuule, mä oon taas viikon päästä Helsingissä; tule kahville joku ilta!

    <3' Minna

    VastaaPoista