keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Joskus ihan kaikki vaan onnistuu







Kesäkämppikseni poikaystävä tulee myös tänne kesäksi! Olen siitä tosi iloinen, koska ei olisi kenenkään kannalta mukavaa, jos täällä olisi vain paras kaverini ja poikaystäväni. On meillä monesti mukavaa kolmestaankin, mutta parempi on, jos molemmat pojat ovat täällä. Eilen käytiin Teemun kanssa kävelyllä Arabiassa ja Vanhankaupungin alueella. Helsinki on kaunis. Täällä on meri joka puolella niin lähellä.

Ollaan saatu myös toinen kesäkämppis nyt pois muuttavan tilalle. Jos joku on jo pudonnut kärryiltä näiden mun kämppisten suhteen, niin selvennettäköön, että kun matikanopiskelijakämppis pian muuttaa pois, tähän jää lisäkseni nämä kaksi kesäkämppistä, joista toinen on uusi tuttavuus, ja kondiittoriksi opiskeleva kämppikseni (se, joka tuo niitä ihania kakkuja ym.) :)

torstai 21. toukokuuta 2009

Hääkengät


Löysin vihdoin etsimäni. Korkkari37:n mallikappalekengät. Alennuksen jälkeen hintaa oli jäljellä vielä 59e, mutta ei tuntunut yhtään pahalta maksaa sen verran. (klikkaa kuva isommaksi)

maanantai 18. toukokuuta 2009

Yhteisöelämän ihanuutta

Ollaan saatu kesäkämppis, sama kuin viime kesänäkin. Uskomatonta, että nyt on sitten ihan oikeasti jo kesä. Vaikka ollaanhan hoettu ja kauhisteltu jo pitkään, että miten se sittenkin, loputtoman pitkien talvikuukausien jälkeen, tuli tavallaan niin nopeasti ja ennen kaikkea yllättäen. Parvekkeella on sähkögrilli, jonka eräs ystävä jätti sinne sillä ajatuksella, että grillaa luultavasti enemmän meillä kuin kotonaan. Eilen grillattiin maissia.

Myös Teemu on muuttanut Helsinkiin kesäksi. Minulla on nyt kaksi viikkoa melkein oikeaa lomaa (ainoastaan yksi koulujuttu pitää tehdä). Täällä on sekaista, mutta ei varsinaisesti ahdasta. Jaan tällä hetkellä huoneeni kesäkämppiksemme kanssa, toisilla kahdella tytöllä on omat huoneet. Kesäkuun aikana toiseen niistä muuttaa todennäköisesti vielä tämän kämpän viides tyttö. Tilan raivaamiseksi ajattelin pakata kirjahyllyni sisällön muuttolaatikoihin. Se piti tehdä tänään, mutta jäi huomiselle.

Näin monta ihmistä samassa asunnossa on monelle kauhistus, mutta minusta se on vain mukavaa ja tietysti ekologista. Tiedän, että yksin asumisessa on puolensa, mutta rahan ja ekologisuuden takia valitsen mieluummin kimppakämpän. Kaikenlaista on järkevää jakaa. Yksi suihku ja keittiö riittää hyvin meille viidelle. Ruokaa voi tehdä kaapin isoimmalla kattilalla eikä se pilaannu. Nettilasku tasataan ja yhdestä hesarista riittää lukemista kaikelle. Ei tarvi olla jokaisella omaa mikroa, imuria, vedenkeitintä, pyykkikonetta. Jos on poissa kotoa, kenenkään ei erikseen tarvitse tulla kastelemaan kukkia. Jos unohtaa avaimen sisälle, joku tavallisesti on avaamassa oven kun tulee töistä. Mietin pitkään, mikä kimppa-asumisessa sitten voisi ärsyttää. Aina kun olin kekivinäni jotain, keksin kuitenkin tilalle jonkin hyvän puolen. Yksityisyyttä ei ole niin paljon kuin joskus haaveilisi. Kämppisten puheluista kuulee aika suuren osan ja hekin kuulevat minun puheluni. Toistaalta on kuitenkin helpottavaa kun huonona päivänä täällä on joku, jonka kanssa voi jutella jos sattuu huvittamaan, mutta joka ei vaadi sitä. Siisteyskäsityksissa on eroja, mutta parhaimmillaan yhteisön paine motivoi siivoamaan (sitä ei tosin aina uskoisi täällä asuessaan, mikä on viime aikoina ollut pitkälti minun vika...). En silti vaihtaisi näitä kämppiksiä. Tai... elokuun jälkeen viimeistään vaihdan. Muut kuviot kutsuvat, toivottavasti Turku. Ikävä tulee.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Ihana kämppis <3


Kadehtikaa mun kämppistä, joka opiskelee kondiittoriksi ja tuo meille koulun jälkeen esimerkiksi tällaisia. Voin sanoa, että ei pelkästään NÄYTÄ hyvältä.

Mustaherukkaa

Nahkatakista tuli paljon parempi niveakäsittelyn jälkeen. Kädetkin tykkäsi. Nivea Creme taitaa olla hajustamatonta. Muistin, että haju olisi ollut epämiellyttävä, mutta se olikin tosi mieto. Hajuvedet ovat mielenkiintoisia, mutta en pidä siitä, että kosmetiikkaa hajustetaan. Tigin Queen for a Day on muuten loistava muotoilutuote (antaa oikeasti tuuheutta lasimaisillekin hiuksille pitkäksi aikaa), mutta se haisee niin voimakkaasti limsalle, että rajoitan sen käyttöä. Tuoksu ei sinänsä ole ollenkaan paha, minua vain ärsyttää se, jos ihmiset kommentoivat metrin päästä, että tuoksun joltain. Joissain tilanteissa saatan kyllä laittaa käyttämääni Sergio Tacchinin Best -hajuvettä (huom. ihan eri asia kuin Sergio Tacchinin Best Donna!) aika reippaasti. Sen tuoksu on sellainen, joka ei ala ärsyttää minua tuntienkaan päästä. Laitan sitä välillä nukkumaan mennessä. Mustaherukka taitaa olla se elementti, joka tekee siitä niin oman tuntuisen.


Mustaherukasta puheenollen, tein äidille äitienpäivänä aivan ihanan makuista mustaherukka-juusto -hyydykekakkua, jonka reseptin löysin netistä. Helppoa ja hyvää, reseptiä markkinoidaan kevyenä ja ehkä se onkin sitä johonkin toiseen juustokakkuun verrattuna, vaikka sokerista tuokin on ja siihen tulee mm. flora vanillaa. Linkistä pääsee reseptiin, suosittelen!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kaleidoskooppisilmät

Vanha nahkatakkini (se kanervan värinen, jonka olette ehkä nähneet) kaipaa jonkinlaista käsittelyä, pinta on ihan koppura. Mehiläisvahapurkki olisi valmiina, mutta se tekee takin kuitenkin ihan tahmeaksi ja mehiläisen hajuiseksi. Saisin varmaan kaikki hyönteiset kimppuuni. Netistä luin jostain, että eräs ranskalainen liike käyttää nahkatakkien käsittelyyn perinteistä nivea cremeiä, sitä sinisessä peltipurkissa myytävää. Ei sekään tuoksu erityisesti miellytä, mutta voisin kokeilla. Saisi takki vähän jatkoaikaa...

Ylikemiallisen tuntuiset kosmetiikkatuotteet joutavat työkalupakkiin, itse luotan tällä hetkellä apteekin perusvoiteen, myrkkydeodorantin ja hammastahnan lisäksi eniten kahviin, merisuolaan, hunajaan ja oliiviöljyyn. Jauhetusta kahvista tulee hyvä ja sopivan rasvainen kuorinta-aine (kannattaa käyttää edelliseen kahvinkeittoon käytettyjä puruja), oliiviöljy sopivassa määrin kosteuttaa hyvin. Hunaja sopii kasvojen kuorintaan herkälle iholle, edellyttäen ettei kärsi pahasta siitepölyallergiasta. Merisuolalla kuorin lähinnä polvien ihon (sitäkin on myynnissä sellaista kallista kosmetiikkamerkin pussiin pakattua, mutta kilo karkeakiteistä maksaa muistaakseni alle euron ruokakaupassa). Luonnonkosmetiikan huono puoli on se, että mömmöt pilaantuvat säilöntäaineettomana nopeasti. No, ehkä ei kuitenkaan mikään edellä mainituista. Auringon polttamaa ihoa rauhoittaa kermavaahto, ihan tosi. Tämänkin olen itse testannut.

Kaikki näyttää nyt kesältä. Minulla on varmasti kaleidoskooppisilmät.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Korjatut kengät


Lupasin raporttia suutarista. Kyseessä oli siis Helsingin rautatieaseman suutari, nimeltään mielikuvituksekkaasti Aseman suutari. Kuvassa näet kenkien nykytilan. Olin ihan tyytyväinen työn jälkeen, hymyä työntekijältä ei edelleenkään irronnut ja palvelu oli välinpitämätöntä, mutta muuten oikein asiallista. Kengille oli tehty juuri se, mitä oli sovittu; ballerinoihin laitettu puolipohjat ja kävelykenkiin korkolaput. Ballerinojen puolipohjien väri on nyt kiva tricolori, mutta se ei haittaa minua. Toivottavasti niistä tulee uudet lempikenkäni; nyt ainakin tuntuvat jaloissa hyvältä (paitsi isovarpaan puolelle kengän suuaukon kohdalle voi tulla ensimmäisillä käyttökerroilla rakko). Hinta ei ollut käsitykseni mukaan ihan suutarien halvimmasta päästä, mutta kohtuullinen. Puolipohjat maksoivat 19,90 ja korkolaput 30 euroa. Korkkareihin laput saisi varmasti paljon halvemmalla.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Kuluttajatietoutta ja kampaamopelkoa

Tänään olin vilpittömissä aikeissa lähteä puoluetoimistolle erääseen tapaamiseen, mutta kolmosen ratikka oli yli puoli tuntia myöhässä! Se ei ehkä kuulosta oudolta, jos ei tiedä, että kolmonen kulkee normaalisti ehkä kolmen minuutin välein. Olkoonkin, että se johtui varmaan päivällä tehdystä raiteiden korjauksesta tms. Jätin kokouksen väliin ja tulin kotiin syömään puoli pussillista Truly Juicy Exotic Affairsia. Puoli pussillista (110g/2=55g) on tietystikin aivan liian vähän. Silti olen tyytyväinen, että karkkipusseja on nykyään olemassa pieniäkin kokoja. Ensiajatuksena on tietysti, että se lisäisi pakkausjätteen määrää, mutta omalla kohdallani asia on niin, että ostan suunnilleen yhden karkkipussin viikossa riippumatta siitä, onko se pieni vai iso. Nyt kun vain keksisivät laittaa irtokarkkihyllylle saataville pieniä paperipusseja, alle puolet siitä koosta, mitä tämänhetkiset ovat. Pitääkin lähettää sähköpostia valmistajille.

Olen kova lähettelemään palautetta ja arvioimaan saamaani palvelua netissä. Tiedän, että jotkut saavat tällaisesta mystery shopper -tyylisestä jutusta palkkaakin, mutta itse teen sitä vain siksi, että haluan hyvän palvelun ja valikoiman tuovan yritykselle menestystä ja laajaa asiakaskuntaa. Boikotti on monissa tapauksissa hyvä juttu, mutta carrot mob vielä toimivampi. Tietysti on syytä suhtautua kriittisesti kuluttamiseen yleensäkin. Palveluiden kuluttamiseen haluaisin silti kannustaa. Haluaisin kannustaa ostamaan leivän pienestä leipomosta ison leipätehtaan sijaan, käymään toisinaan kahvilassa, vaikka kotonakin saa kahvia ja viemään rikkinäiset kengät suutarille uusien ostamisen sijaan.

Edelliseen liittyen; vein tänään kahdet kengät suutarille. Liikkeen tuomio lankeaa huomenna, kun saan kengät takaisin. Viedessä palvelu oli valitettavan välinpitämätöntä. Se saa minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi. Juuri välinpitämättömän tai tylyn palvelun vuoksi minulle on myös muodostunut kampaamokammo. Koskaan hiuksiani ei ole leikattu mitenkään traumaattisen kamalasti, mutta pelkään kampaajalle menemistä, koska koen lähes poikkeuksetta olevani ei-toivottu asiakas. Olen liian herkkä sille, jos minulle ei hymyillä tai ei kuunnella loppuun asti, mitä toivoisin hiuksilleni tehtävän. Voi olla, että menen kampaajalle sen verran varautuneena ja pelokkaana, että se vaikuttaa saamaani palveluun. Jaossa olisi siis yksi kanta-asiakas ystävälliselle kampaajalle alueella Helsinki-Salo-Turku. Ei mikään mahdoton tapaus ja hiuksetkin ihan ok kunnossa, mitä nyt edellisestä leikkauksesta on sattuneesta syystä aikaa noin puoli vuotta. Salon Plazan Hairlekiinissa on kyllä ollut aika mukavaa palvelua. Varmasti muuallakin on, mutta kampaamopelkoni aiheuttamien pitkien käyntivälien vuoksi en ole testannut kovin montaa paikkaa. Tämä on aikalailla verrattavissa joidenkin ihmisten hammaslääkäripelkoon, tosin itse en siitä kärsi. Ystävällistä kampaajaa saa suositella! Maksan mielelläni hyvästä palvelusta vaikka vähän enemmänkin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vappupohdintoja

Blogissa kuuluu ilmeisesti kertoa nyt vapun vietostaan, joten kerron. Vappuaatto meni kämppiksen kanssa pyykkiä pestessä (pestiin neljä isoa koneellista meidän kolmen tytön pyykkejä!), vappupaivänä heräsin 6.30 ja lähdin Turkuun. Jossain vaiheessa ehdin myös saada itseni Suomenmaahan (juttu näkyy ainakin toistaiseksi täällä) vähän arveluttavaan sävyyn. En nimittäin käytä ollenkaan alkoholia enkä myöskään halua skoolata muullakaan juomalla, siksi kuvateksti on vähän harhaanjohtava.

Turussa oli ihana kävellä aamulla Aurajoen rannassa, sillä ihmiset olivat vielä fiksusti selvin päin ja jokivarsi oli ehditty jo siivotakin melko hyvin. Turhaudun helposti roskan määrästä, mielestäni olisi korkea aika alkaa sakottaa roskaamisesta; kenellekään ei luulisi olevan iso vaiva viedä roskia kymmenen metrin päähän roskikseen tai kantaa niitä hetken mukanaan. Sama koskee tupakoitsijoita; tupakan tumppi on roska siinä missä mikä tahansa muukin ja se kuuluu roskikseen. Roska päivässä-liike muistaakseni jakoi aikoinaan tupakoitsijoille vanhoja filmipurkkeja matkastögiksiksi. Tiivis purkki on sopivan pieni taskuun eikä haju pääse sen läpi ainakaan kovin hyvin (sitäpaitsi tupakoitsijat haisevat joka tapauksessa tupakalle). Filmipurkkeja ei vain enää ole niin paljon liikenteessä kun on siirrytty digikuvaukseen. Hieno homma, jos joku keksii yhtä hyvän kierrätetyn purkin tuohon tehtävään. Tai vaihtoehtoisesti keksii, miten ihmiset saataisiin lopettamaan tupakanpoltto.

Nyt menen lähes tyhjälle jääkaapille miettimään, syönkö lounaaksi chili- vai soijakastiketta, muuta siellä ei juuri ole. Kaurapuuroksi taitaa mennä.

Eilen olen muistanut ajatuksissani erityisesti sinua, Sara, mutta en ehtinyt käydä koputtamassa ovellasi kun piti kiirehtiä Helsingin junaan. Toivottavasti päästään pian kiireettömälle kahvihetkelle johonkin ihanaan kahvilaan. Tai sinne Atskin näyttelyyn...