maanantai 27. huhtikuuta 2009

Hampaat niin irvessä, että kirskuu

Olen ollut tänään harvinaisen äkäinen, mutta koska olen sisäistänyt yhteiskuntamme normit mielestäni melko hyvin, en tietenkään osoittanut tuota kiukkua muille kuin puhelimessa omalle sulhaselle. Hän oli aika hyvin juonessa mukana; keksittiin mahdollisimman pahoja tapoja haukkua toisiamme. Puhuttiin pitkään ja molemmat melko vihaisina aluksi, lopulta oltiin ihan kesyjä ja nauravaisia.

Mielialasta saa puhua. Minulla on ollut jonkin aikaa melko yleisapaattinen mieli, mutta luulen sen johtuvan keväästä. Kevät tulee minulle vähän liiankin keikkuen. Olen väsynyt, ruokahalu mennyttä, surullinen, ponneton. Ei yhtään auta, että mahdollisimman moni kurssin lopputyö ja viimeinen tentti pitää saada tehdyksi. Tänään päätin mennä vihdoinkin ruokakauppaan, mutta käännyin kannoillani ovella; ei tehnyt mieli mitään ruokaa eikä mennä koko kauppaan. Kävelin korttelin ympäri ja päätin mennä sisälle. Ostin Elle-lehden ja hammastahnaa. Menin kotiin lukemaan lehteä ja ehkä tunnin kuluttua uudestaan kauppaan, vähän paremmalla menestyksellä. Ei kaupassa käyminen minulle yleensä näin tunneasia ole!

Tänään olen jättänyt lukematta huomiseen tenttiin ja saanut hyvin vähän tehtyä harjoittelustani lausuntoa ja muuta. Nyt illalla alkaa jo tuntua siltä, että tunnelin päässä on saatu lamppu vaihdettua ja aion mennä sitä katsomaan, vaikka olin jo päättänyt jäädä piiloon hämärään. Ehkä pääsen sittenkin huomisen tentin läpi, ehdinhän lukea vielä hiukan aamulla. Harjoitteluohjaajakin lähetti juuri viestin, että voisin tulla käymään huomenna hänen vastaanotollaan, niin katsotaan sitä lausuntoa yhdessä.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Norsu


Tein Teemulle norsun. Ehkä se on vähän lapsellinen ja näyttää kuusivuotiaan tekemältä, mutta se on rakkaudella tehty. Materiaalina vanha kangaskassi ja polyestervanu.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Paperikukkia


Minun kevätkukkani on paperia. Innostuin origamista muistaakseni pari vuotta sitten. Taittelen harvakseltaan ja melko helppoja juttuja. Se on terapeuttista, tarpeeksi pinnallista. Kuvan yksilö on vähän muotopuoli, mutta se oli ainoa valmis työpöydälläni, ellei sitten muiden papereiden alle ole hautautunut jokin taitelma.

Olen väsynyt ja hiukan apaattinen, koska on kamala ikävä Teemua ja koska on huhtikuu.


APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.

(T. S. Eliot)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kaanon



Tiedän, että olette jo saaneet kuulla näistä Play it Again Samista löytämistäni ihanista kengistä ja rakkaimmasta esineestäni kihlasormuksesta (joka siis on nyt vihdoin sopivaksi pienennetty (kokoa 15-) ja takaisin kädessä), mutta en voinut vastustaa näiden uusien kuvien esittelyä. Parempia kuvia tulisi, jos joskus poistuisin kameran kanssa neljän seinän sisältä tai vaihtoehtoisesti hankkisin oikeita ihmisiä kuvattavaksi. Vapaaehtoiset ilmoittautukoot. Tosin mun kameran etsimessä on tällä hetkellä jotain lähmää, niin on vähän turhauttavaa kuvata. Vaikka nämäkin kuvat on kyllä otettu sillä juuri äsken.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Puhkipalaneella tarkoitan kevättä

Olen syönyt liikaa karkkia. (Oioi, taidan jäädä Teemulle kiinni siitä, että olen ostanut karkkia ilmoittamatta. Jostain syystä tuntuu, että olen velvollinen ilmoittamaan. Ehkä siksi, että Teemu mm. maksoi eilen junalippuni Salosta Helsinkiin, koska sääli uusköyhää tyttöystävää.)

Illalla olen lähdössä kaverin synttäreille. Aamulla ilmeni, että harjoitteluni peruuntui tältä ja huomiselta päivältä. Menin siis reippaana kliinisen psykologian luennolle, joka kuitenkin oli sekin ilmeisen peruttu, mikä selveni vähitellen etsiessä luentosalia keskustakampukselta. Vein kihlasormukseni pienennettäväksi, ettei se enää putoilisi sormesta. Loppujen lopuksi päätimme, ettei sitä tarvitse pienentää kuin 0,25 mm, kokoon 14,75. Ikävää olla ilman sormusta perjantaihin asti. Ihmettelyjen, rohkeiden kyselyiden ja arkojen juorujen välttämiseksi laitoin sormeen tilalle kuvan hopeaklöntin, joka tuntuu omaan kapeaan sormukseen nähden valtavalta. Lisäksi se on vielä isompi kuin kihlasormukseni oli, mutta en pelkää sen katoamista läheskään niin paljon.


Ajattelin näyttää pienen realistisen otoksen asumukseni tilasta kuvin. Epäjärjestyshän täällä vallitsee, minun huoneeni osalta. Puhkipalaneisuus on minusta niin kevättä, etten halunnut välittää siitä. Se tekee väreistä raikkaat.



maanantai 6. huhtikuuta 2009

Every girl should have yellow tulips

Olen nauttinut koko päivän yksinolosta, vaikka olen ollut myös omituisen uupunut. Kävin aamupäivällä Stockalla lunastamassa kevättakin, jonka sain lahjaksi Teemulta. Näyttää päällä paljon paremmalta kuin roikkuvana tuon linkin mallitorson päällä. Kopsuttelin korkokengillä pitkin Helsingin keskustaa ja rakastin näkemääni. Kauneimmillaan keskusta on iltaisin liikkeiden sulkemisen jälkeen. Siellä on silloin kiireettömiä iltakävelijöitä, tyylikkäästi pukeutuneita ja hyväkäytöksisiä ihmisiä, kesällä tasokkaita katusoittajia. Erityisesti Espa on aivan ihana kesäiltaisin! Kauppatori on myös kaunis, sopivasti valaistu hämärällä. Odotan kesää Helsingissä enkä vähiten siksi, että Teemu on silloin täällä.

Kaupunkikävelyn jälkeen kävin syömässä ihania falafel-pyöryköitä Kaivopihan Unicaféssa. Jostain syystä aluksi pahvilta maistuneet Unicafén Falafelpyörykät on nykyään yksi lempiruuistani. Unicafén ruokalista pitää myös huolen siitä, etten syö niitä liian usein ja kyllästy. Lähdin Siltavuorenpenkereelle, kirjoitin hiljaisen aulan sohvilla runonpätkää ja postikorttia Teemulle, haalin terapiamateriaaleja yliopiston kaapeista ja innostuin melkein vähän liikaakin niiden suunnittelussa (niille, jotka eivät satu vielä tietämään: opiskelen yliopistossa logopediaa ja harjoitteluuni liittyen pidän ohjatusti puheterapiaa kahdesti viikossa).

Kotiin tultuani tein itselleni vadelmavaahtoa ja ison ison kupillisen maitokahvia, joka oli päivän ensimmäinen kupillinen. Nykyään naistenlehtien haastatteluissa ja muissa vastaavissa lukee ihmeen usein "en lähde aamulla ollenkaan käyntiin ennen kuin olen saanut kupillisen/kaksi kupillista/... (maito)kahvia". Toinen vastaava hokema on partureiden ja kampaajien haastatteluissa ammatinvalinnastaan sanoma "pidän hiuksesta materiaalina". Onhan se tietysti ihan sallittua sivistyksen esilletuomista ilmentää haastattelussa sitä, että on lukenut naistenlehtensä. Jotenkin nuo lauseet vain aina tökkäävät ikävästi tekstiä lukiessa. Vähitellen ammattitaitoiset toimittajat voisivat jo alkaa muotoilemaan niitä toisin. Toimittajista puheenollen, Hanna Jensen kirjoittaa tosi mukavasti.

Otsikko viittaa tulppaaneihin, jotka sain Teemulta viikonloppuna. Tuossa ne ovat maljakossa pöydällä. Kohta menen sen pöydän ääreen lukemaan pääsykokeisiin (haen opiskelemaan tätä samaa alaa Turkuun, pääsykokeen kautta). Olen rakastuneempi kuin koskaan ja tämä ei nyt liity mitenkään tuohon takkiin eikä edes tulppaaneihin.