maanantai 16. helmikuuta 2009

Olen liian tosikko leikkimään lumisotaa


Nalle saa lainata kuulokkeitani (kuulokkeet eikä mitkään kuulosuojaimet! miksi hiljaisuuden täytyisi olla passiivista, metelin puutetta?). Ne tulivat aika paljon halvemmaksi kuin ipod ja yhtä mielelläni niitä pidän, samaan käyttötarkoitukseen: kun haluan sulkea ympäristön pois. Ja muuhunkin: kun haluan hiljaisuutta, lukea kirjaa vaikka. Halusin ne, koska inhoan korvatulppia. Minulla on poikkeuksellisen kapeat korvakäytävät, joten ainoat hyvät korvatulpat olisivat teetetyt tai sitten pitäisi käyttää korvakittiä, joka ajatuksena inhottaa vielä enemmän. Sitä paitsi on hyvä, että muut näkevät, milloin en kuuntele.

Laitoin mung-pavut likoamaan idätystä varten. Kestää vielä, ennen kuin ne ovat syömäkelpoisia. Vein vaalean villakangastakkini pesulaan. Se on ollut minulla kovassa käytössä kolme talvea eikä sitä oltu kertaakaan pesty, vaikka se on useaan kertaan kastunut räntäsateessa ja alkanut haista märältä lapaselta. Vaikka märkä lapanen on aika nostalginen tuoksu, soisin sen häviävän vaatteistani nyt kun alan olla aikuisiässä. Olen liian tosikko leikkimään lumisotaa, en pidä siitä. Lumesta muuten kyllä pidän. Haluan maata hangessa ja katsoa revontulia. Sääli, että täällä etelässä ei paljon hankia näe, revontulista puhumattakaan. Silti rakastan Helsinkiä. Ja Turkua, Posiota, Dublinia, Reykjavikia, ihan vain muutaman mainitakseni. Ehkä minusta tulee liikkuva aikuinen niin kuin vanhemmistani. Stereotypioita lietsoakseni sanon, että se johtuu siitä, että äidin puolen suvussa on mustalaisverta.

Mietin tänään, miten paljon mieluummin asun kämppisten kanssa kuin yksin. Nautin todella paljon yksinolosta, mutta kotona on kiva olla jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Vaikka meillä ei paljon laiteta ruokaa yhdessä (kämppiksistä A ei laita kovin usein ruokaa ja V laittaa aika lihapitoisia ruokia), sentään juodaan kahvit yhdessä, pestään täysiä koneellisia pyykkiä (eikä sukat silti lopu kesken), tilataan vain yhtä hesaria, maksetaan yhdestä nettiliittymästä, tarvitaan vain yksi imuri, silitysrauta, sähkövatkain, omistetaan kolminkertainen määrä CD-levyjä, ja onhan tämä varmaankin ekologisempaa näin. Koska olen kasvanut suuren perheen keskellä, ajatus yksin asumisesta tuntuu jotenkin kummalliselta. Vähän kuin ajaisi autoa, jossa on ratti oikealla puolella. Saattaisi onnistua, mutta miksi kokeilisin. (Tuo vertaus oli muistaakseni Valituissa paloissa 90-luvulla.)

Tässä huoneessa tulee salakavalasti hämärä. Saniainen ja kultaköynnös ovat varjossa ja elossa olevan näköisiä. Kärsimysköynnös kaipaa mullanvaihtoa, mutta vielä ei ole tarpeeksi kevät siihen. Orkidea ja viirivehka kukkivat kukkivat kukkivat. Anopinkieli muuttaa pian takaisin Lindalle, joka on palannut Norjasta.

1 kommentti:

  1. hei yritän jälleen kerran kommentoida tai en mä mitään kommentoi vaan haluisin ilmoittaa että luen tätä ja olen kiinnostunut siitä mitä teet. tuo kuulokeidea on hauska, ja mulla on sama ongelma tulppien kanssa, että korvat alkaa sattua kun niitä käyttää. mutta tuollaisilla kuulokkeilla on varmaan hankala nukkua, ja juuri nukkuessa niitä tulppia tarviin... mua jäi häiritsemään kun en tiedä miltä näyttää viirivehka ja kärsimysköynnös. haluaisin tietää kaiken kasveista.
    t. surusilmä

    VastaaPoista