keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Meidän koti


Jouluaatosta vietettiin omassa kodissa sen verran, että ehdin ottaa kuvan. Illalliselle menimme vanhempieni luo ja tapaninpäivänä mieheni vanhempien luo. Huomatkaa lamppu, joka on erittäin mieleinen huomenlahja sulhaseltani. Vitriinikaappi on ensimmäinen huonekaluhankinta yhteiseen kotiin. Seuraavat hankinnat tulevat olemaan leveämpi sänky ja myöhemmin ehjä sohva.

Rouvaksi - vähemmän sanoja ja enemmän kuvia

Häät 5.12.2009




Häämatka Mauritiukselle



Kiitos kaikille järjestelyissä auttaneille; perheillemme, kaasolleni Wikelle, Mikael-bestmanille ja maailman parhaalle aviomiehelle.

tiistai 10. marraskuuta 2009

On niin hyvä mieli, etten malta mennä nukkumaan

Jos katsoisi nyt sisäpihalta kolmannen kerroksen ikkunaa, näkisi kaksi kynttilää ja tietokoneen sinisen valon. Söötti yhdistelmä. Käytiin Saran kanssa syömässä ulkona ja käveltiin koteihimme kiertoreittiä. Kuljettiin siksakkia näyteikkunoiden välissä. Neuvottiin yhdelle matkalaukkua vetävälle sedälle, missä on Börs ja katseltiin, kuinka se lähti kulkemaan ihan väärään suuntaan. Oli avattu uusi kliinisen näköinen luomukauppa, joka on ihan tervetullutta, koska luomukaupoille tyypillinen vihreäruskeakeltainen verraten hämyisä sisustus ja hampunhaju houkuttelee vähän rajallisempaa joukkoa asiakkaita.

Poden palkitsevaa salilla käynnin jälkeistä lihasheikkoutta, varsinaisesti kivuksi tätä ei voi sanoa. Istuutuessa joutuu rojahtamaan tuolille, kun lihakset eivät kanna samalla tavalla kuin yleensä. Suunnittelin kirjoittavani sivun kandia, kirjoitin kolmisen lausetta enkä osaa olla siihenkään kovin tyytymätön. Olen myös askarrellut hääkarkkeja. Uskomaton vaiva jonkun niin pienen takia, mutta nautin siitä. Häihin on enää alle kuukausi, ihan vähän.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Netti tuli kotiin

Blogin kirjoittamisessa on ollut melko pitkä tauko. Olen tullut asuttamaan Turkua ja pidän tästä: kaikki on niin suloisen pientä ja silti kaupunkilaista. Kirjasto on melko varmasti maailman hienoin. Kadun toisessa päässä on tuomiokirkko, kadun toisella puolella yliopisto. Lukion jälkeen ärsytti kun "kaikki" lähtivät Turkuun opiskelemaan, mutta nyt se tuntuu ainoastaan hienolta. Täällä on niin paljon enemmän vanhoja kavereita kun tajusinkaan päättäessäni muutosta. Meillä, minulla ja kämppikselläni Olgalla, on ihana pieni sauna ja takapihalla monta monta roskista eri lajin jätteille, valtavan suuri vaahtera ja pari omenapuuta.

Aika kuluu joulua ja vielä enemmän häitä odotellessa. Häihin ei ole enää edes viittäkymmentä yötä. Siinä sivussa olen aloitellut kandia ja gradua, tutustunut uusiin ihmisiin. Askartelua häihin on ihan valtavasti, koska teen niin paljon itse. Ajattelin, etten pidä yhteisiä askartelutalkoita, ellei aika lopu ihan totaalisesti kesken, mutta kaikki ovat ohikulkumatkalla tai muuten tervetulleita leikkaamaan hääkarkkirasioita tai solmimaan paperinarua. Valmistelut on kaikenkaikkiaan saatu aika pitkälle. Ainoa juttu, jonka eteen ei olla vielä tehty paljoakaan on studiokuvauksen varaaminen. Ollaan kysytty tarjousta yhdestä paikasta, mutta mietityttää se, että kuvia ei saa omaan käyttöön digitaalisessa muodossa. Toisaalta meille on tulossa myös kirkkoon ja juhlaan valokuvaaja, jonka kuvia voisi sitten kehittää enemmänkin. Valokuvaamoa Salosta saa suositella.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kauniit hampaat (irvessä)

Tuli yhtäkkiä töissä mieleen syntymäpäivälaulu, jonka kirjoitin joskus lukiossa. Melodia Danny Boy.


Tän iltapäivän olen niinkuin haamu
mun silmät ärtyy niinkuin ennenkin
ja vasemmassa poskessa on naarmu
vaan hymyillä mä jaksan kuitenkin

Mä olen kaunis,
sitä ei vain huomaa,
mun ulkomuoto tuskin pysäyttää.
Sä kysyt, onko yhtään mitään henkevää?
Ja vastaan: kauniit hampaat,
mutta tyhjä pää.

Mun silmissäni ruusunpuna hohtaa
ja hiukset niinkuin paju vihertää
kun peilin eessä oman kuvan kohtaa
on turha mitään koittaa selittää

Mä anon: Kerro, kerro, kiltti kuvastin?
et oonko kaunein, viisain, ihanin?
Yhdeksäntoista pitkää vuotta odotin
Ja yhtä pinnallinen oon kuin ennenkin.


Halusin vain jakaa tämän teidän kanssa.

torstai 6. elokuuta 2009

Ruokaa pitää joka tapauksessa syödä

Olen rasvannut töissä kynsinauhoja ja lähettänyt sähköpostia vanhoille kavereille. Aamupäivät syön kirsikkatomaatteja ja suklaata, mikä ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä.

Ruokakaupassa tuli taas kamala ällötys kaikkea siellä myytävää ruokaa kohtaan. Ajattelin, että ostaisin vain perunoita ja porkkanoita ja lähtisin kotiin niitä keittelemään. Mutta olen koko ajan liikkeessä ja tarvitsen nopeampaa syötävää. Töissäkäynnin vika. Vaikka olenkin onnellinen työpaikasta. Ruoka-aineissa ällötti lisäaineiden määrä ja se, miten kaukaa ne oli tuotu. Olin ostaa mustikkakeittoa, mutta sitten ajattelin, että teen sitä paljon mieluummin itse. Siinä oli tuoteselosteen mukaan pakastemustikkaa n. 30% ja kaikkea moskaa ihan kamalasti. Leivän ei mun mielestä tarvitse tosiaankaan säilyä kahta viikkoa. Katselin paperipussileipiä ja ne olivat kaikki liian isoja. Miksi en asu leipomon vieressä? Sitten katsoin leipiä, jotka oli pakattu suojakaasuun ja paistetaan itse. Valmistusmaavaihtoehdot Ranska tai Alankomaat. Syökööt Ranskalaiset itse omat leipänsä, minä päätin leipoa viikonloppuna. Kun muutan Turkuun, voitaisiin vuoroviikoin leipoa leipää kaveriporukalla. Muutenkin yhteisruoanlaitto/ vuorottelu kiinnostaa; tuntuu järkevältä tehdä isoja määriä, varsinkin kun kotona on tottunut laittamaan ruokaa kahdelletoista. Tuntuu katsokaat tyhmältä leipoa normaali iso leipätaikina ja syödä niitä sitten pakasteesta viikkotolkulla. Voitaisiin jakaa tuore leipäerä heti ja ensi viikolla joku muu leipoisi. Samalla voitaisiin kyläillä luontevasti niinkuin ennenvanhaan. Kiinnostuneita?

torstai 23. heinäkuuta 2009

Vuodenajoista ja muusta tylsästä, palkkapäivänä heinäkuussa

Olen syönyt liikaa pannacottaa ja yhä tekisi mieli lisää. Käytiin Teemun kanssa leppoisalla puolen tunnin lenkillä ja se teki hyvää. Taitaa olla aika juoda kupillinen matéta pitkästä aikaa.

Odotan syksyä ihan kamalasti. Minun mielestä Suomen kesä ei ole liian lyhyt, mutta se saisi olla useammin. Voisi olla vuorotellen kesä ja syksy ja välissä viikko kaamosta, jolloin olisi loma. Toisaalta nykyään, kun täällä asutaan sisätiloissa, ei ole niin väliä, mikä vuodenaika on.

Katsokaan Tiitus Petäjäniemen töitä! Loistavaa luomisvoimaa.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Banaanilaatikot ovat kauniita. Niitä on pakannut joku jo ennen minua.


Ystäväni Jaakko kävi kylässä. Juotiin mehua ja syötiin mustikkapiirakkajäätelöä. Luettiin sisustuslehteä ja Turun karttaa.

Muutto alkaa hitaasti viikon päästä, jos kaikki menee toiveideni mukaan. Olen aloittanut pakkaamisen kahteen banaanilaatikkoon. Kirjahyllyn kirjat on myös pakattu. Saataisiin siirtoauto Turkuun, mieluiten paku, niin vietäisiin tavaroita sillä. Vien ensin sinne lautasen, lusikan, kattilan, juustohöylän ja muuta oleellista. Töiden takia olen etuoikeutettu ja velvoitettu asumaan Helsingissä vielä lähes koko elokuun.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Wasn't it yesterday?

Tänä kesänä minut on kutsuttu näkemään, kun neljä kertaa kaksi kaveriani vihitään. Neljät häät on paljon, enemmän kuin yhtenäkään kesänä aikaisemmin.

Lapsuudenystäväni Hanna ja Eetu vihitään elokuussa. Heistä tulee mieleen tämä laulu, sillä vaikka en olekaan kantanut pientä Hannaa sylissäni tai juurikaan nähnyt Eetun leikkivän, olen tuntenut heidät vähän päälle kymmenenvuotiaasta. Wasn't it yesterday?

Sunrise, sunset

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Miltä kuulostaa?

2h, kk, kph, s

38,5 m2

rakennusvuosi 1932 (lue: kivitalo ja korkeat huoneet)

yliopisto toisella puolella katua

lattiat: parkettia

yleiskunto: hyvä

oma pyykkikone ja astianpesukone, jääkappipakastin valmiina

vuokra: oikein kohtuullinen

valoisa asunto, kiva pohjaratkaisu


Kuulostaako minun uudelta kodilta, mitä?! Olin jo ihan varma, ettei ikinä saataisi sitä kun oli muitakin hakijoita.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Aamu

Olen herännyt jo kauan, kauan sitten. Luin Hesarin ja tulin takaisin sängylle syömään kämppiksen lokerosta otettua päärynämehujäätä aamupalaksi. Raidallinen ja pehmeä miesten teepaita on paras yö- ja aamuasu.

Olen pessyt pyykkiä viimeksi varmaan lähes kuukausi sitten ja olisin hukassa, jos jostain ei vähän väliä ilmestyisi pestyjä pyykkejäni pienissä, siisteissä pinoissa, joista riittää vain hetkeksi. Kotitonttu.

Odottelen Teemua lounaalle, joka on suunnitteluasteella. Uunirosamundaa ja tuorejuustoa täytteeksi. On hiljaista, ainoastaan minä ja Viena kotona, molemmat sängyillään tietokone sylissä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Lyhyesti

Olen varmaan unohtanut kertoa, että pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan logopediaa. Saan silti pitää paikan myös Helsingin yliopistossa, mikä oli kiva kuulla.

Ja yksi toive. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka lukee tätä blogia tai lukeeko juuri kukaan, joten olisi kiva, jos vaikka vain kuittaisitte kommentointiin lukeneenne. Ei tarvitse olla mikään älykäs ja oivaltava kommentti aina.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Högsåra


Högsåra on niin kaunis. Metsän keskellä polku yhtäkkiä levenee ja siinä on meidän autio vaalea hiekkaranta, jonka reunoilla kasvaa mäntyjä. Nuotiopaikka ja riippumatto, jonka joku kulkija on sinne kai jättänyt. Haaksirikkoutunut olo, koska siellä ei näy muita. Välillä ohi menee isoja laivoja, joiden aaltoihin juosta nopeasti uimaan. Pannukahvi on hyvää. Syödään tuhkaperunoita ja katkaraputuorejuustoa. Uskalletaan jättää tavarat koottuihin telttoihin, kun mennään vierassataman saunaan saunomaan. Nukkumaan menen vasta kun hiukset ovat kuivaneet. Silti yöllä palelee vähän enkä tiedä, pitäisikö lisätä vaatetta. Sunnuntaiaamuna Farmors Caféssa minun tekee yhtäkkiä mieli puhua sujuvammin ruotsia ja osata purjehtia. Voisin muuttaa tänne.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Längtan bort

On lämpimämpää kuin aikoihin. Töistä palatessa nautin hiostavasta lähijunasta. Ulos astuessa junan lattian ja laiturin väliin jäävästä raosta tulee huumaavaa kuvottavaa hajua, josta ei kuuluisi pitää. Uusien sandaalien nahkaisiin sisäpohjiin palaa tummat ja kiiltävät varpaanjäljet. Ihossani on rusketusrajoja enemmän kuin rusketusta, nenänvarteni yhdeksän pisamaa kukoistavat. Makaan parvekkeen ovi auki petaamattomalla sängyllä mahallani ja varon sotkemasta tyynyä pölyisillä varpailla.

Haluaisin, että ympärilläni olisi vierasta kieltä puhuvia ihmisiä. Joisin kitkerää pussiteetä retkeilymajan aulassa. Wc-istuimen rengas olisi pehmustettu eikä se niissä olosuhteissa tuntuisi yhtään inhottavalta. Roikuttaisin vesipulloa ja pyyhettä kangaskassissa, jossa lukee Suomen asuntomessut 2001 Kajaanissa.

Ensi viikonloppuna lähdetään teltta kainalossa Högsåraan.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Joskus ihan kaikki vaan onnistuu







Kesäkämppikseni poikaystävä tulee myös tänne kesäksi! Olen siitä tosi iloinen, koska ei olisi kenenkään kannalta mukavaa, jos täällä olisi vain paras kaverini ja poikaystäväni. On meillä monesti mukavaa kolmestaankin, mutta parempi on, jos molemmat pojat ovat täällä. Eilen käytiin Teemun kanssa kävelyllä Arabiassa ja Vanhankaupungin alueella. Helsinki on kaunis. Täällä on meri joka puolella niin lähellä.

Ollaan saatu myös toinen kesäkämppis nyt pois muuttavan tilalle. Jos joku on jo pudonnut kärryiltä näiden mun kämppisten suhteen, niin selvennettäköön, että kun matikanopiskelijakämppis pian muuttaa pois, tähän jää lisäkseni nämä kaksi kesäkämppistä, joista toinen on uusi tuttavuus, ja kondiittoriksi opiskeleva kämppikseni (se, joka tuo niitä ihania kakkuja ym.) :)

torstai 21. toukokuuta 2009

Hääkengät


Löysin vihdoin etsimäni. Korkkari37:n mallikappalekengät. Alennuksen jälkeen hintaa oli jäljellä vielä 59e, mutta ei tuntunut yhtään pahalta maksaa sen verran. (klikkaa kuva isommaksi)

maanantai 18. toukokuuta 2009

Yhteisöelämän ihanuutta

Ollaan saatu kesäkämppis, sama kuin viime kesänäkin. Uskomatonta, että nyt on sitten ihan oikeasti jo kesä. Vaikka ollaanhan hoettu ja kauhisteltu jo pitkään, että miten se sittenkin, loputtoman pitkien talvikuukausien jälkeen, tuli tavallaan niin nopeasti ja ennen kaikkea yllättäen. Parvekkeella on sähkögrilli, jonka eräs ystävä jätti sinne sillä ajatuksella, että grillaa luultavasti enemmän meillä kuin kotonaan. Eilen grillattiin maissia.

Myös Teemu on muuttanut Helsinkiin kesäksi. Minulla on nyt kaksi viikkoa melkein oikeaa lomaa (ainoastaan yksi koulujuttu pitää tehdä). Täällä on sekaista, mutta ei varsinaisesti ahdasta. Jaan tällä hetkellä huoneeni kesäkämppiksemme kanssa, toisilla kahdella tytöllä on omat huoneet. Kesäkuun aikana toiseen niistä muuttaa todennäköisesti vielä tämän kämpän viides tyttö. Tilan raivaamiseksi ajattelin pakata kirjahyllyni sisällön muuttolaatikoihin. Se piti tehdä tänään, mutta jäi huomiselle.

Näin monta ihmistä samassa asunnossa on monelle kauhistus, mutta minusta se on vain mukavaa ja tietysti ekologista. Tiedän, että yksin asumisessa on puolensa, mutta rahan ja ekologisuuden takia valitsen mieluummin kimppakämpän. Kaikenlaista on järkevää jakaa. Yksi suihku ja keittiö riittää hyvin meille viidelle. Ruokaa voi tehdä kaapin isoimmalla kattilalla eikä se pilaannu. Nettilasku tasataan ja yhdestä hesarista riittää lukemista kaikelle. Ei tarvi olla jokaisella omaa mikroa, imuria, vedenkeitintä, pyykkikonetta. Jos on poissa kotoa, kenenkään ei erikseen tarvitse tulla kastelemaan kukkia. Jos unohtaa avaimen sisälle, joku tavallisesti on avaamassa oven kun tulee töistä. Mietin pitkään, mikä kimppa-asumisessa sitten voisi ärsyttää. Aina kun olin kekivinäni jotain, keksin kuitenkin tilalle jonkin hyvän puolen. Yksityisyyttä ei ole niin paljon kuin joskus haaveilisi. Kämppisten puheluista kuulee aika suuren osan ja hekin kuulevat minun puheluni. Toistaalta on kuitenkin helpottavaa kun huonona päivänä täällä on joku, jonka kanssa voi jutella jos sattuu huvittamaan, mutta joka ei vaadi sitä. Siisteyskäsityksissa on eroja, mutta parhaimmillaan yhteisön paine motivoi siivoamaan (sitä ei tosin aina uskoisi täällä asuessaan, mikä on viime aikoina ollut pitkälti minun vika...). En silti vaihtaisi näitä kämppiksiä. Tai... elokuun jälkeen viimeistään vaihdan. Muut kuviot kutsuvat, toivottavasti Turku. Ikävä tulee.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Ihana kämppis <3


Kadehtikaa mun kämppistä, joka opiskelee kondiittoriksi ja tuo meille koulun jälkeen esimerkiksi tällaisia. Voin sanoa, että ei pelkästään NÄYTÄ hyvältä.

Mustaherukkaa

Nahkatakista tuli paljon parempi niveakäsittelyn jälkeen. Kädetkin tykkäsi. Nivea Creme taitaa olla hajustamatonta. Muistin, että haju olisi ollut epämiellyttävä, mutta se olikin tosi mieto. Hajuvedet ovat mielenkiintoisia, mutta en pidä siitä, että kosmetiikkaa hajustetaan. Tigin Queen for a Day on muuten loistava muotoilutuote (antaa oikeasti tuuheutta lasimaisillekin hiuksille pitkäksi aikaa), mutta se haisee niin voimakkaasti limsalle, että rajoitan sen käyttöä. Tuoksu ei sinänsä ole ollenkaan paha, minua vain ärsyttää se, jos ihmiset kommentoivat metrin päästä, että tuoksun joltain. Joissain tilanteissa saatan kyllä laittaa käyttämääni Sergio Tacchinin Best -hajuvettä (huom. ihan eri asia kuin Sergio Tacchinin Best Donna!) aika reippaasti. Sen tuoksu on sellainen, joka ei ala ärsyttää minua tuntienkaan päästä. Laitan sitä välillä nukkumaan mennessä. Mustaherukka taitaa olla se elementti, joka tekee siitä niin oman tuntuisen.


Mustaherukasta puheenollen, tein äidille äitienpäivänä aivan ihanan makuista mustaherukka-juusto -hyydykekakkua, jonka reseptin löysin netistä. Helppoa ja hyvää, reseptiä markkinoidaan kevyenä ja ehkä se onkin sitä johonkin toiseen juustokakkuun verrattuna, vaikka sokerista tuokin on ja siihen tulee mm. flora vanillaa. Linkistä pääsee reseptiin, suosittelen!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kaleidoskooppisilmät

Vanha nahkatakkini (se kanervan värinen, jonka olette ehkä nähneet) kaipaa jonkinlaista käsittelyä, pinta on ihan koppura. Mehiläisvahapurkki olisi valmiina, mutta se tekee takin kuitenkin ihan tahmeaksi ja mehiläisen hajuiseksi. Saisin varmaan kaikki hyönteiset kimppuuni. Netistä luin jostain, että eräs ranskalainen liike käyttää nahkatakkien käsittelyyn perinteistä nivea cremeiä, sitä sinisessä peltipurkissa myytävää. Ei sekään tuoksu erityisesti miellytä, mutta voisin kokeilla. Saisi takki vähän jatkoaikaa...

Ylikemiallisen tuntuiset kosmetiikkatuotteet joutavat työkalupakkiin, itse luotan tällä hetkellä apteekin perusvoiteen, myrkkydeodorantin ja hammastahnan lisäksi eniten kahviin, merisuolaan, hunajaan ja oliiviöljyyn. Jauhetusta kahvista tulee hyvä ja sopivan rasvainen kuorinta-aine (kannattaa käyttää edelliseen kahvinkeittoon käytettyjä puruja), oliiviöljy sopivassa määrin kosteuttaa hyvin. Hunaja sopii kasvojen kuorintaan herkälle iholle, edellyttäen ettei kärsi pahasta siitepölyallergiasta. Merisuolalla kuorin lähinnä polvien ihon (sitäkin on myynnissä sellaista kallista kosmetiikkamerkin pussiin pakattua, mutta kilo karkeakiteistä maksaa muistaakseni alle euron ruokakaupassa). Luonnonkosmetiikan huono puoli on se, että mömmöt pilaantuvat säilöntäaineettomana nopeasti. No, ehkä ei kuitenkaan mikään edellä mainituista. Auringon polttamaa ihoa rauhoittaa kermavaahto, ihan tosi. Tämänkin olen itse testannut.

Kaikki näyttää nyt kesältä. Minulla on varmasti kaleidoskooppisilmät.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Korjatut kengät


Lupasin raporttia suutarista. Kyseessä oli siis Helsingin rautatieaseman suutari, nimeltään mielikuvituksekkaasti Aseman suutari. Kuvassa näet kenkien nykytilan. Olin ihan tyytyväinen työn jälkeen, hymyä työntekijältä ei edelleenkään irronnut ja palvelu oli välinpitämätöntä, mutta muuten oikein asiallista. Kengille oli tehty juuri se, mitä oli sovittu; ballerinoihin laitettu puolipohjat ja kävelykenkiin korkolaput. Ballerinojen puolipohjien väri on nyt kiva tricolori, mutta se ei haittaa minua. Toivottavasti niistä tulee uudet lempikenkäni; nyt ainakin tuntuvat jaloissa hyvältä (paitsi isovarpaan puolelle kengän suuaukon kohdalle voi tulla ensimmäisillä käyttökerroilla rakko). Hinta ei ollut käsitykseni mukaan ihan suutarien halvimmasta päästä, mutta kohtuullinen. Puolipohjat maksoivat 19,90 ja korkolaput 30 euroa. Korkkareihin laput saisi varmasti paljon halvemmalla.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Kuluttajatietoutta ja kampaamopelkoa

Tänään olin vilpittömissä aikeissa lähteä puoluetoimistolle erääseen tapaamiseen, mutta kolmosen ratikka oli yli puoli tuntia myöhässä! Se ei ehkä kuulosta oudolta, jos ei tiedä, että kolmonen kulkee normaalisti ehkä kolmen minuutin välein. Olkoonkin, että se johtui varmaan päivällä tehdystä raiteiden korjauksesta tms. Jätin kokouksen väliin ja tulin kotiin syömään puoli pussillista Truly Juicy Exotic Affairsia. Puoli pussillista (110g/2=55g) on tietystikin aivan liian vähän. Silti olen tyytyväinen, että karkkipusseja on nykyään olemassa pieniäkin kokoja. Ensiajatuksena on tietysti, että se lisäisi pakkausjätteen määrää, mutta omalla kohdallani asia on niin, että ostan suunnilleen yhden karkkipussin viikossa riippumatta siitä, onko se pieni vai iso. Nyt kun vain keksisivät laittaa irtokarkkihyllylle saataville pieniä paperipusseja, alle puolet siitä koosta, mitä tämänhetkiset ovat. Pitääkin lähettää sähköpostia valmistajille.

Olen kova lähettelemään palautetta ja arvioimaan saamaani palvelua netissä. Tiedän, että jotkut saavat tällaisesta mystery shopper -tyylisestä jutusta palkkaakin, mutta itse teen sitä vain siksi, että haluan hyvän palvelun ja valikoiman tuovan yritykselle menestystä ja laajaa asiakaskuntaa. Boikotti on monissa tapauksissa hyvä juttu, mutta carrot mob vielä toimivampi. Tietysti on syytä suhtautua kriittisesti kuluttamiseen yleensäkin. Palveluiden kuluttamiseen haluaisin silti kannustaa. Haluaisin kannustaa ostamaan leivän pienestä leipomosta ison leipätehtaan sijaan, käymään toisinaan kahvilassa, vaikka kotonakin saa kahvia ja viemään rikkinäiset kengät suutarille uusien ostamisen sijaan.

Edelliseen liittyen; vein tänään kahdet kengät suutarille. Liikkeen tuomio lankeaa huomenna, kun saan kengät takaisin. Viedessä palvelu oli valitettavan välinpitämätöntä. Se saa minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi. Juuri välinpitämättömän tai tylyn palvelun vuoksi minulle on myös muodostunut kampaamokammo. Koskaan hiuksiani ei ole leikattu mitenkään traumaattisen kamalasti, mutta pelkään kampaajalle menemistä, koska koen lähes poikkeuksetta olevani ei-toivottu asiakas. Olen liian herkkä sille, jos minulle ei hymyillä tai ei kuunnella loppuun asti, mitä toivoisin hiuksilleni tehtävän. Voi olla, että menen kampaajalle sen verran varautuneena ja pelokkaana, että se vaikuttaa saamaani palveluun. Jaossa olisi siis yksi kanta-asiakas ystävälliselle kampaajalle alueella Helsinki-Salo-Turku. Ei mikään mahdoton tapaus ja hiuksetkin ihan ok kunnossa, mitä nyt edellisestä leikkauksesta on sattuneesta syystä aikaa noin puoli vuotta. Salon Plazan Hairlekiinissa on kyllä ollut aika mukavaa palvelua. Varmasti muuallakin on, mutta kampaamopelkoni aiheuttamien pitkien käyntivälien vuoksi en ole testannut kovin montaa paikkaa. Tämä on aikalailla verrattavissa joidenkin ihmisten hammaslääkäripelkoon, tosin itse en siitä kärsi. Ystävällistä kampaajaa saa suositella! Maksan mielelläni hyvästä palvelusta vaikka vähän enemmänkin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vappupohdintoja

Blogissa kuuluu ilmeisesti kertoa nyt vapun vietostaan, joten kerron. Vappuaatto meni kämppiksen kanssa pyykkiä pestessä (pestiin neljä isoa koneellista meidän kolmen tytön pyykkejä!), vappupaivänä heräsin 6.30 ja lähdin Turkuun. Jossain vaiheessa ehdin myös saada itseni Suomenmaahan (juttu näkyy ainakin toistaiseksi täällä) vähän arveluttavaan sävyyn. En nimittäin käytä ollenkaan alkoholia enkä myöskään halua skoolata muullakaan juomalla, siksi kuvateksti on vähän harhaanjohtava.

Turussa oli ihana kävellä aamulla Aurajoen rannassa, sillä ihmiset olivat vielä fiksusti selvin päin ja jokivarsi oli ehditty jo siivotakin melko hyvin. Turhaudun helposti roskan määrästä, mielestäni olisi korkea aika alkaa sakottaa roskaamisesta; kenellekään ei luulisi olevan iso vaiva viedä roskia kymmenen metrin päähän roskikseen tai kantaa niitä hetken mukanaan. Sama koskee tupakoitsijoita; tupakan tumppi on roska siinä missä mikä tahansa muukin ja se kuuluu roskikseen. Roska päivässä-liike muistaakseni jakoi aikoinaan tupakoitsijoille vanhoja filmipurkkeja matkastögiksiksi. Tiivis purkki on sopivan pieni taskuun eikä haju pääse sen läpi ainakaan kovin hyvin (sitäpaitsi tupakoitsijat haisevat joka tapauksessa tupakalle). Filmipurkkeja ei vain enää ole niin paljon liikenteessä kun on siirrytty digikuvaukseen. Hieno homma, jos joku keksii yhtä hyvän kierrätetyn purkin tuohon tehtävään. Tai vaihtoehtoisesti keksii, miten ihmiset saataisiin lopettamaan tupakanpoltto.

Nyt menen lähes tyhjälle jääkaapille miettimään, syönkö lounaaksi chili- vai soijakastiketta, muuta siellä ei juuri ole. Kaurapuuroksi taitaa mennä.

Eilen olen muistanut ajatuksissani erityisesti sinua, Sara, mutta en ehtinyt käydä koputtamassa ovellasi kun piti kiirehtiä Helsingin junaan. Toivottavasti päästään pian kiireettömälle kahvihetkelle johonkin ihanaan kahvilaan. Tai sinne Atskin näyttelyyn...

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Hampaat niin irvessä, että kirskuu

Olen ollut tänään harvinaisen äkäinen, mutta koska olen sisäistänyt yhteiskuntamme normit mielestäni melko hyvin, en tietenkään osoittanut tuota kiukkua muille kuin puhelimessa omalle sulhaselle. Hän oli aika hyvin juonessa mukana; keksittiin mahdollisimman pahoja tapoja haukkua toisiamme. Puhuttiin pitkään ja molemmat melko vihaisina aluksi, lopulta oltiin ihan kesyjä ja nauravaisia.

Mielialasta saa puhua. Minulla on ollut jonkin aikaa melko yleisapaattinen mieli, mutta luulen sen johtuvan keväästä. Kevät tulee minulle vähän liiankin keikkuen. Olen väsynyt, ruokahalu mennyttä, surullinen, ponneton. Ei yhtään auta, että mahdollisimman moni kurssin lopputyö ja viimeinen tentti pitää saada tehdyksi. Tänään päätin mennä vihdoinkin ruokakauppaan, mutta käännyin kannoillani ovella; ei tehnyt mieli mitään ruokaa eikä mennä koko kauppaan. Kävelin korttelin ympäri ja päätin mennä sisälle. Ostin Elle-lehden ja hammastahnaa. Menin kotiin lukemaan lehteä ja ehkä tunnin kuluttua uudestaan kauppaan, vähän paremmalla menestyksellä. Ei kaupassa käyminen minulle yleensä näin tunneasia ole!

Tänään olen jättänyt lukematta huomiseen tenttiin ja saanut hyvin vähän tehtyä harjoittelustani lausuntoa ja muuta. Nyt illalla alkaa jo tuntua siltä, että tunnelin päässä on saatu lamppu vaihdettua ja aion mennä sitä katsomaan, vaikka olin jo päättänyt jäädä piiloon hämärään. Ehkä pääsen sittenkin huomisen tentin läpi, ehdinhän lukea vielä hiukan aamulla. Harjoitteluohjaajakin lähetti juuri viestin, että voisin tulla käymään huomenna hänen vastaanotollaan, niin katsotaan sitä lausuntoa yhdessä.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Norsu


Tein Teemulle norsun. Ehkä se on vähän lapsellinen ja näyttää kuusivuotiaan tekemältä, mutta se on rakkaudella tehty. Materiaalina vanha kangaskassi ja polyestervanu.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Paperikukkia


Minun kevätkukkani on paperia. Innostuin origamista muistaakseni pari vuotta sitten. Taittelen harvakseltaan ja melko helppoja juttuja. Se on terapeuttista, tarpeeksi pinnallista. Kuvan yksilö on vähän muotopuoli, mutta se oli ainoa valmis työpöydälläni, ellei sitten muiden papereiden alle ole hautautunut jokin taitelma.

Olen väsynyt ja hiukan apaattinen, koska on kamala ikävä Teemua ja koska on huhtikuu.


APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.

(T. S. Eliot)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kaanon



Tiedän, että olette jo saaneet kuulla näistä Play it Again Samista löytämistäni ihanista kengistä ja rakkaimmasta esineestäni kihlasormuksesta (joka siis on nyt vihdoin sopivaksi pienennetty (kokoa 15-) ja takaisin kädessä), mutta en voinut vastustaa näiden uusien kuvien esittelyä. Parempia kuvia tulisi, jos joskus poistuisin kameran kanssa neljän seinän sisältä tai vaihtoehtoisesti hankkisin oikeita ihmisiä kuvattavaksi. Vapaaehtoiset ilmoittautukoot. Tosin mun kameran etsimessä on tällä hetkellä jotain lähmää, niin on vähän turhauttavaa kuvata. Vaikka nämäkin kuvat on kyllä otettu sillä juuri äsken.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Puhkipalaneella tarkoitan kevättä

Olen syönyt liikaa karkkia. (Oioi, taidan jäädä Teemulle kiinni siitä, että olen ostanut karkkia ilmoittamatta. Jostain syystä tuntuu, että olen velvollinen ilmoittamaan. Ehkä siksi, että Teemu mm. maksoi eilen junalippuni Salosta Helsinkiin, koska sääli uusköyhää tyttöystävää.)

Illalla olen lähdössä kaverin synttäreille. Aamulla ilmeni, että harjoitteluni peruuntui tältä ja huomiselta päivältä. Menin siis reippaana kliinisen psykologian luennolle, joka kuitenkin oli sekin ilmeisen peruttu, mikä selveni vähitellen etsiessä luentosalia keskustakampukselta. Vein kihlasormukseni pienennettäväksi, ettei se enää putoilisi sormesta. Loppujen lopuksi päätimme, ettei sitä tarvitse pienentää kuin 0,25 mm, kokoon 14,75. Ikävää olla ilman sormusta perjantaihin asti. Ihmettelyjen, rohkeiden kyselyiden ja arkojen juorujen välttämiseksi laitoin sormeen tilalle kuvan hopeaklöntin, joka tuntuu omaan kapeaan sormukseen nähden valtavalta. Lisäksi se on vielä isompi kuin kihlasormukseni oli, mutta en pelkää sen katoamista läheskään niin paljon.


Ajattelin näyttää pienen realistisen otoksen asumukseni tilasta kuvin. Epäjärjestyshän täällä vallitsee, minun huoneeni osalta. Puhkipalaneisuus on minusta niin kevättä, etten halunnut välittää siitä. Se tekee väreistä raikkaat.



maanantai 6. huhtikuuta 2009

Every girl should have yellow tulips

Olen nauttinut koko päivän yksinolosta, vaikka olen ollut myös omituisen uupunut. Kävin aamupäivällä Stockalla lunastamassa kevättakin, jonka sain lahjaksi Teemulta. Näyttää päällä paljon paremmalta kuin roikkuvana tuon linkin mallitorson päällä. Kopsuttelin korkokengillä pitkin Helsingin keskustaa ja rakastin näkemääni. Kauneimmillaan keskusta on iltaisin liikkeiden sulkemisen jälkeen. Siellä on silloin kiireettömiä iltakävelijöitä, tyylikkäästi pukeutuneita ja hyväkäytöksisiä ihmisiä, kesällä tasokkaita katusoittajia. Erityisesti Espa on aivan ihana kesäiltaisin! Kauppatori on myös kaunis, sopivasti valaistu hämärällä. Odotan kesää Helsingissä enkä vähiten siksi, että Teemu on silloin täällä.

Kaupunkikävelyn jälkeen kävin syömässä ihania falafel-pyöryköitä Kaivopihan Unicaféssa. Jostain syystä aluksi pahvilta maistuneet Unicafén Falafelpyörykät on nykyään yksi lempiruuistani. Unicafén ruokalista pitää myös huolen siitä, etten syö niitä liian usein ja kyllästy. Lähdin Siltavuorenpenkereelle, kirjoitin hiljaisen aulan sohvilla runonpätkää ja postikorttia Teemulle, haalin terapiamateriaaleja yliopiston kaapeista ja innostuin melkein vähän liikaakin niiden suunnittelussa (niille, jotka eivät satu vielä tietämään: opiskelen yliopistossa logopediaa ja harjoitteluuni liittyen pidän ohjatusti puheterapiaa kahdesti viikossa).

Kotiin tultuani tein itselleni vadelmavaahtoa ja ison ison kupillisen maitokahvia, joka oli päivän ensimmäinen kupillinen. Nykyään naistenlehtien haastatteluissa ja muissa vastaavissa lukee ihmeen usein "en lähde aamulla ollenkaan käyntiin ennen kuin olen saanut kupillisen/kaksi kupillista/... (maito)kahvia". Toinen vastaava hokema on partureiden ja kampaajien haastatteluissa ammatinvalinnastaan sanoma "pidän hiuksesta materiaalina". Onhan se tietysti ihan sallittua sivistyksen esilletuomista ilmentää haastattelussa sitä, että on lukenut naistenlehtensä. Jotenkin nuo lauseet vain aina tökkäävät ikävästi tekstiä lukiessa. Vähitellen ammattitaitoiset toimittajat voisivat jo alkaa muotoilemaan niitä toisin. Toimittajista puheenollen, Hanna Jensen kirjoittaa tosi mukavasti.

Otsikko viittaa tulppaaneihin, jotka sain Teemulta viikonloppuna. Tuossa ne ovat maljakossa pöydällä. Kohta menen sen pöydän ääreen lukemaan pääsykokeisiin (haen opiskelemaan tätä samaa alaa Turkuun, pääsykokeen kautta). Olen rakastuneempi kuin koskaan ja tämä ei nyt liity mitenkään tuohon takkiin eikä edes tulppaaneihin.

lauantai 28. helmikuuta 2009

lauantai 21. helmikuuta 2009

Vieras


Vienan lisäksi meillä on nyt toinenkin vieras. Vilkas ja seurankipeä kissanpentu. Se on pyörinyt vessan lavuaarissa, yrittänyt juoda vedet purentakiskojeni säilytysmukista ja soittanut kosketinsoitinta ihmeissään. Suloinen! Ei tuota malta olla ottamatta syliin. Mustat vaatteet on ihan täynnä kissankarvoja, mutta kun se kehrää!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Something light blue?

Myös karhu lainasi kuulosuojaimiani. Nauratti tuo datausasento keskiviikkona kun Teemu oli täällä ja nyt on pakko jakaa ilo teidän kanssa.

Asiaan. Haluan esitellä uusimman rakkauteni: elämää nähneet korkokengät (30e, Play it Again Sam). Kaavailin niitä hääkengiksi, mutta ovat ehkä liian korkeat (9 cm) eivätkä välttämättä sovi pukuun. Ihan miten vaan, nämä kengät oli pakko pelastaa.


Ystävällinen myyjä esitteli minulle liikkeen kenkiä ja kun sopivia ei löytynyt, sanoi, että vielä olisi yhdet, mutta ne ovat oikeasti vanhat ja myös vanhan ja käytetyn näköiset, että niistä joko pitää tai ei. Minä pidin!! Niin kauniisti kuluneet kengät.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Matéta ja ituja


Juon matéta sormenjälkisestä lasista, koska leivoin vähän aikaa sitten pizzaa ja läträsin oliiviöljyn kanssa. Tekee ihan hyvää kuiville käsilleni. Pizza oli hyvää: ei liikaa täytteitä. Toiseen laitoin tomaattipyreetä, aurinkokuivattua tomaattia ja emmentalraastetta, vastarouhittua pippuria ja oreganoa, toiseen edellisten lisäksi vihreää pestoa. Oliiviöljyllä läträsin, koska itse tehty pizza on minusta parasta, kun sen päälle laittaa paistamisen jälkeen paljon tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä. Pidän tavallista ruokakaupasta ostettua basilikaa kasvamassa ikkunalaudalla ja vaihdan sen uuteen aina kun juuripaakku on kasvanut liian tiiviiksi.



Eilen liottamani mung-pavut ovat itäneet purkissaan, huomenna tai ylihuomenna ne ovat tarpeeksi pitkiä syötäväksi. Tuo muovinen idätyspurkki ei ole mikään sisustuselementti, mutta toimii kyllä hyvin eikä siinä idätettäviä juttuja tarvitse laittaa kuivauskaappiin unohduksiin (unohtaisin kuitenkin huuhdella, jos olisivat siellä). Idätyksestä kiinnostuneille on lisätietoa ja linkkejä vaikkapa tuolla wikipediassa (linkki sanassa "idätyksestä").

Tänään tuli uusi Olivia ja pidän kyllä siitä lehdestä paljon!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Olen liian tosikko leikkimään lumisotaa


Nalle saa lainata kuulokkeitani (kuulokkeet eikä mitkään kuulosuojaimet! miksi hiljaisuuden täytyisi olla passiivista, metelin puutetta?). Ne tulivat aika paljon halvemmaksi kuin ipod ja yhtä mielelläni niitä pidän, samaan käyttötarkoitukseen: kun haluan sulkea ympäristön pois. Ja muuhunkin: kun haluan hiljaisuutta, lukea kirjaa vaikka. Halusin ne, koska inhoan korvatulppia. Minulla on poikkeuksellisen kapeat korvakäytävät, joten ainoat hyvät korvatulpat olisivat teetetyt tai sitten pitäisi käyttää korvakittiä, joka ajatuksena inhottaa vielä enemmän. Sitä paitsi on hyvä, että muut näkevät, milloin en kuuntele.

Laitoin mung-pavut likoamaan idätystä varten. Kestää vielä, ennen kuin ne ovat syömäkelpoisia. Vein vaalean villakangastakkini pesulaan. Se on ollut minulla kovassa käytössä kolme talvea eikä sitä oltu kertaakaan pesty, vaikka se on useaan kertaan kastunut räntäsateessa ja alkanut haista märältä lapaselta. Vaikka märkä lapanen on aika nostalginen tuoksu, soisin sen häviävän vaatteistani nyt kun alan olla aikuisiässä. Olen liian tosikko leikkimään lumisotaa, en pidä siitä. Lumesta muuten kyllä pidän. Haluan maata hangessa ja katsoa revontulia. Sääli, että täällä etelässä ei paljon hankia näe, revontulista puhumattakaan. Silti rakastan Helsinkiä. Ja Turkua, Posiota, Dublinia, Reykjavikia, ihan vain muutaman mainitakseni. Ehkä minusta tulee liikkuva aikuinen niin kuin vanhemmistani. Stereotypioita lietsoakseni sanon, että se johtuu siitä, että äidin puolen suvussa on mustalaisverta.

Mietin tänään, miten paljon mieluummin asun kämppisten kanssa kuin yksin. Nautin todella paljon yksinolosta, mutta kotona on kiva olla jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Vaikka meillä ei paljon laiteta ruokaa yhdessä (kämppiksistä A ei laita kovin usein ruokaa ja V laittaa aika lihapitoisia ruokia), sentään juodaan kahvit yhdessä, pestään täysiä koneellisia pyykkiä (eikä sukat silti lopu kesken), tilataan vain yhtä hesaria, maksetaan yhdestä nettiliittymästä, tarvitaan vain yksi imuri, silitysrauta, sähkövatkain, omistetaan kolminkertainen määrä CD-levyjä, ja onhan tämä varmaankin ekologisempaa näin. Koska olen kasvanut suuren perheen keskellä, ajatus yksin asumisesta tuntuu jotenkin kummalliselta. Vähän kuin ajaisi autoa, jossa on ratti oikealla puolella. Saattaisi onnistua, mutta miksi kokeilisin. (Tuo vertaus oli muistaakseni Valituissa paloissa 90-luvulla.)

Tässä huoneessa tulee salakavalasti hämärä. Saniainen ja kultaköynnös ovat varjossa ja elossa olevan näköisiä. Kärsimysköynnös kaipaa mullanvaihtoa, mutta vielä ei ole tarpeeksi kevät siihen. Orkidea ja viirivehka kukkivat kukkivat kukkivat. Anopinkieli muuttaa pian takaisin Lindalle, joka on palannut Norjasta.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Miksi sen täytyisi olla niin vaikeaa

Meillä oli eilen vieraita. Ehkä 15-20 kaveriani tai heidän kaveriaan. Tarjosin kylmää vettä, matéta ja rooibosta. Tänään luin toukokuun 2008 Divaanista Hanna Jensenin jutun siitä, miksi ihmiset eivät pyydä vieraita koteihinsa. (Minulle epätavallista lukea vanhoja lehtiä, mutta tuo Divaani on ollut sen verran mielenkiintoinen, että harkitsen sen tilaamista.) Nykyään Suomessakin on totuttu tapaamaan ystäviä kahviloissa ja ravintoloissa, ei-kenenkään maalla. Minulla ei ole missään tapauksessa mitään kahviloita tai ulkona syömistä vastaan, päin vastoin, mutta en soisi sen kilpailevan kotikyläilyn kanssa.

Itselläni suurin este vieraiden pyytämiseen on yleensä se, että en jaksa hääräillä koko iltaa keittiössä, vaan haluan itsekin osallistua keskusteluun, yhteisiin peleihin ja muuhun kivaan. Ehkä tupakeittiö, niin paljon kuin sitä on haukuttukin epäkäytännöllisyydestään, olisi toimiva ratkaisu tähän. Voisi samalla laittaa ruokaa ja jutustella vieraiden kanssa. Kun tuskailin tuota keittiössä hääräilemisen turhauttavuutta kämppikselleni Viljalle tänään, hän totesi että se nyt vain on emännä rooli. Ei käy minulle! Minun emännän roolini ei ole sitä. Minun emännän roolini on huolehtia, että kaikki vieraat viihtyvät ja löytävät juttuseuraa. En tietenkään tarkoituksella pidä vieraitani nälässä olemalla tarjoamatta mitään syötävää. Usein haluan kuitenkin pyytää vieraita ex tempore, silloin kuin kaverini ovat yhteistä illanviettopaikkaa vailla. Toivottavaa olisi, että olisin huomannut ajoissa ostaa kaupasta raakapakastepullaa tai konvehtirasian. Valitettavaa on, että usein en ole huomannut.

Hanna Jensenin Divaaniin kirjoittamassa jutussa mietitään keinoja vierailujen kaavamaisuuden ja jäykkyyden poistamiseen. Nyyttärit! Tai sitten, ei aina yhdessä ollessa ole pakko syödä. Itse en ainakaan mene kylään ruoan perässä. Minä pidän rennosta yhdessäolosta, sohvalla venymisestä, ideoiden jakamisesta. Kerron mieluummin kirjahyllyni kirjoista kuin kierrän esittelemässä viimeisen päälle siivottua asuntoa. Sitä paitsi luotan siihen, että jos vieraat eivät viihdy, he tajuavat itse lähteä pois. Tai että he jumittavat rennosti, eräs kaverini pyysi saada ostaa vanhan kuluneen ja korjaillun sohvamme, koska siinä saa kuulemma nukuttua maailman parhaat päiväunet.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Tuokaa minulle tulppaaneita!

Helsinkiin oli tullut kevät sillä aikaa kun olin viikonlopun Oulussa. Annoin orkideoille ylimääräisen upotuskastelun, koska ne olivat niin voimakkaassa sitruunankeltaisessa auringonvalossa ikkunalaudalla. Niissä on taas nuppuja, ja niin on viirivehkassakin. Yleensä kai viirivehkat kukkivat lähes tauotta, mutta tuo minun yksilöni ei, koska se on vielä kovin pieni ja voimaton.

Olen lukenut aikaisemmin tilaamaani Tyylikkään köyhäilyn taitoa, jonka posti toi tänä aamuna. Ensimmäinen luku oli erittäin hyvä, toinen melko sekava. Kirjoittajalla on retoriikka hallussa, jos niin voi sanoa kirjoituksesta. Ideologiaa on vaikea kyseenalaistaa, koska se on sinänsä jo irtisanoutunut länsimaisen yhteiskunnan omistuskeskeisistä normeista, ikään kuin kieltänyt arvon. Koko kirjassa taitaakin oikeastaan olla kyse arvon kieltämisestä, siitä, miten köyhyys on vapautta. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, vaikka en olekaan sisäistänyt, en välttämättä sisäistäkään. Itselläni on rahaan aika huoleton suhtautuminen. Jos sitä on, sitä voi käyttää, jos ei ole niin ei käytetä. En silti ole erityisen tuhlaavainen enkä koe mitään tarvetta yrittää tyhjentää tiliäni.

Ulkona syöminen on silti minusta kyllä mukavaa. Ravintolan ei välttämättä tarvi olla erityisen hieno, kunhan siellä saa syödä rauhassa. Kahvilat ovat jopa vielä suloisempia. Niissä on se huono puoli, että kahvi loppuu nopeammin kuin ruoka ja loppuaika menee helposti espresson kylkiäisinä tulleen fazerin sinisen konvehdin paperin taitteluun ja viimeisen kahvipisaran kierittämiseen kupissa ympäri ympäri ympäri. Eilen kävimme Vienan ja poikaystäviemme kanssa Amarillossa. Huomenna kokoustamme HeKO:n uuden ja vanhan hallituksen kanssa Ostrabotnialla.

torstai 22. tammikuuta 2009

Faurén Pavane Op. 50 on aina yhtä upea

Kirjoitan blogia kynttilänvalossa, sillä sytytettyäni kynttilät mietin, että turhaan poltan muita valoja. Tilasin juuri kauan haaveilemani kirjan Tyylikkään köyhäilyn taito, siinä lapsellisessa toivossa, että se vähän hienontaisi tuhlailevaa luonnettani. Jotenkin on vaikeaa maksaa kirjasta täyttä hintaa, kun klassikoita saa alennuksista ja kirppikseltä niin kamalan halvalla. Booky.fi:ssä maksoi postikuluineen 22 euroa eikä noin uutta kirjaa paljonkaan ole kirppiksillä tai poistokoreissa näkynyt. Pidän bookystä, koska se on halpa, luotettava ja nopea ja siellä on älyttömän laaja valikoima oppikirjoja ja muuta. Ja pidän niin paljon kirjoista! Oman puutarhan lisäksi haaveilen omasta kirjastosta ja veneestä, vaikka en tiedä veneistä mitään. Ehkä voisin laittaa kirjaston veneeseen. Kiltti Teemu...

Teemu lupasi opettaa minua kalastamaan. Tänäänkin puhuttiin puhelimessa ja nauroin kippurassa vain siksi, että hänen kanssaan puhuminen sai minut niin hyvälle tuulelle. Hyväksytän nykyään Teemulla lähes kaikki ostokseni, mikä on osaltaan hillitsemässä tuhlailevaisuuttani.

Helmikuun lopussa lähden luultavasti äidin kanssa käymään Lontoossa, ja yllättäen minua kiinnostavat ihan muut asiat kuin shoppaileminen. Kuljeskelu ja uusien juttujen näkeminen. En ole ikinä käynyt Lontoossa.

Nyt minua kiinnostaa kuunnella Fauré'ta ja juoda iso mukillinen matéta, syödä tuoretta sämpylää.

torstai 15. tammikuuta 2009

Keskityn

Keskityn olemaan lukematta huomiseen tenttiin. Keskityn makaamaan sohvalla ja ajattelemaan vaikkapa kesää, jonka todennäköisesti olen sittenkin Helsingissä, koska sain aika hyvän työtarjouksen. Viime kesäiseltä työpaikalta ottivat yhteyttä ja kyselivät, olisinko kiinnostunut tekemään töitä samassa toimistossa kuin viime kesänä, vähän laajennetulla toimenkuvalla. Elättelen toiveita paremmasta palkasta siis. Siisti sisätyö, mukavat työkaverit ja joustava työaika, viikonloput vapaat. Ainoa miinus on, että paikka on Espoon Kilossa, jonne matkoissa kestää hetken. Toisaalta matkustaminen ei minun mielestäni ole kamalaa. Ainoastaan välillä harmitti kun joku odotti minua enkä päässyt tulemaan vaikkapa Helsingin keskustaan kovin nopeasti. Kysyi kärsivällisyyttä kämppiksiltä ja Teemulta.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Vertaistukea vailla

Arrgh, luultavasti tarvitsisin vertaistukea tietokoneella istumisen vähentämiseen. Lopettaminen kuulostaa liian radikaalilta. Todella todella liian radikaalilta edes yhden vuorokauden ajaksi. Mistä voi tietää, jos tulee tärkeä sähköposti hallituksen kokoukseen tai kurssiaikatauluihin liittyen? Tai jos joku kommentoi blogiani tai kirjoittaa facebookissa jotain?! Sitä suuremmalla syyllä. VERTAISTUKEA!! Joku voisi aloittaa kanssani ihan kunnollisen nettipaaston. Tai no, vaikka dieetin. HAASTE! Etkö muka vietä liikaa aikaa tietokoneella? Kuinka paljon järkevämpiä asioita keksisin:

-lukea tenttiin
-tehdä viittomakielen läksyt
-siivota

Ok, otetaanpa nyt tosissaan.

-käydä kävelyllä
-pyytää kaveri iltateelle
-soittaa jollekin, jota ei ole aikoihin nähnyt
-kirjoittaa kortteja ja kirjeitä
-kuunnella musiikkia
-lukea runoja
-neuloa
-leipoa
-venytellä
-puhella huonekasveille
-maalata
-pelata shakkia
-käydä kirppiksellä/taidenäyttelyssä/naapurissa
-valokuvata (kunhan nyt saan sen kamerani!)

Näin monta keksii jo äkkiseltään minun internetin mykistämä luovuuteni. Lisää, kiitos. Ja tällaiseltä listalta pitää JOKA PÄIVÄ valita jotain, mitä tekee KUN istuu tunnin vähemmän tietokone sylissä (eikä se minun kohdallani todellakaan tarkoita mitään nettilakkoa, en edes uskalla laskea, montako tuntia päivässä tässä menee).

Mitään palkintoa tuosta ei tarvinne asettaa porkkanaksi. Luulisi mielekkään tekemisen jo sinällään palkitsevan.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Tukholmasta ja muualta


Lupasin kirjoittaa Tukholmasta. "Reissu oli hyvä, mutta tulipahan tehtyä", kuten oli lentävä lause matkalla. Menomatkalla meillä oli aivan "luxus" oma hytti, jota osattiin arvostaa erittäin paljon paluumatkan hytissä, jossa lampun päällä olevat koppakuoriaiset osoittautuivat kovettuneeksi pussinuuskaksi. Onneksi hyttikaverit olivat vähintäänkin siedettäviä ja oltiin yli 32 000 askeleen ja 12 tunnin shoppailupäivän jälkeen sen verran väsyneitä, että ei ollut vaikeuksia nukkua.

Pahoittelen, että varastin matkaseurani Vienan blogista tämän valokuvan, jossa hiihdän Gamla stanista Söderiin. Oma kamerani on taas Juholla, joten en voi myöskään ottaa kuvia ostoksistani. Jossain määrin tuli ostettua samoja perusjuttuja Vienan kanssa, joten ehkä hänen blogistaan näkee myöhemmin niistä. American Apparellin musta Circle Scarf, jota olen nyt kotosalla käyttänyt pitkänä hameena ja viittana, mutta ihmisten ilmoilla ehkä tulevaisuudessa enemmän huppuna tai huivina. Granitin musta salkkutyyppinen laukku, johon mahtuu kävevästi läppäri ja paljon muuta. Topshopista ihanan pehmeä pitkä trikooneuletakki. Musta pipo. Harmahtavan roosa lepakkohihainen pehmeä toppi kesäksi (tämä tosin laivalta).

Häämessut olivat myös mukavat, lähinnä katseltiin sormuksia ja kukkia sekä kutsuihin liittyviä juttuja. Tämä ei nyt kuitenkaan ole siinä määrin ajankohtainen aihe, että kirjoittaisin siitä sen enempää, mutta jos nyt joku sattumalta ei ole kuullut sitä, niin naimisiin ollaan menossa :)

Tänään olen yrittänyt lukea tenttiin, melko heikolla menestyksellä. Nukuin aamulla "liian pitkään", vaikka ei kyllä ollut mitään, mihin olisi pitänyt kiirehtiä. Melkein heti herättyäni (oli kyllä jo päivä) kävin kaupassa ja sieltä palattuani tein pizzaa, johon tuli aurinkokuivattua tomaattia, kirsikkatomaattia, vuohenjuustoa ja pöytämausteena mustapippuria myllystä, parmesania, tuoretta villirucolaa ja oliiviöljyä. Ostin myös pari purkkia ihania Tropicana-mehuja, jotka ovat normaalisti liian kalliita, mutta nyt tarjouksessa.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Ulkoasupäivitys

Leikin blogin ulkoasulla. Ollaan oltu Tukholmassa, huomenna mennään häämessuille. Kerron Tukholmasta myöhemmin, ehkä messuistakin.

torstai 1. tammikuuta 2009

Merkillistä

Saisin vaikka kuinka kauan aikaa kulumaan selailemalla lookbook.nu -asuja. Luovaa pukeutumista, ei pelkästään loputonta shoppailua ja tylsiä merkkivaatteita. Vaikka ymmärrän kyllä, mikä "merkkivaatteissa" tai teetetyissä (=uutena kalliissa, käyttynä hinta vaihtelee) kiehtoo. Uutena kun ostaa vaatteita, niin on ollut pakko myöntää, että halpa vaate ei ole koskaan laadukas, kallis taas voi olla laadukas tai huonolaatuinen. Tosin täytyy ottaa huomioon, että kaikkien vaatteiden ei täydy kestää mitä vain, "huonolaatuinen" huivi ei välttämättä tuhoudu käytössä sen nopeammin kuin laadukaskaan. Ja valitettava tosiasia on myös se, että ihmisarvoja kunnioittaen valmistettua vaatetta ei koskaan saa halvalla (paitsi käytettynä), mutta kallis vaatekaan ei ole välttämättä sitä.